lauantai 26. marraskuuta 2016
Mike Love: Good Vibrations
Mike Loven muistelmateos on todella mielenkiintoinen. Vaikka siinä periaatteessa tutuista asioista kerrotaankin, näkökulma on eri. Yleensä nämä vakavasti otettavat Beach Boys-teokset keskittyvät Brian Wilsoniin.
Teoksen alkupuoli kuvaa normaalit lapsuus- ja nuoruusajat. Levytykset, kiertueet, biisintekoprosessit tulevat kuvatuiksi, samoin kuin tekijänoikeuspuutteet eli Mike Love ei saanut krediittejä läheskään kaikista sanoituksistaan.
Sea of Tunesin myyminen, 90-luvun oikeudenkäynnit ja 50-vuotiskiertueen ongelmat Love kertoo varsin perusteellisesti. Ja kas, melkoisen eri tavoin kuin mitä olen aiemmin Wilson-painotteisesta kirjallisuudesta lukenut. Kyllähän Love pistää parastaan tuodessaan esille todisteita itseensä kohdistuneista kusetuksista ja ei minulla ole parempaa tietoa noista asioista. Brianistojen keskuudessa Loven jutut tietysti kuitataan paskapuheena, mutta oikeudenkäynnissä Brian Wilson myönsi Loven vaateet oikeutetuiksi ja maksoi.
Äskettäin luin yhden Loven kirjan lukeneen fanin kommentin ja hän sanoi, ettei haluaisi Mike Loven kaltaista miestä naapurikseen. Ei mitään perusteluja, miksi näin. Love-kritiikki onkin tyypillisesti moista, kunhan vaan sohaistaan.
Mike Love on Carl Wilsonin kuoleman jälkeen pitänyt Beach Boys-brändin elossa ja virkeänä kohta 20 vuotta, niin kuin Brother Recordsin lisenssi vaatiikin. Aina kun BB on keikalla, Brian Wilsonin, Al Jardinen ja Carl Wilsonin perikunnan tilille siirtyy dollareita.
Beach Boys on nykykunnossaan loistava live-bändi. Kesällä BB on kiertueella mm. Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Niiltä päiviltä meikäläisen kesä on kuitenkin suunnattu muihin menoihin. Menkää te muut!
Pistetään tähän vielä linkki Brian Wilsonin Malmön keikalle https://youtu.be/yuN6SqIlFeY
lauantai 12. marraskuuta 2016
Leonard
Leonard Cohen asui Kaliforniassa, joten ei tämä postaus kai ihan off topicia ole.
Kyllä otti eilen koville. Pelättyhän tätä oli, mutta tuli se niin yllättäen.
You want it darker on ollut tehokuuntelussa parin viikon ajan. Nyt sitä kuuntelee eri mielellä.
Ensimmäinen Cohen levy, joka minuun kolahti, oli Ten new songs. Olen oppinut kuuntelemaan myös alkuaikojen levyjä ja pitämäänkin niistä, vaikka mieluiten kuuntelen vanhoja biisejä Grand tourin versioina. Onneksi pääsin kuuntelemaan niitä viidesti livenä, Helsingissä kolmesti, Italiassa kahdesti (Rooma, Lucca).
Ywid:stä saattaa tulla uusi suosikki Cohen-levyni. Pidän kaikista biisesistä, mutta Steer your wayn bassolinja kuulostaa sekunda-Cliff Williamsin soittamalta. Nimibiisin bassolinja on niin hieno kun olla voi eli keneltä tuli tuli idea Steerin tylsään pompotukseen, kysyn vaan?!
Toissa viikolla soitettiin kutosten kanssa koulussa Leaving the tablea. Hieno biisi ja kun englanniksi vedettiin, niin sanatkaan ei tuntuneet liian oudoilta 12-vuotiaiden laulamiksi. Soinnutin pari muutakin biisiä yhdelle kaverille ja nythän nuo kaikki näyttivät olevan saatavana Maartenin sivulla.
Pentatonix on coveroinut Hallelujahin (no, minkäs muunkaan) uudelle levylleen. Eikä tässä kaikki, JOULULEVYLLEEN... En ole kyllä katsonut mitä muita biisejä siinä on, ehkä se on joululevy ilman joululauluja tai jotain. Versio sinällään ei ole huono. Minä en silti pidä Pentatonixista. Olen yrittänyt kuunnella, mutta kun ei niin ei.
Asiasta toiseen. Mike Loven Good Vibrations on minulla luennassa parhaillaan. Lisää aiheesta sitten kun kirja on luettu. Dean Torrencen muistelmat on myös pinossa odottamassa. Sekä Love että Torrence ovat signeeranneet kappaleeni. Brian Wilsonin kirja on vielä hankkimatta kun olisin senkin mielelään signeerattuna hankkinut, mutta nyt on ilmennyt, että Wilsonin nimmari on leimattu tai autokynällä tehty aika moneen kirjaan. Premier Collectables on palauttanut asiakkaille rahoja. Wilsonin managementti taisi tyriä pahan kerran. Jos Mike Love olisi jäänyt kiinni moisesta, niin voi sitä huutoa. Nyt on ollut pientä ja varovaista kritiikkiä palstoilla, mutta visusti on varottu Briania moittimasta.
Yritin muuten Tukholmassa 2004 saada konsertin jälkeen Brianilta nimmarin, mutta hän lopetti hommat ennnenkuin ehti minun kohdalleni, pahoitteli kiireitään ja hyppäsi vaniin. Ei ollut edes kamera mukana.
Kyllä otti eilen koville. Pelättyhän tätä oli, mutta tuli se niin yllättäen.
You want it darker on ollut tehokuuntelussa parin viikon ajan. Nyt sitä kuuntelee eri mielellä.
Ensimmäinen Cohen levy, joka minuun kolahti, oli Ten new songs. Olen oppinut kuuntelemaan myös alkuaikojen levyjä ja pitämäänkin niistä, vaikka mieluiten kuuntelen vanhoja biisejä Grand tourin versioina. Onneksi pääsin kuuntelemaan niitä viidesti livenä, Helsingissä kolmesti, Italiassa kahdesti (Rooma, Lucca).
Ywid:stä saattaa tulla uusi suosikki Cohen-levyni. Pidän kaikista biisesistä, mutta Steer your wayn bassolinja kuulostaa sekunda-Cliff Williamsin soittamalta. Nimibiisin bassolinja on niin hieno kun olla voi eli keneltä tuli tuli idea Steerin tylsään pompotukseen, kysyn vaan?!
Toissa viikolla soitettiin kutosten kanssa koulussa Leaving the tablea. Hieno biisi ja kun englanniksi vedettiin, niin sanatkaan ei tuntuneet liian oudoilta 12-vuotiaiden laulamiksi. Soinnutin pari muutakin biisiä yhdelle kaverille ja nythän nuo kaikki näyttivät olevan saatavana Maartenin sivulla.
Pentatonix on coveroinut Hallelujahin (no, minkäs muunkaan) uudelle levylleen. Eikä tässä kaikki, JOULULEVYLLEEN... En ole kyllä katsonut mitä muita biisejä siinä on, ehkä se on joululevy ilman joululauluja tai jotain. Versio sinällään ei ole huono. Minä en silti pidä Pentatonixista. Olen yrittänyt kuunnella, mutta kun ei niin ei.
Asiasta toiseen. Mike Loven Good Vibrations on minulla luennassa parhaillaan. Lisää aiheesta sitten kun kirja on luettu. Dean Torrencen muistelmat on myös pinossa odottamassa. Sekä Love että Torrence ovat signeeranneet kappaleeni. Brian Wilsonin kirja on vielä hankkimatta kun olisin senkin mielelään signeerattuna hankkinut, mutta nyt on ilmennyt, että Wilsonin nimmari on leimattu tai autokynällä tehty aika moneen kirjaan. Premier Collectables on palauttanut asiakkaille rahoja. Wilsonin managementti taisi tyriä pahan kerran. Jos Mike Love olisi jäänyt kiinni moisesta, niin voi sitä huutoa. Nyt on ollut pientä ja varovaista kritiikkiä palstoilla, mutta visusti on varottu Briania moittimasta.
Yritin muuten Tukholmassa 2004 saada konsertin jälkeen Brianilta nimmarin, mutta hän lopetti hommat ennnenkuin ehti minun kohdalleni, pahoitteli kiireitään ja hyppäsi vaniin. Ei ollut edes kamera mukana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)