sunnuntai 30. joulukuuta 2018
Wake the World, I Can Hear The Music
Olen vajaan kuukauden kuunnellut näitä tämänvuotisia copyright-julkaisuja. Täytyy sanoa, että kyllä on taas hienoja levyjä! Satunnaiselle kuuntelijalle on sanottava varoituksen sana: Aloita BB-harrastus jostain muusta kokoelmasta! Maailman parhaan musiikin kuuntelijoille nämä sen sijaan ovat pakollista kuunneltavaa.
Molemmat levyt ovat sessiopohjaisia eli kokonaista Frendsiä tai 20/20:ta ei ole tarjolla. Tilalla on trackejä, acapelloja, demoja jne. Laulupuoli on korvia hivelevää, ai jee, että on hienoa ja kaunista!
Trackejä kun kuuntelee tarkalla korvalla, niin huomaa kaikenlaista uutta, johon ei ole tullut kiinnittäneeksi huomiota alunperin.
Dennis on vahvasti esillä molemmilla levyillä. Hän oli Brianin jälkeen Beach Boysien paras säveltäjä. No, 20/20 sisältää kappaleen nimeltä Gong... Joku kirjoitti netissä siitä, että se kerran kuunneltavissa ja sitten sen voi unohtaa. Minä kuuntelin sen puolihuolimattomasti parikin kertaa, ennenkuin päätin kuunnella sen oikein huolella. Pääsin puoleen väliin, ennen kuin oli pakko lopettaa. Ei pysty! Huono vitsi tai jotain. En ole edes jaksanut perehtyä koko asiaan, vaikka onhan tuota PSF:ssä puitu. Siitä tulikin mieleen, että PSF ajettiin jouluna alas yllättäen. Omistajaa ei kuulemma huvittanut enää. Tilalle perustettiin heti Endless Harmony Forum, jossa on samat keskustelijat, sikäli kun löytävät paikalle. Vanhatkin keskustelut saadaan ilmeisesti siirrettyä uuteen foorumiin.
I Can Hear The Musicista on vaihtoehtomelodialla varioitu versio. Carl laulaa niin upeasti, että selkäpiissä värähtelee. Ehkäpä minun suosikkini koko pläjäyksessä!
Joitakuita ennen julkaisemattomia biisejä on mukana, mutta ei niistä mikään ole niin hyvä, että pitäisi ihmetellä, miksi ei ole aikoinaan julkaistu. Ei ne huonojakaan ole, kiinnostavavia kuunneltavia ainakin. Ainahan tosifani on valmis kuuntelemaan arkistojen pohjalta kaivettuja erikoisharvinaisuuksia. Jos joku biisi on pakko mainita, niin sanotaan vaikka Away. Siinä on a-osassa kaunis melodia. Miksi lie jatkokehittely jäänyt?
Sanotaan vielä, että äänenlaatu on huippuluokkaa.
Ja sanotaan sekin, että kolmas julkaisu eli On Tour on valmiina kuunteluun ja raportoin aiheesta perehtymisen jälkeen. Live on niin tuhti paketti, että ajattelin kuunnella sitä rauhassa työmatkoilla loman jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Harmittavaa, ei synny taaskaan riitaa bloginpitäjän tekstin pohjalta, minä niin haluaisin olla internetin sähköisin ukkeli ja joka asiassa eri mieltä, mutta minkäs teet. Hyvän setin ovat pukanneet markkinoille ja tätä on ilo veivata ja veivattu on ahkerasti. Tykkäsin kovasti äitimuori Wilsonin laulamasta Is It True What They Say About Dixie kappaleesta ja kuten bloggaaja sanoi, että hieno tekele on Carlin laulama I Can Hear The Music, olen just tismalleen samaa mieltä. Voin suoralta kädeltä sanoa, että nämä julkaisut eivät tule keräämään paksua pölykerrosta hyllyssä, vaan copyright julkaisut raikaavat useasti soittimessa. Ennen julkaisua housut hiukan lepattivat, mahtaako olla samat kamat kuin Unsurpassed Vol. 20 levyllä, mutta onneksi ei näin ollut. Ääniterosvo ei ollut saanut kuin hiukka päälimmäisiä pöllittyä - mikä on hyvä.
VastaaPoistaMelkoisen kattavasti on Capitolin kaapit tyhjennetty vuodesta -66 eteenpäin, mutta mitäs pitäisi tehdä varhaisempien äänitteiden osalta? Ehkä on hankittava puutteistaan huolimatta Unsurpassedin viritelmät - löysin nimittäin vihdoin ja viimein kanavan mistä niitä irtoaa ”kohtuulliseen” hintaan.
ps. Kiitos vinkistä PSF:n seuraajasta.
pss. Mikäs kirottu siinä on, kun millään rahalla ei näytä Euroopassa olevan myynnissä On Tour pläjäystä?
Ei löydy ostettavaa On Touria, ei. Raha ei kauppiaille kelpaa. Vai muka kriisiala! Tällä meiningillä ajetaan ihmisiä laittomuuksiin, löysin minäkin ns. ilmaisen sivuston, mutta hillitsin itseni. Vaan kuin pitkään?
Poista