Kirjallinen saamattomuuteni ei millään muotoa johdu, siitä ettenkö olisi pitänyt Brian Wilsonin konsertista. Enemmänkin kyse on siitä, onko minulla mitään olennaista lisättävää siihen kaikkeen, mitä tästä pitkästä kiertueesta on jo kirjoitettu. No, eipä ole, mutta en anna sen estää itseäni.
California Girls oli aloitusbiisinä ja sitten tuli hittiä putkeen, kunnes oli Pet Soundsin vuoro. Lopuksi vielä pienenpi kasa hittejä ja Love & Mercy loppuun. Siinä se.
Set List:
1. California Girls
2. Dance Dance Dance
3. I Get Around
4. Little Honda
5. Surfer Girl
6. Don't Worry Baby
7. Darlin'
8. Wild Honey
9. Sail On Sailor
10. Pet Sounds kokonaan
23. Good Vibrations
24. Help Me Rhonda
25. Barbara Ann
26. Surfin' USA
27. Fun Fun Fun
28. Love & Mercy
Biisilistaa kun katsoo, voisi luulla, että kyse on Beach Boysien keikasta. Viimeinen biisi vain on Brianin soolotuotantoa. Sail on Sailor on 70-luvulta, muut asettuvat aikavälille 1962-67. Vaan ei se minua haitannut, minä pidin kaikesta mitä tarjottiin. En kieltämättä ollut niin tyrmääntyneen huumautunut kuin ekalla kerralla Tukholmassa. Vaan siitä on jo aikaa, Brian on vanhempi, äänikään ei enää toimi kuin viitteellisesti.
Bändi on edelleen aivan mahtava. Alan foorumeilla on näemmä paljon keskusteltu siitä, kumpi on parempi, Jeff Foskett vai Matt Jardine. Minusta Matt hoiti homman hienosti, mutta on hänen äänensä vähän vuosien varrella muuttunut kireämmäksi ja nasaalimmaksi. Foskett taas soundaan entiseltään, joten ehkä kallistun hänen kannattajakseen tässä Brian-soundalike kisassa.
Al Jardinen ääni oli hieman rosoinen, vaan ei hänellä ollukaan kuin pari liidiä. Puheääni oli entisellään. Parhaassa kunnossa oli Blondie Chaplinin ääni. Wild Honeny ja Sail On olivat hienoja vetoja. Bändin vokaalipaketissa ainoa puute on basson voimattomuus. Ainakin Nick Waluschko lauloi jotain basso osuuksia, en tiedä kuka muu niitä laulaa, jos laulaa. Keski- ja ylä-äänet kuitenkin hallitsevat soundia. Al Jardine luonnollisesti lauloi Help Me Rhondan. Kertsissä jäin kaipaamaan Mike Loven tasoista ja kuuloista bassoa.
Brianilta taisi tulla prompterin ulkopuolelta vain keikan loppupuolella todettu ' It's raining'. Muuten hän pysyi tiukasti käsikirjoituksessa. Matt paikkasi kerran tai pari kun Brian ei muistanut laulaa. Brian soitti Yamahan syntsaa ilman baby grand-kuorta. Olisko kevennetty roudausta sen verran? Tukholmassa 2004 Brian soitti syntsaansa yhdessä biisissä, nyt kädet liikkuivat koskettimilla lähes kaikissa biisesissä. En tiedä tuliko PA.sta ulos mitään Brianin soitosta, en huomannut ainakaan. Sama juttu muuten Alin kitaran kanssa. Blondien kitara kyllä kuului.
Ohessa näyte. Kauan sitten kun ajoin isän autolla yo-kirjoituksiin, soi autossa kasetti, jossa Little Honda loppui juuri kun saavuin koulun parkkipaikalle. Hondan siivittämänä ylioppilaaksi! Tämä biisi herättäää vieläkin hyviä viboja. Youtubessa on useita muitakin videoita Porista. Niistä näkyy sään surkeus aika hyvin.Ennen keikkaa pääsin vaimon kanssa Hesarin haastateltavaksi ja päädyimme Brian Wilsonin kuvan viereen samalle aukeamalle. Ilmeisesti kyseessä on faniuden kohokohta? Tai ehkä yhdessä sen kanssa kun Brian käveli Tukholmassa keikan jälkeen minun vierestäni autoon?
Keikka oli siis hyvä, onneksi pääsin paikalle ja menisin uudestaan heti kun se vaan olisi mahdollista.
En olisi 80-luvun alussa uskonut, että pääsen näkemään Brian Wilsonin kolmesti. Joskus elämä hymyilee.
Naama ja haastattelu Hesarissa Brian Wilsonia käsittelevän jutun yhteydessä - melkoisen kova suoritus :-) Voisinpa melkein sanoa, että sinut voi korottaa meidän tavallisten fanien joukosta superfaniksi. SF-status tietysti tuo uusia velvoitteita, jokavuotisen fanitapaamisen järjestäminen jossakin eksoottisessa paikassa. Se ehkä hiukan helpottaa, kun Suomesta BB-faneja löytyy korkeintaan yhtä paljon kuin Donald Trumpilla kannattajia - joten helpolla pääset ;-)
VastaaPoistaOdotettuani useamman vuosikymmenen, sain vihdoin nähdä ensimmäisen kerran Brian Wilsonin livenä. Olosuhteet olivat varovaisesti sanottuna, hiukka ei Kalifornialaiset. Sadetakki piti kylmän loitolla ja muutenkin olin täpinöissä koko konsertin ajan, joten eipä tuo sää pahemmin meikäläistä hiertänyt. Hauskaa oli myös se, että aitaan nojaillessa oikealle puolelle asemoitui kaveri joka oli myös BB-friikki, joten aika hurahti ennen keikan alkua nopeasti. Ensimmäisen kerran nähtyäni BB:n livenä -83 (vettä tuli silloinkin taivaan täydeltä, tosin lämpötila heilui +30 asteessa), leijuin pilvissä vielä pari viikkoa konsertin jälkeen, nyt palasin maan pinnalle parissa päivässä. En voi sanoa, että olisin pettynyt, mutta tekeekö ikä sen, että jalat laskeutuvat maan pinnalle nykyään nopeammin?
Biisilista oli hieno ja iso plussa Love & Mercy biisistä (Brianin soololevyistä ensimmäinen on ollut aina se suurin suosikki). Mestarin siirtyminen konsertin aluksi avustajan saattelemana Yamahan ääreen sai kylläkin omassa mielessä pienoisia kauhukuvia syntymään, että mitäköhän tästäkin seuraa. Mutta, nou hätä, kaikkihan rullasi sen jälkeen hienosti, bändi oli hyvässä hapessa ja musiikki raikasi hienosti. En valita!
Kuka oli se nuori muusikko joka kävi keikan lopussa hieromassa Brianin hartioita?
SF-status? No, kävisikö eksoottiseksi fanimeeting paikaksi Hilpeä Hauki? Piritorin kupeessa on melko eksoottinen tunnelma... Ja kaikki fanit mahtuisivat sisään!
VastaaPoistaKaksi kuukautta on kyllä vienyt yksityiskohtia mielestäni kun en muista koko hierontaepisodia. Tukholmasta muistan, kuinka Foskett ja Taylor Mills kävivät Briania taputtelemassa ja korvaan supattamassa. Ettei hieroja olisi ollut Brianin poika?
Oliko sulla Ps-sarjanumeropaita päällä Porissa? Näin nimittäin sellaisen paitamiehen vähän sivummalla, mutta en raaskinut hyvältä paikaltani poistua.
Kyllä Ps-paita päällä oli, tosin en tiedä miten vähän se vilkkui takin alta. Ilmeisesti jotakin näkyi, kun kerran siellä sellaisen tyypin näit.
VastaaPoistaSama ongelma oli myös itselläni, kun omasta mielestäni löysin hyvän paikan, niin eipä siitä sitten uskaltanut liikkua minnekään.
Tulin paikalle vielä sen verran myöhään, että en ehtinyt käydä edes sijoittamassa rahoja BW-tavaraan. Millainen mahtoi olla myymälän anti?
Täytyy nyt hehkuttaa edes hitusen. Olihan se ihan huippua nähdä kerran elämässä sellainen ihminen livenä joka on antanut minulle musiikin muodossa niin valtavasti. Uskon siihen, että BW:n ja BB:n musiikki on saattanut vaikuttaa osaksi myös millainen ihminen minusta on tullut näiden vuosikymmenien aikana.
Jos itselle olisi siunaantunut edes fingerporillinen siitä lahjakkuudesta mitä Brianilla on/oli, niin ei varmasti tarvitsisi tehdä nykyisiä hommia.
Myymälässä oli musiikin lisäksi tarjolla kiertuepaitoja. Hillitsin itseni, jätin ostamatta. Ei ainakaan vielä kaduta.
PoistaHehkuttaa kannattaa. Brian ja pojat vaikuttivat (vaikuttavat vieläkin) minuunkin herkässä iässä niin, etten toivu siitä koskaan. En tosin haluakaan.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista