keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Hajahuomioita kirjoista

Luin joululomalla George Lucasin elämäkerran. Kun Lucas oli tekemässä American Graffitia, hänellä oli vaikeuksia hankkia oikeuksia soundtrackille halutuille biiseille. Elvis oli aivan liian kallis. Lucasin tuottajakaveri Gary Kurz tunsi Dennis Wilsonin Two Lane Blacktopin ajoilta ja soundtrackille saatiin edullisesti Tbe Beach Boysien kappaleita. Tuohon aikaan BB alkoi taas olla suosittu nostalgia genren puolella, joten olikohan mainostamistakin ollut mukana diilissä?

Gainesin kirja käsitteli näitä BB:n talousasioita, mutta luin sen niin kauan sitten, etten muista, oliko Lucasista siinä mitään. Jos asia hoitui ilman riitoja ja skandaaleja, niin tuskinpa Gaines mitään asiasta on maininnut. Hetkinen...

Kipaisin yläkerran Beach Boys-kirjastoon ja tarkistin löytyykö Gainesista mitään. Ei löydy.

Huomasin jokunen päivä sitten, että Mark A. Mooren Jan&Dean Record on Amazonissa tarjouksessa.  
Seitsemänkympin kirja lähti vitosella (dollaria), kindleversio. Nyt nopsasti Amazoniin ostoksille! Palaan asiaan, kunhan saan kirjan ensi luetuksi. Se on kyllä sanottava, että tämä kyseinen kindleversio näyttää kuin olisi monistekopio tai esite tms. Vaan ei ollut kallis. Kovakantisen jos olisi viime vuonna tilannut, niin hintaa olisi tullut satasen pintaan postimaksuineen ja tulleineen. En minä niin kova Jan&Dean fani ole.

Sen sijaan Ken Sharpin Dreamer, Making of Pacific Ocean Blue olisi todella kiinnostava kirja. Jos saan jotenkin budjettin tasapainoon lähiaikoina, niin palaan siihenkin asiaan.

The Beach Boys tekee ainakin kaksi keikkaa Englannissa kesäkuussa. Joku kartanofestari. Ulkoilmakonsertti eli vettä sataa. Soittoaika on puolitoista tuntia eli vain hitit soitetaan. Jätän väliin. Keikkakalenterissa näyttäisi kuitenkin olevan tilaa muillekin eurokeikoille. Kesäsuunnitelmia ei ole vielä lyöty lukkoon...


2 kommenttia:

  1. Lukasin Lucasin kirjan viime vuoden puolella ja ihmettelin tuolloin mielessäni kappaleiden tyyristä hintaa. En tiedä mihin suuntaan raha vaihtaa omistajaa nykyään, kun jokin kappale päätyy elokuvaan? Voisin kuvitella, että levymyynti tai siis digimyynti pompsahtaa tappiin, kun jossakin menestysleffassa raikaa kipale taustalla. Ihan vaan kysymyksenä, olisiko Kokomo ikinä läsähtänyt piikkipaikalle ilman Cocktail leffaa? Tosin eihän kaikki biisit listoille nouse vaikka leffan taustalla soivatkin. Käsi ylös kuka pystyy hyräilemään tai edes muistaa Up the Creek leffassa soineen BB kappaleen tai Poliisiopisto nelosessa tai vitosessa olleen Brian Wilsonin esityksen?

    Jään odottelemaan 10 000 sanan syväluotaavaa esseetä Jan & Dean Record kirjasta :-) .
    Ihan yllärinä näin kyseisen opuksen olevan myös Adlibriksessä myynnissä 67 euron hintaan, kun/jos sieltä tilaa, niin ei tarvitse maksaa tulleja tai postimaksua - melko arvokas se on vieläkin.

    Aivan jäätävää ja huippua: ”Beach Boys-kirjasto”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että Kokomo olisi menestynyt niin hyvin ilman Cocktailin apua.
      Onko tämä friikkiä, mutta Chasin’ The Skyn hyräily onnistuu. Se on mulla yhdellä omatekoisella kokoelmalla, jossa on näitä harvinaisempia tai julkaisemattomia (ainakin silloin 10 vuotta sitten) biisejä. Let’s Go Heaven In My Car ei ole suosikkejani, mutta kyllä siitäkin pätkä palautuu mieleen.
      Adlibriksessä oli myös kiinnostava vokaalisovitusnuottikirja myytävänä. Jannesta ja Teposta minulla olisi jo nyt sanottavaa, mutta vielä hetki, niin syväluotaavaa tekstiä ilmestyy!

      Poista