Beach Boys kirja suomeksi! Tätä piti odottaa aika kauan. Tuntui ihan oudolta lukea tutuista jutuista niin, ettei kertaakaan tarvinnut miettiä, että mitäs se tämä sana tarkoittaakaan jne.
Joskus kauan sitten harkitsin itsekin moiseen projektiin ryhtymistä, mutta realismi voitti. Ei minusta olisi ollut moiseen. Immosesta sen sijaan oli. Vaan omakustanteella! Miten ihmeessä tämä ei kelvannut millekään kustantajalle? Kyseessä on kuitenkin Usan merkittävin 60-luvulla aloittanut bändi. Suomi on tietty maa, jossa Beach Boys-keikka on peruuntunut ainakin kolmesti. Ehkä täällä ei ole potentiaalisia kirjanostajia riittävästi.
Kalifornian bändi on kirjoitettu kirjallisen lähdemateriaalin perusteella eli ei uusia haastatteluja. Lähteinä on alan perusteoksia, Leafin kirja yms. Myös Gainesin tekele on lähteenä. Gaines kirjoittaa melkoista paskaa välillä, mutta viisaammat ovat sanoneet, että Gainesin kuvaus BB-bisneksistä on aika paikkansapitävä. Sitä paitsi minä luin Gainesini joskus 30 vuotta sitten, joten paha on tässä junassa istuessa lähteä minnekään Gainesia muistelemaan.. Enkä jaksaisi muutenkaan.
Ainoa pahempi puute lähteissä on James B. Murphyn Becoming The Beach Boys 1961-1963 puuttuminen. Kyseinen teos selvittää varsin perusteellisesti alkutaivalta. Esim. Al ja David olivat bändissä yhtäaikaa monta kuukautta, Al epävirallisemmin, vaikka soittikin levyillä ja keikoilla bassoa. Friikeille löytyy Stephen McParlandin Inception and conception, joku on ennättänyt jo neljänteen painokseen kaivellen kaikkia mahdollisia yksityiskohtia. Nuo kaksi kirjaan kun lukee, tietää enemmän kuin tarpeeksi.
Pidin erityisesti kirjan loppupuoliskosta, kun Immonen kertoo bändin myöhemmistä ajoista. Luonnollisesti huippuvuodet painottuvat, mutta muistakin ajoista on mukava lukea.
Tähän väliin hieman niuhotan. Ensimmäinen huomio ei koske edes Boyseja vaan Beatlesia. Kun Lennon kehotti kalisuttamaan koruja, yleisössä olivat kuningataräiti ja prinsessa Margaret, ei Elisabeth.
Vahvasti muistelen, että Fun Fun Funin soolon soitti Carl, ei Glen Cambell. Ulkopuolisia muusikoita oli pari torvensoitttajaa.
Uutta minulle oli, että Mike olisi suhtautunut nihkeästi Todayhin. Ehkä, mutta kenen mukaan?
Dean osallistui Party-sessioihin kun kyllästyi notkumaan tyhjänpanttina omassaan. Jan puuhasteli ja Deanilla ei ollut tekemistä. Näin ainakin Dean sanoi omassa muistelmateoksessaan.
Sloop John B. oli mukana Brianin Capitolille toimittamassa biisilistauksessa jo ennen kuin sitä oli edes singlenä julkaistu, joten tuskinpa Capitolin puolelta Briania painostettiin.
Lisämuusikoita keikoilla Boysit alkoivat käyttää vasta -67, ei -66. Ron Brown taisi olla ensimmäinen, basistina.
Ehkä olisi vielä jokunen kohta, johon voisin esittää eriävän mielipiteeni, mutta en halua ihan mulk.. no, ikävältä ihmiseltä vaikuttaa. Kirja on kuitenkin erittäin suositeltava musiikinystäville, erityisesti BB-faneille. Arvoisa lukija! Tue suomalaista kulttuuritekoa ja osta Kalifonian bändi!
Kiitos paljon hyvästä arvostelusta! Tarjosin kirjaa tosiaan kaikille ajateltavissa oleville kustantajille, mutta tuloksetta. Ehkä tuo BB:n uudempien konserttien peruuntuminen oli syynä ainakin joidenkin kohdalla kielteiseen päätökseen. Loppujen lopuksi olen kuitenkin tosi tyytyväinen omakustanteeseen.
VastaaPoistaLähdekirjoja oli mielestäni hyvinkin riittävästi, ja jokaisesta kirjasta löytyi jotain. Murphyn kirjaa en viitsinyt enää viime vaiheissa ruveta ostamaan, koska tarina tuntui olevan kasassa alkuvuosienkin osalta riittävän hyvin.
Pikkuvirheitä tekstiin toki aina jää, kaikki juttuja ei viitsi tarkistaa moneen kertaan, jos lähdeteos vaikuttaa muuten luotettavalta. Tuon Miken suhtautumisen Todayhin on vain jonkun kirjailijan mielipide, en muista lähdeteosta.
Kirjoja on siis minulla myynnissä Huuto.netissä, ja myös nettikirjakaupoista löytyy.
Lähdemateriaalia on tosiaan kasoittain saatavana kirjoina ja nykyisin myös netin keskustelupalstoilla. Kuka soitti sitä kilistintä sen biisin viidennessä otossa ja mitä hänellä oli päällään? Johonkin raja on vedettävä, tiedetään.
PoistaVielä mainostan: kirja tulee näppärästi netistä postilootaan, eikä maksa liikaa. Heti tilaamaan!
Ps. En saa mainosprovikoita.
Läjäpäin kiitoksia Immoselle hyvästä suomenkielisestä Beach Boys kirjasta, on tätä odotettukin omalta osalta 43 vuotta. Jos kirja olisi putkahtanut markkinoille 20 vuotta sitten, olisi tarina jäänyt harmittavasti kesken. Mielestäni juurikin oikea aika kirjan ilmestymiselle, kun BB-miesten perälauta alkaa häämöttämään ja suurimmat sankariteot on tukevasti takanapäin. Toivotaan ja uskotaan, että fanit (tietysti muutkin loistavan ja hienon musiikin ystävät) löytävät sankoin joukoin kirjan.
VastaaPoistaBlogin pitäjän ei kannata harmistua vaikka Beach Boys juna kirjan osalta viiletti ohi, ainahan voit tehdä kirjan Janista & Deanista tai/ja Alista. Lupaan ostaa molempia yhden kappaleen tekijän nimmarilla varustettuna.
Korostan, että annoin junan mennä ohi tarkoituksella, lippua en ostanut, ei ollut matkahaluja.
VastaaPoistaKaikenlainen paasaamistarpeeni tyydyttyy blogin parissa puuhastellessa.
Mielestäni Beach Boysien kulttuurillista merkitystä reilusti aliarvioidaan Suomessa. Silloin harvoin, kun bändi mainitaan nykyisissä radion musiikkiohjelmissa, se mielestäni tuodaan esille surfmusiikibändinä. Tämä laiminlyö Rantapoikien/Brian Wilsonin/Dennis Wilsonin musiikilliset saavutukset 70-luvulla ja sen jälkeenkin. Varsinkin sen perusteella, mitä Beach Boysien avautuneet äänitearkistot ja niiden perusteella julkaistut lukuisat aiemmmin kuulematonta materiaalia sisältäneet CD-boksit/LP:t ovat sisältäneet, 70-luvusta on ainakin minulle muodostunut vähintään yhtä kiinnostava Beach Boysien musiikillinen kehitysjakso kuin 60-luvun alkupuoli oli. Ihailemani Pekka Lainekin voisi tässä parantaa juoksuaan, hänhän unohtaa Beach Boysit sunnuntaiaamuisin kokonaan. Kuvaava oli hänen ohjelmansa jakso, jossa pohdittiin vaikutteita, jotka beatlesit saivat Yhdysvalloista stemmalaulunsa kehittämiseen. Ei lainkaan mainintaa Kalifornian suunnasta tulleista, sentään hyvin tunnetuista harmonialaulun vaikutteista. Heikki Harmalle Dylan oli sankari, mutta Beach Boys vain vähän musiikillisesti kiinnostava. Myös Jake Nyman, vaikka toki onkin tavallaan Beach Boys-diggari, suhtautui aikoinaan varsin kielteisesti esimerkiksi Brian Wilsonin konserttikietuisiin 1980-luvun jälkeen. Ei siis olekaan mikään ihme, ettei Suomessa kirjakustantamoissa arvioida löytyvän kiinnostusta yhdellekään Beach Boys -kirjalle.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä. Bändi, jonka surfbiisit mahtuisivat yhdelle lp-levylle, on Suomessa esim. Surffipojat (yle.fi). Beach Boysien näkeminen Lontoossa keikalla oli hienoa senkin vuoksi, että yleisö tiesi, mitä oli tullut kuuntelemaan ja osasi sitä arvostaa.
VastaaPoistaToivon todella, että 70-luku boxi saadaan joskus julkaistua.