Siinäpä olisi oiva keikka. Nyt on pojat iskussa. Hieman tässä harmittaa, kun en tuota päässyt näkemään lähempää. Setissä on 49 biisiä, esim. All I. Wanna Do, jota en ole livenä koskaan päässyt kuulemaan. Settilista on muutenkin todella hyvä.
Carl Wilson ohjasti Boyseja 80- ja 90-luvulla huomattavati tylsemmin. Aina samat biisit ja usein laahaavat sovitukset kun ne olivat muka "more soulfull". Alkuperäisjäsenet ovat nyt vähissä, mutta musiikki voi hyvin.
Scott Totten laulaa Warmthin ja Let Him Runin ja onnistuu kuulostamaan aika Wilsonilta. Kun en ole ihan joka videota viime aikoina tarkistanut, niin en ole tiennyt, että Totteniltakin irtoaa falsetti noin komeasti. Brianin osat on nyt jaettu Foskettin, Eichenbergerin ja Tottenin kesken.
Mike Love ja Bruce Johnston ovat äänensä puolesta ihan hyvässä kunnossa myös. Carl laulaa videolta God Only Knowsin, Knebworthin keikalta nauhoitettu. Do you Wanna Dance menee samalla tavalla Dennisin laulamana.
Bändiä on vahvistamassa torvia ja ksylari. Voi olla, ettei lisäsoittajat ole mukana koko kiertueen ajan.
Eilen tuli sähköpostiini ilouutisia uudesta Beach Boys-julkaisusta. Wild Honey julkaistaan heinäkuussa tupla-cd:nä. Paketti sisältää stereoversion ja kymmenittäin ennen julkaisemattomia studio- ja livebiisejä. Wally Heider-sessiot kuuluvat mukaan, ja Le'id In Hawaii juttuja myös.
Levyn nimi on Sunshine Tomorrow, ei siis pelkkä Wild Honey.
Vuonna 1984 kun aloitin vakavamman BB fanittamisen, kolusin ensin Helsingin levykauppoja. Fennica ja Black And White olivat jo silloin metsästysmaina. Levymessuilta löytyi 60-luvun originaaleja. Harvinaisempaa tavaraa hankin lähettämällä puntia Englantiin ja tilalle sain suhisevia c-kasetteja. Viinyylipuolella homma hoituu lähettämällä dollareita New Yorkiin. Adult/Child esim. tuli hommattua Ameriikasta ja muistin pätkinnän vuoksi kahdesti. Levyhyllystä löytyy siis mint-kappale muoveissa ( ei myytävänä).
Ysärin alussa Capitol alkoi julkaista twofereita, jotka olivat aivan mielettömiä: hienot miksaukset, bonus-biisit. Kuulokkeilla kun kuunteli niitä, niin uusia yksityikohtia erottui valtavasti.
Sitten boksit. GV 30, Pet Sounds ( kaksi eri boksia), Smile ja Made In California. Ja Hawthorne tupla. Jotain varmaan nyt unohtui, mutta en viitsi mennä levyhyllylle. Pointti kuitenkin tuli selväksi: BB-faneja on hemmoteltu jo neljännesvuosisadan ajan huipputuotteilla. Ja onhan ne tekijänoikeuspidennysjulkaisut myös ja Candixin complete sessions. Hittikokoelmia ei jaksa edes mainita.
Vuoden -12 levy ja kiertue olivat myös aika namia fanille. Jos nämä mainitut eivät riitä, niin nykyisin pääsee helposti käsiksi SOTin alternate levyihin. Että jos haluaa kuulla 20 ottoa Fun Fun Funista ja dubbaukset siihen päälle, niin eikun nettiin kaivelemaan.
Hienoa Beach Boys-kesää kaikille!
