sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Unleash the love & covereista lll

Mike Love julkaisee kauan odotetun (?) soololevynsä. Kyseessä on peräti tuplalevy, ensimmäinen osa on soolompi ja sisältää myös ennenkuulematonta materiaalia ja toinen taas uusia versioita BB-hiteistä. Jälkimmäisistä tuli jo näyte jokunen aika sitten, kun Love julkaisi John Stamosin ja jonkun nobodyn kanssa uuden Do It Againin. Ei mitenkään hyvä esitys, 50-vuotisbiisi oli parempi ja riittävästi siitä aiheesta.

En ole mitenkään vakuuttunut, että uudelleen levytetyt hitit olisivat tarpeellisia. En usko, että tuovat mitään uutta aiheeseen. Lupaan perua puheeni, jos olen väärässä. Levy ilmestyy marraskuun lopulla, joten sinne asti on odotettava.

Ensimmäisen levyn materiaalista jokunen on jo aiemmin julkaistu, esim. Daybreak Over The Ocean, Pisces Brothers ja Cool Head Warm Heart. Näistä eka oli siis TWGMTR:llä. Olisiko sama pohja Beach Boysit vain poistettuna? Brothers on ollut viime aikoina keikkasetissä ja Cool Head oli kymmenkunta vuotta sitten, Helsingin jäähallissa esim. 2006. Nyt en muista oliko Sieravuorella vielä, enkä viitsi arkistoja tähän hätään kaivella.

Nimibiisi on Soundcloudissa kuultavana. Sanoisin, että sellainen River Song~henkinen gospelbiisi on kyseessä. Sanoitus on tätä Loven harrastamaa maailmanparantamista, joka ilmeisesti aika monilla tökkii. https://soundcloud.com/theendrecords/mike-love-unleash-the-love/s-t7WXN Ei muuta kuin kuuntelemaan!

Loven ääni on kunnossa. Voi johtua siitä, että näitä lauluja on nauhoitettu jo ainakin yli kymmenen vuotta sitten.

Rileyn podcastissa oli pari viikkoa sitten BB-covereita useampiakin. Osa oli tylsiä, mutta tarpeettomia. Joukosta erottui myönteisesti Dave Alvinin Surfer Girl. Hyvin hempeästi laulettu countryn ja doowopin sekoitus. Viimeisen säkeistön sävellajin vaihto oli jätetty pois, mutta ei se pahalta tuntunut. Paul Simon lauloi vähän samaan tyylin sillä 90-luvun Brian tribuutti-konsertti dvd:llä.

Toinen kiinnostava biisi oli Red Hot Chili Peppersin I Get Around. Olen joskus ihan asiakseni yrittänyt kuunnella Peppereitä, kun Kaliforniasta ovat, mutta ei ole onnistunut. Ei osu eikä uppoa. IGA sen sijaan kulkee ihan komeasti. Ei ole helppo biisi laulettavaksi, varsinkin kun falsettia pitää löytyä. Semmoinen garage-tyylinen veto, ei niin siloinen kuin originaali, mutta oikein kelvollinen. Modulaatiokin oli tallella. Mike Lovekin on muuten tuohon levynsä nimikappaleeseen sisällyttänyt perinteisen euroviisunoston.

9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, että jotain muutakin kiinnostaa Mike Loven tuleva sooloalbumi, eikös joku vuosi sitten uutisoitu albumista nimeltä "Mike Love Not War", jota ei sitten koskaan tullutkaan. Soundcloudin näytteen perusteella autotunea on käytetty aika rankasti Miken ääneen, mikä kyllä häiritsee, biisihän on sinänsä aivan ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Timo!
      Tervetuloa kommentoimaan!
      Joo, Loven soolon piti ilmestyä joskus 2000-luvun alussa ja kai niitä muitakin aikoja oli suunnitteilla. Ykköslevy ihan kiinnostaa, toinen ei niinkään. En tiedä mitä vipstaakeja on studiossa väännelty, mutta ei ainakaan niin pahasti kuin Joe Thomas teki 50 C-livellä. Siinähän Miken ääntä ei meinaa edes tunnistaa.

      Poista
  2. Uutta soololevyä on pitkään odotettu, mutta ei kovinkaan hartaasti - mutta kaiken ostan mitä ylhäältä annetaan.
    Julkaisemattomalta Not War albumilta on otettu ainakin 7 kipaletta tälle uudelle soololle. Onko se sitten hyvä vai paha asia, jää kuultavaksi. Onko tämä kirjoittamasi tieto fakta: ”…lauluja on nauhoitettu jo ainakin yli kymmenen vuotta sitten.” Eli kappaleita ei ole laulettu ja soitettu uusiksi nyt ilmestyvälle levylle?
    Se on ainakin sata varmaa, että tämä uusi levy ei voi olla huonompi kuin 1981 julkaistu umpisurkea soolo tekele. Toisaalta, mistäs minä tiedän kuinka täpinöissä porukka oli Looking Back With Love -albumista, mutta meikäläistä pläjäys ei sytyttänyt, lähinnä ihmettelin kuinka niin kokenut kettu kuin Mike pystyi alittamaan riman täydellisen tyylipuhtaasti ja kirkkaasti.

    Minä ihastuin kovasti ML:n, JS:n ja Mark McGrathin versioimaan Do It Again vetoon. Siitä nikkaroitu laulavat yläkropat -musavideokin oli jees ja Mike Love vaikutti siinä ihan nuorelta kollilta. Tämä mainitsemasi herra nobody oli vallan hyvä tyyppi, kerrassaan niin hyvä, että tutustuin saman tien Sugar Rayn pariin muuhunkin levykkeeseen.
    Toisaalta BB:n kyhäämä Do It Again versio vuodelta 2012 jäi kyllä mystiseksi esitykseksi meikäläiselle, miksi se ylipäätään väsättiin?
    En kuitenkaan lopeta blogin seuraamista vaikka ollaan näin eri linjoilla versioiden hyvyydestä :-) .

    Ihan uusi juttu oli meikäläiselle ja hieno vinkki Red Hot Chili Peppersin viritys I Get Aroundista ja kuunneltuani vetäisyn en voi nostaa muuta kuin peukkua ja lippalakkia esitykselle.

    Tämä syksyhän tuo ihan kiitettävästi uusia nimikkeitä markkinoille: BW:n anthology -levy, Coxin, Danielsin ja Gallowayn: Price & Reference Guide For Beach Boys American Records kirjan ja nyt vielä Loven soolo-levy. Ei voi valittaa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Faktoista tiedän aika vähän, ihan mutuna menen. Oletan siis seuraavaa: Beach Boys on kiertueella yhtenään, joten Miken aika ei ole riittänyt vetämään studiossa kaikkea uudelleen, vaan hän on hyödyntänyt MLNW-materiaalia mahdollisimman paljon. Autotunea voi toki käyttää, mutta se ei nuorenna ääntä ja tuo nimibiisin perusteella Mike kuulostaa ikäistään kymmenen vuotta nuoremmalta. Jotta näin nerokkaasti perustelen kirjoituksiani.

      Tehääs Tää Taas on selkeä viittaus juhlakietueeseen ja se kävi samalla alkuverryttelystä. Mitään erityisempää musiikillista ansiota siinä ei tosiaan ole.

      Mark Mc:n nimittäminen nobodyksi johtuu luonnolisesti siitä, etten usko hänen lukevan suomenkielistä panetteluani. Se on tämä raadollinen somekulttuuri...
      Okei, sekä Stamos ja Mc ovat suomessa vähemmän tunnettuja kuin USAssa, eihän se tee heistä kuitenkaan nobodyja. En minä edes tiedä ysäripoppiksesta mitään, ties miten kuuluisa Sugar Ray on ollut ympäri maailmaa.

      Playbackia olen kuunnellut nyt sillä silmällä, että kohta kirjoitan siitä jotain mielenkiintoista ja ylevää. Tai ainakin kirjoitan siitä.

      Poista
    2. Uuden kirjan ostoa harkitsin. David Marksin nimmariversiokin olisi ollut tarjolla. Vaan hinta oli aika kova, ja siihen posti- ja tullimaksut päälle.

      Poista
  3. Karvalakkimalli kirjasta on ihan siedettävän hintainen ($49.95), mutta postitus on tyyristä hommaa ($65). Mielestäni tällä hetkellä kirja lähtee liikkeelle vain Coxilta suoraan ostettuna. Itseni kanssa pitämäni strategiapalaverin tuloksena päädyin siihen, että odottelen jos vaikka kirja tulisi Amazonin listoille ja heillä olisi hiukka paremmin neuvotellut diilit kuljetusfirmojen kanssa.

    Aamulla pläräsin Hesaria ja siellä oli The Jesus and Mary Chainin konserttiarvostelu ja siitähän muistui mieleen, että heiltä löytyy ainakin yksi BB vetäisy, Surfin U.S.A. Veto on melkoisen rosoinen esitys ja ei ihan sen tyyppistä kamaa mitä minä mielelläni kuuntelen, mutta coveri kuitenkin.

    Loppuun vielä uni mitä näen aina ajoittain öisin (sitten herään todellisuuteen ja päästän kissan ulos). Jos saisin olla päivän Trumpina Trumpin paikalla, niin mahtikäskyllä vaatisin, että Brian Setzer tekisi kokonaisen cover-albumin BB:n ennen vuotta 1966 tehdyistä nopeista ralleista.

    VastaaPoista
  4. Jesus bändillä on myös Kill Surf City, Jan & Dean meininkiä.

    Kehoitan sinua ottamaan yhteyttä Setzerin managementtiin ja tekemään ehdotuksen, josta ei voi kieltäytyä. Loistava ajatus!

    VastaaPoista
  5. Meillä raikaa jouluisin Michael Bublén joululevy, muuten jampan tuotantoa en juurikaan tunne, mutta eilen törmäsin hänen väsäämään God Only Knows viritykseen (tehty 2016). Itse pidin tästä tekeleestä kovasti paljon.
    https://www.youtube.com/watch?v=h2MTOJujRMU

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bublen sovitus on onneksi irronnut alkuperäisestä riittävän kauas. Omaleimainen ja miellyttävä näkemys aiheesta, yksi parhaista, joita olen kuullut.

      Poista