ESQ Summer 2020

ESQ:n kesänumero saapui heti kun olin sen perään haikaillut! Jee!

Aiheena on Sunlowerin 50-vuotisjuhlat. Mike, Brian, Al ja Bruce ovat vastanneet kysymyksiin (sähköpostilla, kai?) parhaansa mukaan. Joka jätkä myöntää välillä, ettei osaa vastata kun on niin kauan aikaa mennyt. Brian on kaikkein lyhytsanaisin (mikä yllätys!), muut muistavat huomattavasti enemmän ja vastaavat useammalla kuin yhdellä lauseella.

Brianilta kun kysytään kaksiosainen kysymys Deidrestä, niin hän jättää vastaamatta jälkimmäiseen osaan, joka olisi käsitellyt hänen osuuttaan lyriikan tuottamiseen. Muistan lukeneeni joskus aiemmin Brucen haastattelun, jossa hän kertoo Brianin tarjoukset Deidren sanoihin olleen tasoa "My friend Bob, he had a job". Bruce kuitenkin antoi Brianille krediitin.

En laskenut, kuinka monta miestä soittaa Sunflowerilla, mutta paljon heitä on. On studiomuusikkoa, taustabändin miestä, kamariorkesteria ja tietysti Boysit itse. Kuitenkin levystä tuli hyvin yhtenäinen soundimaailmaltaan. Laulu ja äänimies Desper kai ratkaisivat. At My Window'ssa akustista kitaraa soittaa James Burton. Onko hän The James Burton? Miksi vain akustista, jos on?

Viimeksi kun mainitsin Smuckerin pitävän David Marksia vain hyvänä muistelijana, niin sanoisin, että kaikkein paras muistelija on Bruce. Näissäkin haastatteluissa hän on kaikkein yksityiskohtaisin ja kertoon mielenkiintoisia juttuja, eikä vain jotain epämääräistä yleiskehua kaikesta. Bruce toimi puhemiehenä jo heti bändiin liittymisen aikoihin ja hän jaksoi kommentoida asioita BB Britain- palstallakin vielä viime aikoina (BBB meni kiinni puolisen vuotta sitten).

Kuten kaikki tietysti tietävät, niin Stamos on coveroinut Foreverin. Hänkin on päässyt pariin kysymykseen vastaamaan. No okei, hänen muistelonsa Carlista studiossa Foreveria nauhoitettaessa ovat ihan kiinnostavia.

Ja sitten muuta asiaa. Orange Crate Artin 25-vuotisjulkaisu, tupla cd kolmella bonusbiisillä, on ilmestynyt. Levykauppa Äksällä oli vielä eilen yksi kappale myynnissä. Olisi ihan kiva, jos vielä nykyäänkin voisi mennä levykauppaan ostamaan levyn ja se olisi siellä myytävänä. Ei ole pahemmin levykauppoja ja valikoima voi olla mitä on. Spotifyssä ei ainakaan vielä ole kuin vanha versio. Ehkä on laitettava tilaus vetämään.

Tom Smucker: Why The Beach Boys Matter

Smuckerin kirja ei ole bändin elämäkerta, vaikka jonkinlaista kronologiaa on havaittavissa. Smucker on toimittaja ja fani 60-luvun puolesta välistä lähtien. Beach Boyseista ei selviä uusia yllättäviä asioita, mutta kiinnostavia mielipiteitä ja näkökulmia on tarjolla.

Kirja on pari vuotta vanha ja minä pohdin sen ostamista jo viime kesänä. Hyvä, että nyt sain aikaiseksi, erittäin lukemisen arvoinen kirja on kyseessä. Smuckerin mukaan Beach Boys oli (ainakin alkuaikoinaan) oli miehistä koostuva tyttöbändi. Tätä hän perustelee sanoituksien esille tuomista epävarmuuksista ja epäilyistä esim. tyyliin Dont't Worry Baby, jossa miestä kaduttaa oma uho ja tyttöystävä lohduttaa ja toimii aktiivisesti. Enpä ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. Smucker on myös sitä mieltä, että Surf Cityn meneminen Jan & Deanille ei ollut paha juttu, koska ko. biisin miehinen brassailu ei olisi sopinut BB:n imagoon.

Smucker pohtii myös paljon esillä ollutta Brianin studioneroutta ja sitä, miten vaikkapa Love and Mercy-elokuva asian toi esille. Smuckerin mukaan vähemmälle on jäänyt se ihme, miten Boysit pystyivät toteuttamaan Brianin biisit livenä. Vaikeat biisithän otettiin keikkaohjelmistoon tuoreeltaan, eikä niiden esittäminen ollut silloiselle ilman lisäsoittajia esiintyneelle Boyseille mikään läpihuutojuttu.

Wilsonin veljekset ja Mike saavat kukin oman lukunsa, mutta Al, Bruce ja David joutuvat tyytymään samassa luvussa esiintymiseen. Smucker ihmettelee Davidin mukaanottamista 50-vuotiskiertueelle. Hänen mielestään David on lähinnä hyvä haastateltava alkuaikojen muisteloihin. Tästä olen eri mieltä. Laulupuolen suhteen David ei ollut juhlakiertueella olennainen, mutta hän on erinomainen kitaristi, joka sai peliin autenttisen meiningin. Ihan eri juttu kuin joku sinänsä pätevä taustabändin kitaristi.

Smucker pitää Brianin Smilen loppuunsaattamista hyvänä asiana (muitakin mielipiteitä olen lukenut).
Smuckerin mukaan Smile kertoo vuoden 1967 Amerikasta vuoden 2004 lasien läpien uusiksi katsottuna. Kun kuuntelen Brianin versiota ja boxilla julkaistua ekaa Smile cd:tä, niin en pysty sanomaan kumpi on parempi. Brianin versiossa on kaikki sanat paikallaan, mutta alkuperäisessä veisaavat Beach Boysit. Kuuntelen mielelläni molempia.

Jätän loput juonispoilerit tekemättä ja tälläkin kertaa kehoitan hankkimaan edellä käsitellyn kirjan oman kirjahyllyn Beach Boys osion vahvistamiseksi!

Kevyt kesäraportti

Raportti on kevyt, koska painavaa sanottavaa ei ole. Painavinta on Endless Summer Quarterlyn facesivulla ollut lause, jossa luvataan isoja uutisia pian. Forumilla on veikkailtu 60v-kiertueilmoitusta tai boxin julkaisua. Jos olisin vetoa lyömässä, veikkaisin edellistä, koska jälkimmäinen ei ole iso uutinen, vaikka ihan kiva onkin. Mitenkähän mahdollinen juhlakiertue vaikuttaa ensi vuoden jo sovittuihin keikkoihin? Turha on tietysti moisia pohtia, koska mitään varmaa ei ole vielä julki tuotu.

Mike on puhunut haastattelussa halustaan tehdä acapella-levy. Nyt olisi ainakin aikaa, kun ei tarvitse keikoilla juosta. Hyvin jos käy, niin Mike tekaisee laululevyn lisäksi toisenkin, johon tuo keväällä julkaistu koronasingle lykätään. 

Ja nyt hienosti yhdistän edellisten kappaleiden aiheet ja kerron vaikeuksistani ESQ:n ja koronan parissa. Muutama päivä sitten huomasin, että ESQ:n kesänumero on ilmestynyt. Järkytyin välittömästi ja pahoitin mieleni, koska kevätnumerokaan ei ole vielä postilaatikkoon kolahtanut. Otin siis reippaasti yhteyttä ESQ:iin ja peräsin lehteäni. Muutaman ystävällishenkisen sähköpostinvaihdon jälkeen selvisi, että koneet eivät koronan takia lennä eli posti on laitettu laivaan. Minun kevätnumeroni siis seilaa jossain Atlantin aavoilla. Ranskalaiset ovat kuulemma saaneet kesänumeron, mutta eivät kevätnumeroa. Tavaran tilaaminen isojen vesien toiselta puolelta ei siis kannata, jos on kiire. Joskus talvella tilasin Ebaystä BB-paidan ja se tuli toukokuun viimeisellä viikolla. Siitäkin myyjä välillä ilmoitteli, että tullin kanssa on vaikeuksia. 

Luen juuri kirjaa "Miksi BB:lla on välii?" noin niinku rennosti suomennettuna. Siinä ei niinkään puhuta musiikista vaan BB:n kulttuurisyhteiskunnalllisesta merkityksestä tai jotain. Mutta malttakaa mielenne, luen kirjan ensin loppuun ja kerron sitten.