sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Waves of Love 2.0

 Vuonna 1980 Levyraadissa Klaus Järvinen moitti Hurriganesin Bourbon Streetin sointukulkua liian paljon käytetyksi tai jotain sinne päin. Al Jardine ei kai ole katsonut Levyraatia,  koska vähän väliä julkaisee Waves of Loven eri versioita lähes tuolla samalla sointukululla. Al on tietysti vanha doo wop-fani, joten hänelle moinen käytös sallittakoon. Minusta Bourbon Streetin ja miljardin muun samoin kulkevan biisin soinnuissa ei ole mitään vikaa. Ne soinnut kun laittaa eri järjestykseen niin voi soittaa toisenkin miljardin verran nykypoppisbiisejä. Minä pidän enemmän alkuperäisestä sointukulusta, siis tästä I VI IV V. Al käyttää sitä tosin niin, että kertaa kaksi ensimmäistä sointua neljän ekan tahdin aikana ja samalla periaateella myös nelosen ja vitosen. B-osassa Al tuo mukaan myös III-soinnun ja V/V-soinnun. Tuo jälkimmäinen on tietysti se tutumpi B-osan soinnutuksessa.

Waves of Love 2.0 ei nimestään huolimatta ole kakkosversio vaan kolmas. En ihan ymmärrä miten Al numeroita käyttää, korkeampaa matematiikkaa varmaan. Muistelen, että ensiversio oli se fonivetoinen. En kyllä muista minkä levyn bonusbiisi se oli vai oliko minkään. Kitaravetoinen slide-soolollinen versio oli Postcardin bonusbiisi, tai siis ainakin jonkun Postcardin -painoksen bonus. Kyllä se minullakin on cd:llä, Lp:llä taas ei.

Tämä 2.0 kulkee As-duurissa eli Al on pudottanut reippaasti sävelllajia. Ei biisi kuitenkaan kuulosta kulkevan kovin matalalla, ehkä siinä b-osan lopussa, jossa Al laulaa "on the waves of love", huomaa, että aika alhaalla ollaan. 

Rokkikitaraversiossa c-osassa laulaa vain Carl ja toisella kerralla sovituskin korostaa, että nyt on C.Wilson äänessä. 2.0:ssa Carlin ääni peittyy Alin (tai jonkun muun) stemman alle. Kai Carl siellä kuitenkin vielä on? Johtuukohan tuosta sävellajin muutoksesta? Slidekitarasoolo on jäänyt pois, itseasiassa mitään sooloa ei ole, joten biisi on lyhentynyt n. puolella minuutilla. Tausta-ditdittejä on tullut alkuun ja loppuun ja akustinen kitara on voimakkaasti esillä. 2.0 on popein versio näistä kolmesta.

Toinen Alin ilmiintynyt biisi on Jenny Clover, joka on hempeä rakkaudentunnustusbiisi. Jenny Coverista minulla ei ole mitään ennakkotietoa, en tiedä on se uusi vai vanha. Piano ja jouset kuljettavat Jennyä.

Al olisi halunnut Waves of Loven TWGMR:lle, mutta Brian ei suostunut. No, näin ainakin viisaammat ovat julkisuuteen kertoneet. Minusta WL olisi sopinut tuolle nimihirviölevylle oikein hyvin, äkkiseltään nousee mieleen parikin biisiä, jotka olisi voinut Wavesin tieltä poistaa.

Onko 2.0 se paras ja definitiivisin versio? Hyvä se on, mutta minä olen aina pitänyt edellisestäkin versiosta. Postcardista tulee kymmenvuotisjuhlapainos ulos joskus tänä vuonna ja kai nämä uutuudet ovat siellä bonuksena. En tiedä, jaksanko ostaa vielä yhden Postcardin uuden Wavesin tai Jenny Cloverin vuoksi. Parempi vaihtoehto olisi se, että Al olisi tekaissut kokonaan uuden levyn, jossa nämä julkaisut olisivat.

https://www.youtube.com/watch?v=ktfK-lb0cgs

 https://www.youtube.com/watch?v=mwK_GXG03-M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti