Jade Simone O´Regan Queenlandin konservatorioista on tehnyt erinomaisen mielenkiintoisen väitöskirjan. Hän tutkii, miten Boysien musiikki muuttui muutamassa vuodessa toisten peesaamisen kautta omaperäiseksi taiteeksi. Myös Kalifornian myyttistä puolta käsitellään ja Beach Boysien vaikutusta tähän myyttiin.
Käsittelyssä on yhdeksän LP-levyä. Live, Party ja joululevy jätetään pois, samoin kuin Litlle Girl ja Good Vibrations, jotka ajallisesti olisivat kuuluneet joukkoon. O'Regan perustelee hyvin ko. tuotteiden poisjättämisen. Voisin tietysti mainita nuo perusteet tässä, mutta kun en enää muista kaikkea, niin olkoon. Lukekaa itse. Nyt minun pitäisi tietysti liittää linkki, mutta hävitin sen toimivan näppärästi. Pitäisi tuolla otsikon nimellä löytyä. Pdf:n saa ladattua ilmaiseksi. Jos onnistun löytämään tämän väikkärin normikirjana, harkitsen vakavasti sen ostamista. En ole lukenut vielä kuin satakunta sivua ja silmäillyt liitteitä. En voi kylliksi kehua. Tämä on sellainen kirja, josta on vielä iloa vuosiksi eteenpäin.
Kirjassa on biisit analysoituna sointukierron, rakenteen, tahtilajien, soittajien,laulajien ja ties minkä mukaan. Siis kaikki biisit noilta yhdeksältä levyltä. Vaikka ei mikään musiikin moniosaaja olisikaan, taulukoista saa hyvin selvän. On käytetty värikoodeja, sointulapputyyliä ja ihan perinteisiä nuottejakin asioiden selväksi tuomiseen.
Voin hyvin kuvitella, että otan liitteet esille ja alan kuunnella levyjä niitä silmäillen. O'Regan on kuunnellut levyt todella tarkasti ja löytänyt miksauksien seasta yhtä sun toista, mitä minä en ole kuullut. Kuuntelin tänä keväänä aika paljon näitä alkuvuosien levyjä. Nyt otan uusiksi uusin korvin.
Myyttipuoltahan käsitteli jo David Leaf 1970-luvulla (Leaf on lähteenä tässäkin väikkärissä). Silloin kun pojat aloittelivat uraansa, Kalifornia oli maantietellinen paikka, mutta muutamassa vuodessa siitä tuli myyttinen mielentila, jossa surfattiin, ajeltiin mageilla autoilla tyttöjen kanssa tai ilman ja mitä kaikkea siihen kukakin nykyisin liittää.
O'Reganin mukaan Dick Dale teki biisejä surffaamisesta surffaajille tavoitellen kitarallaan meren liikkeiden ilmaisemista, mutta pojat muunsivat tuon musiikillaan fiiliksen tasolle, kohteena ns. tavalliset ihmiset.
Kolmisen viikkoa ja sitten pääsen mr. Myytinluojan konserttiin. Nyt alkaa pikkusen olla odotusta ilmassa. Vitsi,vitsi. Odotusta on ilma sakeanaan. Onnea 75-vuotissynttäreitä viettavälle Brian Wilsonille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti