Alkuvuodesta etsiskellessäni kiintoisia podcasteja, törmäsin James Rileyn Catchin' A Wave-podcastiin. Riley soittaa surf-instrumentaaleja, laulettua surf-kamaa ja joka jaksossa ainakin yhden Beach Boysien biisin.
Mulla oli 30 vuotta sitten vaihe, joka sisälsi runsaasti edellä mainittuja insrumentaaleja. Eniten tykkäsin sellaisesta myöhempien aikojen alan bändistä kuin Jon and The Night Riders. Heidän versionsa Wilhelm Tellin alkusoitosta on loistava.
Jotenkin harrastus hiipui vuosien saatossa ja siirryin kuuntelemaan pelkästään laulettua musiikkia.
Nyt olen siis kuunnellut Jampan showta yli puoli vuotta työmatkoilla lähinnä. Kesällä en tehnyt työmatkoja, joten viime viikot on kuunneltavaa piisannut.
Rileyllä on toinenkin show, jota seuraan: Rockabilly'n'Blues Radio Our. Silloin kun CaW alkaa kyllästyttämään, voi kuunnella RBRO:ta. CaW nimittäin alkaa ajoittain puuduttamaan. Kun viidennen kerran peräkkäin kuulee biisin jonka nimi on tyyliä Mahtiaalto, Raju Laine tms. (englanniksi, siis) ja kaiku on väännetty kaakkoon, soolokitaristi vetää 1/32 osa lirutuksia sopivin välein (a'la Misirlou) ja rumpali takoo twist-komppia, niin ihan kiva kuulla muutakin.
CaWissa tulee usein Jan&Deania, Duane Eddya, Los Straitjacetsia ja alan klassikkoja kuten Venturesia. Uudenpaa tavaraa on myös tarjolla, mutta varsinkin instrupuolella aika sitä samaa.
Tänään kuuntelin ohjelmaa kun tuli oikein amatöörimäinen instrumentaali, josta puuttui kunnon melodinen teema. Biisin loputtua selvisi, että siinä soittivat mm. Bruce Johnston, Glenn Campell ja Hal Blaine. Suomessa Toivo Kärki yritti korvata rautalankapojat levytyksissä jatsimiehillä, mutta joutui myöntämään, ettei homma taittunutkaan ammattilaisilta. Toista oli näköjään Amerikassa, ihan meni mulle peräkylän autotallibändistä.
Vaikka tässä olen CaW:ta kritisoinut, niin korostan, että pidän showsta kovasti. Marginaalimusiikkia parhaimmillaan. On se kumma kun nuoret muuusikot vielä jaksavat tuosta tyylistä innostua. Youtubesta katsoin keväällä pätkän, jossa kaksi kanadalaista tyttöä veti kitaroilla surffia. Espanjassa tuntuu olevan useitakin bändejä. Laika ja Cosmonautit ovat päässeet ainakin kerran ääneen. Suomessa ei alan bändejä pahemmin ole. Agentsien yms. ote on paljon sivistyneempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti