The Beach Boys vs Värttinä

 Ei tässä nyt ole tarkoituksena sen ihmeenpää vastaikkainasettelua harrastaa, vähän vain vertailen. 

Viimen viikon alussa huomasin vahingossa kirjastokäynnillä, että Värttinä esiintyy paikkakunnalla. Jos Värttinä tulee 300 metrin päähän kotiovesta esiintymään, niin sinne on mentävä. Kyseessä oli muuten kuudes katsottu V-keikka. BB johtaa enää yhdellä keikalla. Värttinä kiertää 40-vuotisjuhlan merkeissä ja Oi Daita myös muisteltiin kun siitäkin on jo yli 30 vuotta. Lähes kaikki Dai biisit esitettiin, Sari Kaasinen oli mukana eli neljällä laulajalla vaihteeksi. Mikä biisi lie ollut kun S. Kaasinen selitti, että stemmassa pari nuottia hankaa toisiaan. Minusta tuntuu, että aika monessa muussakin Värttinän kappaleessa on melkoisesti hankausta ja särmää. BB kun laulaa, niin särmä loistaa poissaolollaan, stemmat on siistejä popjazz-pohjaisia juttuja. Myös tapa tuottaa ääntä on näillä orkestereilla hyvin erilainen. Istuin nelosrivin keskellä ja ainakin siihen laulajien äänet erottuivat hyvin toisistaan erillään, mutta kuitenkin toisiinsa liittyen. Kuulin melkein koko ajan, kuka lauloi mitäkin stemmaa. BB-keikoilla olen istunut kauempana ja miksaus on hoitanut äänimaiseman aika tavalla tasaisemmaksi. Carl erottui taustaltakin hyvin, mutta nykykokoonpanossa ei ole hänen vertaistaan laulajaa.

Spotifyssa on joku bootleglive vuodelta 1970, jossa äänen laatu on siedettävästä järkyttävään. Alkupuolella on muutama biisi, jossa Mike on miksattu vasempaan reunaan, Carl keskelle, Al oikeaan reunaan ja Bruce tosi hiljaisena Carli ja Alin väliin. Carl kun laulaa Sloopin alun ja kertsissä Al tulee mukaan, niin Alin stemma kuuluu niin erillisenä, että siitä voi ko. stemman opetella. Otan sen ohjelmistoon lähiaikoina. 

 Tämänvuotinen Beach Boys Cruise on saapunut mereltä takaisin satamaan. Youtube näytteiden perusteella varsinainen isäntä oli ok, mutta ne perskärpäset Mark Mcröh ja Stamos on minulle liikaa. En ymmärrä, miksi ne päästetään lavalla heilumaan. Christian Love pääsi esittämään oman biisinsä, jossa laulettiin kesästä kovin tutun kuuloisesti (sum sum summer). Mike täyttää huomenna 82. Jättääkö hän Boysien lutsaamisen perinnöksi pojalleen? Onkohan tuota kysymystä jollain foorumilla jo spekuloitu?

Rock And Roll To The Rescue

 Törmäsin Youtubessa otsikossa mainitun biisin livevetoon vuodelta -96, Farm Aidissa. En ollut aiemmin Rescueta kuullut keikkaversiona ja olin myönteisesti yllättynyt. Mike laulaa Brianin osuudet, ei sillä vimmalla millä Brian, mutta ihan kelvollisesti. Al raakkuu omat osuutensa kuin varis konsanaan, olikohan hänellä kurkku kipeänä? Carl on ainoa, joka on täysin sama studiossa ja livenä. Mike joutuu laulamaan Brianin osuuksien lisäksi omat Hey nowt. Sovitusta on hieman yksinkertaistettu, eikä Mike Kowalski ole rumpukonesoundinen.

Rescue ilmestyi sinkun lisäksi aikoinaan Made In USA-kokoelmalla eli oliko -86? Ja olihan se ep, jossa oli neljä tai jotain eri versiota biisistä. Yksi pidennetty ja diskotettu versio minulla on diginä, mutta kaikkia en ole onnistunut hankkimaan. Onko tätä millään cd:llä? Rescue ilmestyi California Dreamingin jälkeen ja listasijoitus oli 50:n huonomalla puolella, muistaakseni. Eivät pojat tainneet sitä montaa kertaa livenä soittaa. Seuraavaksi tuli Kokomo ja siitähän riemu repesi.

Minä olen aina Rescuesta tykännyt. Vaikka siinä on rumpukone, niin se ei vieläkään kuulosta törkeän kasarilta, ainakaan minun korvaani. Viime viikolla kuuntelin Rescueta sillä silmällä, että mitäs se sisältää. Olin ajatellut, että kolmen soinnun biisi mollisoinnulla täydennetynä, mutta en sen tarkemmin. Sävellys lienee lähinnä Terry Melcherin ja sanat Miken. En ole lukenut Miken sanoneen asiasta mitään. Biisi pitää siis sisällään ykkös-, nelos- ja viitossoinnun (ja kolmosen). Sointuja ei kuitenkaan ole järjestetty 12-tahtisen bluesin mukaan. Intro ja outro menee ykkösen ja viitosen vaihdellessa, säkeet ykkösen ja nelosen kanssa siten, että ennen kertsiä ilmaantuu viitonen ja siitä kertsiin nelonen-ykkönen pohjalta ja viitoseen lopetetaan kolmosmollin kautta. Jos joku toinen biisi on kierrättänyt soinnut tällä tavalla, niin minulta se on jäänyt pimentoon. Periaatteessa simppeli, mutta jotain jännään siinä on. Minäkin ensin kuuntelin, että siinä on kuutosmolli, just siinä kun mennään lopussa viitoseen. No, viitosen (Fis) kuutonenhan es-molli on, ilmanko oli tutun kulun kuuloinen. Simppeliä sointurakennetta parannellaan erilaisilla kitarariffeillä, yleisön äänillä yms. Ja Hey Now myös.
Toimii.

Kitaristia ei alkuun ilahduta sävelläji eli H. Tekee mieli laittaa capo ykkösväliin tai soittaa C-duurissa, mutta jotenkin se soundaa H:na paremmin. Olikohan H Brianille tuohon aikaan hyvä sävellaji? Ainakin 85-levyllä hänen oma I´m So Lonely menee myös H-duurissa (ja alku on muutenkin samanlainen rakenteeltaan).

Studioversiossa Brian kailottaa varsin reippaasti, ihan rockenrolläänellä. Hän on saanut pyyhkeitä tuon ajan laulusuorituksistaan. Shouty vocals, on sanottu. Rescuessa moinen toimii. Sanoitus on nuoren miehen kasvutarina ja kertomus rockin pelastavasta voimasta. Ei ehkä tuohon aikaan enää kovin omaperäistä, mutta onneksi se on englantia, niin minuun menee täydestä. Onhan tässä itsekin saanut  pelastavaa voimaa nauttia jo vuosikymmenien ajan!

https://youtu.be/APGMpmK398s

https://youtu.be/lfwxe0W9h2A