Katsaus 23

 Spotify lähetti taas vuosikatsauksen. Eniten kuuntelemani bändi oli The Beach Boys. Aika yllättävä tulos. No, okei, ei ollut yllättävä. Kuuntelin myös 702:ta muuta artistia. Osaa en tosin kuunnellut vaan koira kuunteli jotain koiranrauhoitusmusaa yksin ollessaan. Pitäisi kai kysyä hänen mielipidettään, jotta oliko hyvää kamaa.

Sail On Sailor-boxia tuli kuunneltua aika paljon ja jopa ostin muutama viikko sitten boxin Levyikkunasta kun sen sai hintaan 39,90€. Marraskuun alussa hinta oli Amazonillakin satasen kalliimpi, sitten kaikki joukolla pudottivat hintaa. Toivottavasti joku muukin osti. Tälle vuodelle ei tullut liveboxia tms. Olisiko ollut niin, että SoS:n myynti oli liian laimeaa? Ehkä Spotifyhyn ilmestyy päiväksi joku pläjäys, joka sitten poistuu odottamaan parempia aikoja. Onpahan tekijänoikeudet turvattu vuosiksi eteenpäin. Ostin muuten toisenkin SoSin eli Sounds Of Summerin uusia miksauksia sisältävän version. Se maksoi kympin. En ole vielä kuunnellut. Epäilen, etten huomaa kovin suuria eroja alkuperäisiin.

Sen sijaan huomasin selvän eron kun hankin The Cricketsin Chirping Crikets-levyn, jolla on mono -ja stereoversio sekä kolmantena versiona tekoälyn avittamana ilman taustakööriä versio. Se on kova! Oh Boy, Maybe Baby ja Looking for Someone to Love ovat erityisesti hyötyneet kuoron poistosta. Osa balladeista taas kuulostaa käsittelyn jälkeen demoilta (hyviltä sellaisilta). Rollercoaster Records on tehnyt kulttuuriteon. Beatlejen viimeinen biisi sai samantapaisen käsittelyn. Mitään ei lisätty, mutta poistettiin turhat äänet. Kohinalla ja taustakuorolla on tietysti hieman eroa. Buddy ja pojat olivat aikoinaan negatiivisesti yllättyneitä kun kuulivat Pettyn jälkilisäykset. Jerry Allison oli mukana uutuutta tekemässä, mutta hän ei ehtinyt kuulla lopullista levyä.

Boyseista on tubeen tehty paljonkin erilaisia tekoälyveivejä, osa on ihan kamalia, osassa on joku idea, mutta en minä halua kuulla kun BB:lta kuulostava tekoäly veisaa. Ei iske, ei.

BB uutiset on viime aikoina olleet vähäisiä, en ole oikein innostunut kommentoimaan. Myönnän, että keväinen miehistönvaihdos otti koville. Christian Love sanoi jossain haastattelussa, että Cowsill osasi olla välillä hankala ihminen ja Tottenille tuli ääniongelmia. Jaa. CL julkaisi kesällä levyn, joka on kohtuullisen tylsä. Pari kuuntelukertaa riitti minulle.

Youtubesta  kun olen uuden kokoonpanon edistymistä seurannut, niin sanottava, että syksyn puolella homma alkoi toimia. Settilistat ovat kuitenkin aika mielikuvituksettomia, Brian E ei ole ottanut kehiin mitään poikkeavaa, vaan samalla kaavalla mennään. Ei edes sitä hidasta CG introa, jonka perään Stamos on haikaillut. Olen Stamoksesta sanonut pahasti useinkin, mutta hän kirjoitti ystavästään Jeff Foskettista kauniisti, joten voin hieman perua pahoja puheitani. Silti toivon, että jos vielä joskus pääsen keikalle, niin Stamos olkoon jossain muualla.

Keikalle pääsystä ei ole mitään tietoa, Eurooppaa ei näy vielä keikkalistalla. Jos haluaisi jotain muuta kuin perussetin, pitäisi varmaan päästä RAH:iin.

Jeff Foskett

 Sain juuri tietää, että Jeff Foskett on kuollut. 

Ensimmäisen kerran näin Jeffin nimen Beach Boys Stompista, vuonna -87 luulisin. Lehdessä oli arvio tuon vuoden Wembley Arena keikasta. Jeff oli tuolloin ollut bändissä jo viisi vuotta, mutta eihän kasarilla Suomessa saanut tietää juuri mitään. The Timesin toimittaja omassa keikka-arviossaan luuli Jeffiä Brian Wilsoniksi, joten ei paremmissakaan piireissä välttämättä mitään tiedetty.

Ensimmäisen kerran näin Jeffin livenä 2004 Tukholmassa Smile-kiertueella. Voi mahoton, miten hän lauloi! Karvat nousivat käsissä pystyyn ja selkäpiissä kihelmöi. Tietysti koko Brianin bändi lauloi hienosti, mutta Jeffin ääni oli ylimaallinen, Brian Wilson-kanavointia parhaimmillaan. Ennen keikkaa arvelin, ettei kameraa kannata ottaa mukaan kun ei mene sisäänpääsytarkastus sitten läpi. No, järkkäreitä ei kamerat kiinnostaneet. Keikan jälkeen olisin saanut hyviä kuvia Brianista ja Jeffistä takaovella jos olisi kamera ollut. Kännykameraa en omistanut ja huonoja ne silloin olivatkin.

Toinen kerta oli Berliinissä 2012 50-vuotiskiertueella. Vaikka BB oli pääosassa, Jeffin panos kokonaisuuteen oli olennainen, niin loistavaa hänen laulunsa oli.

Kun Jeff palasi Boyseihin, en onnistunut näkemään sen ajan keikkoja. Vuoden -19 Albert Hall keikan aikaan hän oli jo sairastunut. Vaikka Ike on hyvä BB:n falsettihommissa, ei hän soundaa yhtä hyvälle kuin Jeff. 

Ei tästä ole kuin kuukauden verran kun katsoin tubesta pätkän, jossa Jeff oli mukana Anderssonin syöpäklinikan tukikonsertissa. Hän jopa lauloi pätkän Warmth of The Sunia syövän korventamalla äänellään. Ei hän näyttänyt kuitenkaan kuolevalta mieheltä.

Jeffiä ei unohdeta.