Koska edellinen cover-blogi on näin pitkän ajan kuluttua saanut vihdoin ansaitsemaansa huomiota ja keskustelua, niin palataanpa astialle...😃
Brian Wilson on jo vuosien ajan puhunut tekevänsä ns. rock'n'roll albumin, joka ilmeisesti sisältäisi covereita 50-luvun biiseistä. Olen ajatukseen suhtautunut jokseenkin epäilevästi. Paljon tietysti riippuisi siitä, mitä viisuja mukaan valikoituisi. Jos kaikkein kulahtaneimmat jätettäisiin rauhaan, niin voisihan homma toimia.
Beach Boys esitti aikoinaan livenä Johnny B. Goodea ja se ei mikään r'n'r:n riemuvoitto ollut. Ei BB aina onnistunut. Sen sijaan 70-luvun berryttely Rock and Musicista moogeineen ja taustalauluineen on jo persoonallisempi viritys ja sehän olikin poikain isoin hitti kyseisellä vuosikymmenellä. Come go with me taas on aika samanlainen kuin alkuperäinenkin Del-Vikingsien esitys. Vaisu, sanoisin. Vaikka sen listasijoitus oli 18, jos oikein muistan. Yllätyshitti.
Partylla on 50-luvun biisejä, mutta levyn luonteesta johtuen en puutu niihin sen enempää.
Elton Johnin Crocodile Rocin BB teki tribuuttilevylle ja minä tykkään siitä kovasti, enemmän kuin alkuperäisestä. Kyseessä ei tietysti ole aito fiftarilaulu, mutta vanhojahan siinä muistellaan. Sitä voi kyllä ihmetellä, että miksi, oi miksi menivät tekemään sen hirveän videoräpellyksen hyvään lauluun.
Tämän kaartelun jälkeen palaan Brian Wilsonin mahdolliseen rokkialbuumiin. Alussa viittasin blogin kommentteihin. Opin jälleen uutta: miten lie mahdollista, että suosikkisäveltäjäni ja suosikkikitaristini yhteistyö vuosia sitten on livahtanut minulta ohi? Brian S ja Brian W coveroivat yhdessä komeasti Boysien Little Deuce Coupeen. No, tämä yhteistyö on vuodelta 1998 ja tuolloin netissä roikuskelu ei ollut minulle vielä päivittäistä. Jos rokkilevy vielä joskus tehdään, niin toivottavasti Brian Wilson muistaa, miten aikoinaan hoidettiin homma kotiin Setzerin kanssa. B.W kuulostaa Setzerin rinnalla ihan rokkilaulajalta, ei vätystelyä, ei mitään löysää.
https://youtu.be/5mpcKEag3bg
Brian Wilsonin rock´n´roll levy ajatuksena hieman huolettaa ja pelottaa. Kuten toit esille, jos kaikkein nahistuneimmat kipaleet otetaan levylle, niin ei siitä kyllä hyvää seuraa – grande katastrofi lähinnä. Pahin mahdollinen skenaario olisi Bill Haleyn Rock Around The Clock ja siihen kirsikkana päälle joku Elviksen tunnetuimmista tekeleistä 50-luvulta. Toivotaan, että levy-yhtiön puolelta hieman vinkkaavat mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.
VastaaPoistaEnnen joulua lukaisin tuolta interwebin ihmeellisestä maailmasta, että Brian oli antanut jollekin medialle haastattelun. Siinä hän ilmoitti, että rock-levy olisi valmisteilla ja hän aikoo vielä lainojen lisäksi tekaista levylle ihka uusia kipaleita – tosin yksikään pläjäys ei ole vielä valmis. BB guru Andrew G. Doe kirjoitteli jollakin foorumilla, että hän kuuli ensimmäistä kertaa BW:n suunnittelevan rock-levyä 18 vuotta sitten, elikkä juurikin samoihin aikoihin, kun BZ:n kanssa väsättiin LDC – sitähän voisi pitää hyvänä enteenä, mitä tuleman pitää.
Rock ´n´ Roll Music on aina ollut kaksitahoinen juttu itselleni. Beatlesin tekemä RnRM on ollut se kaikkien covereiden äiti minulle, kaikki muut versiot ovat kuulostaneet sen jälkeen hiukka hailakoilta (jopa Chuck Berryn originaali), mutta eihän BB:n versio ole millään muotoa kehno.
15 Big Ones albumi joka sisälsi kyseisen vetäisyn, sattuu myös olemaan ensimmäinen studioalbumi jonka aikoinaan ostin heti sen ilmestyttyä (toki olin ollut jo vajaat pari vuotta BB musiikista innostunut ja varhaisempia levyjä oli jo muutama hyllyssä).
80-luvulla tehdyistä lainoista olen kovasti ollut täpinöissä The Mamas and The Papasin California Dreamin kappaleesta. Kaikki kuulostaa mahtipontisen hienolta, stemmalaulu, Roger McGuinnin 12-kielinen kitara, saksofoni – kaikki! Tosin olenpa lukenut jonkun arvostelijan sanoneen tästä, että amatöörimäinen tekele – eipä heilauta minua, olen puoleni valinnut :-) .
Kuten blogin nimestäkin huomaa, myös minä pidän Cali Dreamingista. Oli tarkoitus omistaa ko. biisille sananen tai pari, mutta pidin kirjoittamisessa taukoa ja sitten ihmettelin, että miksikäs en ole vielä julkaissut uutta kirjoitusta ja kas, sinne lähti ilman mainintaa unelmista. Muistelen, että CD julkaistiin jollain kasetilla ensin. Love lauloi hirvittävällä nasaalilla ekan säkeistön. Tekivät sitten paremman version Carlin laulun kera. John Phillips tekaisi uuden version viimeiseksi jääneelle soololleen. Siinä on espanjankielinen taustakuoro. Ihan hyvä sekin.
VastaaPoistaCalifornia Dreamin´ versio yksi ja kasetilla vieläpä, onko kyseessä bootleg vai joku ihan virallinen viritys? Youtubesta löysin tämän, onkohan sama mistä kirjoitit?
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=mt4Zmu9HQAQ
Radio Shack julkaisi kasettikokoelman 1983, jolla CD oli alunperin. Muut biisit olivat muiden orkesterien. Vinyylillä ei Dreamingiä jukaistu, jätettiin pois ilmeisesti Carlin ollessa tyytymätön kasetilla olevaan versioon. Uudella versiolla se on tietty Al joka laulaa ekan säkeistön. Carl äänitti 86-versioon oman osuutensa uusiksi. Omasta päästä kun muistelee, niin ei aina osu ekalla kerralla kohdilleen.
VastaaPoista