The Beach Boys kuuntelua Spotifysta

 Spotifyn tilasto-osasto lähetti minulle raportin tämän vuoden kuunteluista. Olen kuunnellut musiikkia yhteensä 287,5h, joista Beach Boysin kuunteluun on mennyt 25,5h. Jos tuossa olisi koko kuunteluni, niin olisinko kummainenkaan fani? En tiedä, mikä on sopiva määrä. Olen siis toki kuunnellut Boysia muualtakin kuin Spotista. Varsinkin Piano-cd on pyörinyt viime aikoina soittimessa. Flacit ja mp3:t ovat myös tuoneet BB:n ilosanomaa korviini.

Spotifyn mukaan The Beach Boys on suosikkini. Kukapa olisi arvannut? Genrenä ykkönen on kuitenkin barokki. Kun en keksi mitään varsinaista kuuntelemista, vaan kaipaan ääntä taustalle, niin Vivaldi ja Bach ovat varmoja valintoja.

Kesällä Kreikan kaipuu oli niin kova, että horiatikinsalaatin kyytipoikana soi aina bouzoukimusa. Sitä tavaraa on Spotifyn laatimalle vuosisoittolistalleni kertynyt niin paljon, että koko lista on kuuntelukelvoton. En pysty kuuntelemaan bouzoukin ääntä ja BB:a vuoron perään, aivan hirveää. Molemmille on paikkansa, mutta ei samalla soittolistalla.

Neljäntenä genrelistalla on nuoruudenrakkauteni rockabilly. Luen Big Beatista uutuuksista ja uudelleen julkaisuista ja pistän niitä soimaan Spotifysta. Pysyn kohtuullisesti ajan tasalla.

Olen kuunnellut yhteensä 742 eri artistia. Tämä kaikki minun tililtäni. Myös vaimo soittaa omalta tililtään kaikenlaista, joista varmaan kertyy vielä lisää artisteja. Kesän mökkireissuilla pääsin kuuntelemaan myös lapseni valintoja. Spotify on ihan mahtava!

Nyt tuossa taustalla soi Brian & Beach Boys bootleg ysärituotoksilla. Todella hyvä äänenlaatu! Tinnituksen runtelemilla korvillani en erota cd-laadusta. BB-booteseja ei muuten löydy Spotifysta, toisin kuin epävirallisia Leonard Cohen livejä. Niitä on vaikka kuinka monta. 

Alati valpas lukijani K&S vinkkaa: https://asiakaspalvelu.yle.fi/s/?language=fi. Tuonne voi käydä jättämässä toiveen, että Yle näyttäisi pikimmiten Brian Wilson dokumentin Long Promised Road. Kehoitan kaikkia toimeen!

No, kun nyt jaarittelen niitä näitä, niin laitetaan loppuun mainos yllättäen ja pyytämättä. Linkki johdattaa tuoreen sinkun pariin. Laulaja on ex-oppilaani Annika. Vaikutteet tulevat muualta kuin Kaliforniasta, ehkä Kiteeltä? Biisi on silti hieno.

https://www.youtube.com/watch?v=UMRfEycOYTU

Long Promised Road

 On se Brian ihmemies, julkaisee viikon sisään soololevyn, dokumenttielokuvan ja elokuvasoundtrackin!

Tai firmathan ne julkaisee, mutta kuitenkin. Elokuva on Usassa elokuvateatterilevityksessä ja striimattavana ja digiostettavana. Suomen Itunes ei suostu myymään. eikä vuokraamaan. Kuuntelin alkuviikosta ESQ:N podcastin, jossa elokuvan ohjaaja ja Briania haastatteleva toimittaja olivat mukana. Haluan ehdottomasti nähdä tämän elokuvan. Ohjaaja ei osannut sanoa mahdollisesta dvd-julkaisusta vielä mitään.

Sountrackin olen kuunnellut tasan yhden kerran, mutta ei se estä minua tekemastä syvällistä analyysiä.

Voi olla, että ensi viikolla hävettää, mutta mitä siitä! Biisilistasta huomaa, että Paley-sessioita on hyödynnetty, moni biisi on siis ysäriltä kotoisin. Eka biisi on minulle uusi, enkä myöskään tiedä kuka on Jim James. Brianin ääni on kamalassa kunnossa, Jimppa sen sijaan laulaa komeasti Brianin nuoruustyylillä. Pidän kuitenkin. It's Not Easy Being Me on tuttu buutselta. En pidä. Itsesäälissä piehtarointia, ei sovi Brianille, olisi saanut jäädä julkaisematta. 

Kun olen nyt niin pikainen, en viitsi verrata tämän julkaisun biisejä niihin aiemmin "ilmestyneisiin" versioihin, mutta luin, että uudelleen miksauksia on tehty.

Rock & Roll Has Got a Hold on Me on hyvä biisi tai niin muistelen. Oli siinä jotain Roll- Soul riimejä, mutta ihan reipasta menoa silti. Ihan uusi tuttavuus. Olisiko kuuluisalle R & R-albumille alunperin suunniteltu?

It's O.K häviää Miken uusintaversiolle, ei mahda mitään. Ei Briankaan silti huono ole. Night Was on tietty uusveto Love You:lta, ei paha. Nimibiisi on Carlin ja tässä sen laulaa Blondie Chaplin. Mitä siitä pitäisi ajatella? Ryhmätyö rules? Blondie oli alkuperäisen ilmestyessä bändissä, olisiko siinä selitys? Tai Brian ei enää pystynyt laulamaan.

I'm Broke on rytmiblues tyylinen renkutus, joka on ollut Brianin nettisivuilla kuunneltavissa jokusen aikaa. Ihan kelpo perusbiisi, tunnen edelleen vetoa I IV ja V sointuihin.

Aikatavalla jämistä kasattu levy, vaan kun Brian Wilson on kyseessä, niin onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Kertakuuntelun perusteella sanon Jee!!!

1.	"Right Where I Belong"	Brian Wilson, Jim James
2.	"I'm Goin' Home"	Andy Paley, B. Wilson
3.	"It's Not Easy Being Me"	Paley, B. Wilson
4.	"Must Be a Miracle"	Paley, Wilson
5.	"Slightly American Music"	Paley, Wilson
6.	"It's O.K."	B. Wilson, Mike Love
7.	"Rock & Roll Has Got a Hold On Me"	B. Wilson
8.	"The Night Was So Young"	B. Wilson
9.	"Honeycomb"	Bob Merrill
10.	"Long Promised Road"	Carl Wilson, Jack Rieley
11.	"In My Room" (live from the Ryman Auditorium)	B. Wilson, Gary Usher
12.	"I'm Broke"	Paley, Wilson

Brian Wilson: At My Piano

 Levykauppa X toimitti tavaran nopeasti postilaatikkooni. Hyvä X!

Biisilista: 

1 God Only Knows  

2 In My Room  

3 Don’t Worry Baby  

4 California Girls  

5 The Warmth of the Sun  

6 Wouldn’t it be Nice  

7 You Still Believe in Me  

8 I Just Wasn’t Made for these Times  

9 Sketches of Smile: Our Prayer/Heroes and Villains/Wonderful/Surfs Up  

10 Surf’s Up  

11 Friends  

12 Till I Die  

13 Love and Mercy  

14 Mt Vernon Farewell  

15 Good Vibrations

Mojossa Sylvie Simmons sanoi California Girlsin menevän karaoken puolelle. Minä olen testannut sillä silmällä koko levyä ja hyvin toimii kun mukana laulaa! 

Biisien tempot on sovitettu rauhallisiksi. Ainoa poikkeus on GV, jossa Brian pääsee takomaan pianoaan ihan kunnolla. Toinen suosikkini on Friends, jossa Brian kuulostaa välillä jazzpianistilta. Nyt tietysti kaikki jazzpianistit pahastuvat: "Ei tuo ole jazzia!" Voi olla niin, en minä tiedä mitään pianojatsista. Joka tapauksessa mainio sovitus. 

Laulumelodiat eivät ole ihan yksi yhteen originaalien kanssa, Brian heittelee sekaan legatoja ja korusäveliä. Minusta toimii ihan hyvin. Love ja Mercy olisi tylsempi ilman pikku tiluttelua. L&M sisältää myös väliosan, jota Brian ei livenä esitä. 

ESQ:n haastattelussa Brian sanoo Mt Vernonista jotenkin niin, että Mike asui siellä kauan sitten ja hän halusi jättää jäähyväiset. Tuon voisi tulkita pahaenteiseksi esim. 60-vuotisjuhlien kannalta.

Till I Die esiintyy edukseen myös pianolla. Näissä koko bändin yhdessä vetämissä biiseissä pianosovitukset toimivat parhaiten, paksu melodia kuulostaa paremmalta kuin vähän irrallisena kelluva yksittäinen melodiaääni. No, You Still Believe on taas onnistunut ehkäpä parhaiten siinä lajissa. Yksi suosikeistani.

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin, ei tämä hissimusaa ole. Olen oikein ilahtunut At My Pianosta, alkuun lievä varauksellinen suhtautumiseni on haihtunut. Uskon viihtyväni Pianon äärellä vielä pitkään. Aikoinaan kun Lucky Old Sun ilmestyi, minulla meni monta kuukautta kuunteluyritysten kanssa, ennen kuin oli pakko myöntää, ettei levy miellytä. Niin kehuttu kuin se onkin, niin en ole kuunnellut sitä enää ainakaan kymmeneen vuoteen kertaakaan. Pianon suhteen ei todellakaan tunnu samalta. 

Brian voisi lähteä Darianin kanssa kahdestaan kietueelle. He voisivat soittaa levyn biisejä kahdella flyygelillä klubeissa. At My Piano 2 sitten vuoden päästä. Kakkoselle This Whole World mukaan!

Tuleva Brianin soololevy

 Ensin ajattelin, etten sano levystä mitään, ennen kuin se on ilmestynyt. Nyt kuitenkin levyltä on ilmestynyt kolme biisiä kuunneltavaksi, GOK, WIBN ja GV. Tunnen pakottavaa tarvetta ottaa kantaa. 

Kun kuulin ensi kerran GOKin, niin mietin pitkään, että onko tämä sellaista ”kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja”-tyyppistä musaa. Brian siis soittaa kaiken vain pianollaaan, toki päällekkäisäänityksiä hyödyntäen. Brianin soittotyyli on melko asiallinen, ei mitään ihme tiluttelua. Ei tule Clydermann mieleen. Soundi on tummasävyinen, joku voisi sanoa, että garagea, jos nyt pianomusiikista voi sellaista sanoa. Tarkoitan, että tietynlaista särmää on onneksi jäänyt, kaikkea ei ole puunattu. Eli ei siis hissimusaa. Huh! Palaan asian muutaman viikon päästä kun levy ilmestyy. 

https://m.youtube.com/watch?v=O8qhfG5iXIc

https://m.youtube.com/watch?v=tKa8LlvOY7Q

https://m.youtube.com/watch?v=wOyr3HRaqac

Mike ja Bruce lähtevät keväällä cruisailemaan Karibialle. Heittävät pari keikkaa, mukana on myös Monkees eli Mike&Mickey Show kai se nykyisin on. Mike& Mickey vähän ujostelevat kahdestaan esiintyä bändin nimellä, toisin kuin Mike&Bruce. The Surfrajettes olisi kiva nähdä, tubesta olen heitä seurannut  

Sain jopa sähköpostiin mainoksen kyseisestä riemulomasta. Huvikseni katsoin, paljonko kuluisi rahaa, jos osallistuisi. No, paljon. Ensiksi viikko omaa lomaa, lennot Floridaan ja takaisin, hytti jostain laivan pohjalta. Juomarahaa joutuisi joka tilanteessa kylvämään. Useita tuhansia euroja palaisi. Saisihan siinä otettua selfiet poikain kanssa ja varmaan muutenkin olisi kaikkea jännää. Muut matkustajat olisivat kai amerikkalaisia eläkeläisiä. Voitaisiin puhua vaikka politiikasta!

https://www.thebeachboyscruise.com/?utm_campaign=140883_Beach%20Boys%20Cruise%20Announce_231868_US&utm_medium=email&utm_source=dotmailer&dm_i=4YWS,30PF,1YEUF0,E7LO,1

The Beach Boys: Feel Flows The Sunflower & Surf's Up Sessions 1969-1971

 Olen nyt yli kaksi viikkoa kuunnellut Feel Flowsia. Ennakko-odotukset ovat täyttyneet, tämä laatikko pitää sisällään hienoa musiikkia. Laatikosta puhuminen on harhaanjohtavaa, kyseessä on enemminkin kirja, jossa takakannen sisältä löytyvät cd-levyt. Rakenne on samanlainen kuin taannoisessa Buddy Holly-laatikossa. Tekstiosuudessa on vanhoja ja tuoreita haastatteluja asianosailta ja kuvia. Linett ja Boyd sanovat myös omat kommenttinsa tuotantopuolesta.

Aloitetaan vaikka Susie Cincinnatista ja Back Homesta. Kyseiset biisit saivat varsinaiset julkaisunsa vasta vuosia myöhemmin. Boxissa on livevetoja, studiotyöskentelyä, varhaisia versioita ja ties mitä. Jos minut nyt tuomittaisiin pahoista teoistani ja tuomari määräisi, etten saa enää ikinä kuunnella kumpaakaan noista biiseistä, olisi minun vaikea olla nauramatta helpottuneena. En nimittäin ehkä halua enää koskaan kuunnella niitä. Kumpikaan ei ole koskaan ollut minun suosikkini ja mitta tuli boxin myötä täyteen. Tappavan tylsiä veisuja, kaikkine lukemattomine versioineen. Pitäisikö mainita vielä My Solution? 

Onneksi kaikki muut biisit uppoavat edelleen. No, Miken epävireisesti tapailema It's Natural ei ehkä kohoa hittilistalleni. Dennisin hupiveto Baby Baby on useamman kuuleman jälkeen alkanut olemaan lähes ok. Dennis on saanut melkoisen määrän materiaalia boxille. Kaikki ei ole valmiiksi asti tehtyä, mutta silti hyvän kuuloista. Dennis oli tuohon aikaan hirveässä iskussa.

Osa biiseistä on tuttuja jo männä vuosien bootlegeilta. Pari suosikkiani on H.E.L.P is on the way ja etenkin I just got my pay, joka on ihan hillitön. "Last two days were good for my soul" ja "It's time to do my working thing" ovat sitaatteja, jotka tuntuvat ihan omilta. Rockstarat asettuvat työntekijän asemaan.

Awake oli minulle aiemmin tuntematon biisi. Tai sitten olen kuullut kauan sitten American Springin version ja unohtanut koko jutun, koska se on niin vaisu ja unohdettava versio. Boxilla Awakesta on Brianin laulama pianolla säestetty, koruton versio, mutta voi mahoton kun Brian tulkitsee sen tunteella ja powerilla. En voi olla pitämättä. Sääli, ettei bändin versiota ole.

Awaken jälkeen tulee Blondie Chaplinin laulama It's A New Day, joka on Dennisin sävellys. Blondie ei vielä tuolloin kuulunut Beach Boyseihin. Minä olen kyllä kuulevinani myös Dennisin äänen. Noin hyvä biisi jätettiin varastoon!

Livejä on tarjolla 11 biisin verran. Vuodelta 1993 New Yorkista on tarjolla Carlin  ja Alin laulama Take A Load Off Your Feet. Al oli tyytymätön alkuperäiseen lauluunsa ja hän kirjassa kiittelee Carlin laulua. Tuo live tulee kai tekijänoikeusjulkaisuksi vuonna 2043. Enää 20 vuotta ja risat! Eiku hetkinen, mullahan on jo tuo live! Huh, ihan säikähdin.

Surf's Upin liveversio on ihan huippu. Ainahan se on ollut, mutta nyt äänenlaatu on eri luokkaa kuin bootseilla. Carl oli kova poika laulamaan.

Acapelloja on useita, kuten myös taustalaulupätkiä. Niitä kuuntelee ilokseen, etenkin Miken bassot tulevat hyvin esille. Mikään orkesteri ei osaa laulaa niin kuin The Beach Boys, se on kiistämätön fakta!

Olen kirjoitellut boxin harvinaisuuksista, koska kaikkihan tietävät jo valmiiksi miten hyviä nuo boxin pohjana olevat levyt ovat. Vuonna -79, kun kuulin Sunflowerin ekan kerran, en pitänyt kuin This Whole Worldista. Kummallista. TWW on edelleen yksi lempparibiiseistäni, kuten myös Forever. Surf's Upin nimibiisi ja Til I Die ovat myös suosikkilistallani. Onneksi Boys esitti Dien Albert Hallissa taannoin. Livenä se oli semmoinen, että ihokarvat nousivat pystyyn. A Day In The Life Of A Tree on joskus ollut aika vaikeasti sulava vaan nyt sekin menee ihan hyvin. Sanomaakin siinä on, niin kuin koko SU:lla. Ympäristöteema on nykyisin melko ajankohtainen, vai mitä?

Seuraava boxi on jo valmisteilla. Carl and The Passions ja Carnegie Hallin live ovat ilmeisesti työn alla. Livejä voisi kai olla enemmänkin koska In Concertia varten nauhoitettin paljon keikkoja. Moista herkkua odotellessa kelpaa kuunnella Feel Flowsia.

Feel Flows-kuumetta

 Aina vaan näitä Feel Flows-juttuja! Mutta hei, kyllä ne muutkin. Mojossa oli aika iso arvio ja taustoitus aiheesta, Record Collector ja Goldmine avasivat asiaa vielä perusteellisemmin. Kaikkia Boyseja oli haastateltu, monen sivun jutut hienoine kuvineen. Onkohan Azoff pistänyt markkinointikoneiston ihan oikeasti vauhtiin? Kiinnostavaa nähdä, mikä tulee olemaan eri settien myyntiluvut. Veikkaan, että eniten menee tupla-cd:tä, seuraavaksi boxi ja vinyylit viimeisenä. Vinyylit eivät siis ole hankintalistallani ja harmi, etteivät ne koskaan tule Anttilan alelaariin. Sieltä ostin halvalla Smile-tuplan ja annoin sen kaverilleni lahjaksi. Ilosanomaa on levitettävä! Saksan Amazon on myynyt boxin loppuun jo jokusen kerran (en ole Amazonia tarkkaillut, mutta sain vinkin luotettavasta lähteestä). Ehkä tämä ei ihan vain pahimpien fanien varaan jää, vaan ns. normaalitkin ihmiset menevät lankaan kun tarpeeksi hehkutetaan.

https://www.youtube.com/watch?v=HGhvYTG-Nao

Tuosta linkistä pääsee näkemään boxin mainoksen. Mainoskin on aika vakuuttava, ennennäkemättömiä kuvia ja tietysti musanpätkiä. Tulossa on myös kaksi lisämainosta. Tulevatkohan ne vielä ennen boxin ilmestymistä vai vasta jälkeen? Meinaan, ettei tässä ole kuin viikko boxin julkaisuun.

Aion kuunnella Feel Fowsia heti kun se ilmestyy Spotifyhin. Ilmestyykö välittömästi perjantaina? En millään jaksaisi odotella fyysisen boxin saapumista, jos se viikon toista vie. Tällä hetkellä Spotifyssa on ep:n verran enakkokuunneltavaa. This Whole World erilaisella lopulla on ihan ok, mutta ei se ole parempi kuin alkuperäinen. Surf's Upin acapella on huippu. Ekan kerran kuulin toisen säkeistön Columnated Ruins Domino-kohdan stemman! En ole ennen tajunnut, että ykkös- ja kakkossäkeistö poikkeavat toisistaan. On se kyllä siiistiä kun vielä vuosikymmenten jälkeen avautuu uusi kuulokulmia tuttuun biisiin! Voi olla, että kuulokkeilla sen olisi huomannut perusversiostakin, mutta kuulokekuuntelu ei ole oikein minun juttuni.

Jos boxi menestyy, tulevia julkaisuja olisi helpompi tehdä. Boyd ja Linett ovat valmiina penkomaan arkistoja seuraavien vuosien osaltakin. Toivottavasti he pysyvät terveenä ja iskussa ja tuotannossa mukana.

FF keikoilla, uusi tribuutti

Feel Flowsin julkaisun lähestyminen on saanut aikaan em. biisin paluun settilistaan. Myös It’s about time ja Add some on veisattu joillain keikoilla. Kahta ensin mainittua ei kai ole esitetty livenä sitten 70-luvun alun. Ja nyt puhutaan USAn keikoista, Euroopassa harvinaisempia biisejä on useammin ollut seteissä. Jospa BB tulisi ensi kesänä tälle puolelle merta! Meikällä on nyt patoutunutta keikkatarvetta. BB on youtube-pätkien perusteella taas saavuttamassa lievästi sanoen kadonnutta keikkakuntoaan. 

Jem Records Celebrates Brian Wilson-niminen julkaisu ilmestyi äskettäin. Kuten nimestä voi päätellä, on kyseessä tribuutti. Artistit ovat indiesellaisia, en ole yhdestäkään aiemmin kuullut. Tosin en ole kuullut kovin monesta nykyisestä valtavirta-artististakaan, saati kuunnellut heitä. En varsinaisesti tarkoita tietämättömyyttäni kritiikiksi, totean vain faktan. 

Jemin artistit esittävät biisit joko perinteisesti samaan tyyliin kuin originaalit tai sitten vähän ufompana sovituksena. The Weeklings esittää alkuun Warmthin ja Rhondan ufona. Ei oikein toimi. Kiva kun on yritetty, mutta kun ei. Rhondan loppussa viitataan siihen kuuluisimpaan B:llä alkavaan 60-luvulla vaikuttaneeseen bändiin. Lukijakysymys: Mihin biisiin viitataan? 

Kolmantena on The Grip Weeds Good to Meellä. Periaatteessa mitään ei ole muutettu, paitsi soundit on modernit, on särökitaraa ja silleen. Toimii! Grip Weeds pääsee esittämään toisena biisinään Heroes and Villains/Roll Plymouth Rockin. Ovat Smilen kuunnelleet tarkasti. Sovitus voisi olla B.W:n tekemä. Levyn paras biisi on tässä, näin coveroidaan kun osataan. Kävin kuuntelemassa Spotifyssa bändin omaa tuotantoa. Ei ihan minun lempparia, mutta pystyin kivutta kuuntelemaan. 

Loput biisit ja bändit on aika taskulämpimiä, en usko, että tästä tulee levy, johon palaan aina uudestaan ja uudestaan. 

Minun piti kirjoittaa blogiin jo muutama päivä sitten ja aiheita oli kolme. Nyt en enää muista mikä se kolmas aihe oli, joten otetaan tähän jännä uni, jonka n. viikko sitten näin: Tapasin Mike Loven ja meillä synkkasi mukavasti, juttelimme niitä näitä pitkään. Huono uutinen on se, että en muista mistä me puhuimme, joten kohupaljastukset jäävät taas tekemättä.

Kriisilevy

 Suvi Ahola kirjoittaa HS:n jutussaan Joni Mitchellistä. Pääasiassa Ahola käsittelee Mitchellin Blue- albumia. Ahola käyttää lähteenään mm. David Yaffen Mitchell-elämäkertaa. Yaffe nimittää Blueta kriislevyksi ja mainitsee muitakin kriisilevyjä, kuten Brian Wilsonin mielenterveysongelmia heijastelevan Pet Soundsin… siis mitä vit… Olenko ollut BB-fani 40 vuotta ymmärtämättä, että Pet Sounds on KRIISILEVY!!! Ja vielä heijastelee Brian Wilsonin mielenterveysongelmia. Okei, Brianilla oli mielenterveysongelmia, mutta en kyllä nyt muista lukeneeni mistään, että mielenterveysongelmat olisivat jotenkin havaittavissa Pet Soundsilla. Brianilla oli kuitenkin homma tuolloin tiukasti hanskassa, lyriikat tulivat enimmäkseen Tony Asherilta, asiat sujuivat. Onko tässä sotkettu PS ja Smile? PS on toki loppua kohti surumielinen ja alussakin jokseenkin kaihoisa, mutta ei se mikään kriisilevy ole. BB kun on keikoilla laittanut Wouldn’t It Be Nicen liikkeelle, niin ei ole minulle tulleet kriisit mieleen. 

 Vaan mikäs minä olen mitään sanomaan, Aholan jutusta selviää myös, että Mitchellin River on maailman puolivirallinen populaari joululaulu, josta on tehty yli 500 versiota. Ehkä minä en vaan ole jouluihminen kun en ole kyseitä biisiä kuullut, enkä edes ole ollut tietoinen koko biisistä. Joulun aikaan jouluisia lauluja on tietysti paljon liikkeellä, ei niitä kaikki voi tietää. Tunnistan vain viralliset joululaulut, kai? Yritin sivistää itseäni spotifysta, mutta eihän se kesämökin yhteyksillä suostunut toimimaan. 

Pieni kriisi on tosiaan meneillään: Fleel Flowsin julkaisua on siirretty kuukaudella eteenpäin sen kummemmin selittelemättä. Rahat olen jo Saksan Amazonille antanut. Alle satasen posteineen. 

En nyt jaksa kiihtyä, ilmestyy kun ilmestyy. 

Feel Flows/Big Sur

 Kaiken lykkäämisen jälkeen Feel Flowsin ilmestyminen on nyt varmaa: 30.7 ilmestyy viiden cd:n boxi, tupla-cd, neljän vinyylin setti ja normaalit streamaukset. Maistiaisena tarjolle on tullut Miken sävellys Big Sur suoralla kompilla versiona. Olen aina pitänyt tuosta versiosta enemmän kuin Hollandilla julkaistusta valssista. Mike kaihoaa Big Suriin kuin karjalainen kunnailleen, mutta loppujen lopuksi se olikin Al, joka osti maatilan Big Surista. Mielestäni Mike onnistuu biisintekijänä hyvin, melodia on kaunis, Mike laulaa vähemmän itselleen tyypillisesti, sanoituksessa ei ole fun funia vaan maisemafiilistelyä ja luontomeininkiä. Varsinaista B-osaa ei ole, parin tahdin mittainen tynkä vain siinä kohdassa kun luulee b-osan alkavan. Sanoituksessa ei palata kertailemaan mitään, aina uutta sanaa tulee. Vaan mitäs minä näitä kertaan, kaikkihan Hollandin on kuunnelleet, samat sanat sielläkin on.

https://www.youtube.com/watch?v=lKugon1OBgU

Boxi pitää sisällään Sunflowerin ja Surf's Upin vuoden 2019 miksauksina ja kymmenittäin ennen julkaisematonta tavaraa. Heh, ihan hymyilyttää. Joku kirjanenkin on mukana. Sitähän on sitten kiva silmäillä samalla kun kuuntelee. Keskustelupalstoilla lasketaan biisien sekunteja, onko tuo pitempi versio kuin tämä jne. Aion ostaa boxin , siinä on kaikkein kattavimmat sekunnit. Levykauppa X myy boxia ennakkoon 110 eurolla, Saksan Amazon 90 eurolla. Postimaksujenkin jälkeen eroa jää Amazonin hyväksi 15 euroa. Kotimaan kauppa vai ylikansallinen riistäjä, kas siinäpä pulma. Britti Amazon taitaa jäädä täysin pois meikäläisen busineksista tullimaksujen ja verojen takia. Vaikka olen minä American tilauksista maksuja maksellut, eikä ne nyt niin pahoja ole olleet. Tosin aina ei ole vaihtoehtoa tilauspaikan suhteen, ei ole Amazoneilla välttämättä identtiset myyntivalikoimat.

Apple Musicilla olisi kuunneltavissa tupla-cd, mutta en taida kiirehtiä. Jos Spotify tarjoaa Big Surin lisäksi jotain muutakin, niin tuskin voin hillitä itseäni. Olen muuten Spotifyn lisäksi ollut myös Apple Musicin tilaaja, mutta pidän enemmän Spotifysta. 

Ensimmäistä kesälomapäivää viettävänä en pysty sanomaan, että olisipa äkkiä 30.7. Olen kuitenkin miellyttävän odotuksen vallassa, joka tulee kokemaan täyttymyksen tuona kyseisenä päivänä tai ainakin sitten kun saa paketin käsiini ja alan avata sitä.

The Beach Boys vappukeikalla Texasissa

 https://youtu.be/JriU8mLDqlQ

Eilinen keikka olisi tuossa eli tuoretta tavaraa tarjolla. Ulkoilmalavalla ollaan ja yleisöä on vähän ja harvakseltaan. Bändi on huomattavasti paremmassa iskussa kuin syksyllä, ihan kelpo keikka. Kestoaika on vain n. puolet normaalista eli 1h 15 min. Aika paljon on pitänyt jättää setistä pois. Toivottavasti lyhyt kesto johtuu koronasta, eikä esim. siitä, että Mike ei jaksa pidempään.

Euroopan kiertue jouduttanee perumaan tältä kesältä myös. Englannissa ollaan vasta vähän avautumassa, Saksassa ei onnistu senkään vertaa. Usassakin on keikkoja peruttu tai siirretty, mutta näemmä jonkun keikan saa silloin tällöin tehtyä. Ei taida olla kovin kannattavaa puuhaa, jos lippua saa myydä vain osan kapasiteetista ja yksi pistokeikka on silloin tällöin. Välivuosi taas. 

California Musicin cd on postin kuljettamana tulossa kohti laatikkoani. Spotify-version olen kuunnellut, siitä puuttuu nimibiisin acapellaversio ja se viimeinen versio, mikä on jotain jota en muista. Luin ESQ:n, jossa tekoprosessia selitettiin, mutta eipä siinä mitään erityisen mielenkiintoista ilmennyt. Brian ei ollut käytettavissä, eikä sen syvällisempää selitystä siihen. 

En ollut aikeissa ostaa Alin uutta singleä nimmarilla, koska minulla on jo hänen nimmarinsa. Sitten tuli olo, että pitäähän sitä toimia kun sekä minä, että hän ollaan vielä hengissä. Nyt sekin tuote on tulossa tännepäin. Sitä paitsi, voiko miehellä olla liikaa Al Jardinen nimmareita?

The Beach Boys Baywatchissa

 Varmaan Miken synttäreiden kunniaksi Suomen televisiosta tuli Baywatchin jakso (1995), jossa Beach Boys vierailee. Olen ollut tietoinen tästä episodista, mutta viikko sitten pääsin vihdoin näkemään tuon... jep, sanat eivät riitä kertomaan siitä, mitä näin ja koin. Onneksi olen jo rauhoittunut hieman, joten nyt tulee objektiivista ja rakentavaa arviota.

Baywatch tunnarin jälkeen ruutuun ilmestyy The Beach Boys vetämään legendaarisen kauheaa Summer of Lovea. Jos pitäisi äänestää kaikkien aikojen BB-pökäle, niin SoL saattaisi nousta korkeimmalle korokkeelle. Luulin, että BB:t itsekin tajusivat tehneensä Summer in Paradiselle vähemmän onnistuneen biisin kun kerran julkaisivat levystä parannellun version, jossa käsiteltävänä olevaa pökalettä yritettiin kiillottaa. Mutta kun ei! Jos joku ei ole kuullut SoL:a, niin kyse on siitä, että Mike "räppää" säkeistöt rennosti kuin tönkkösuolattu muikku. On sähkörumpua ja äänenmuokkausta niin perusteellisesti. Ihan hirveää jöötiä kuunneltuna, mutta kun joutuu sitä patsastelua ja tekopirteyttä vielä katsomaankin! Sama pätkä on youtubessa, mutta siellä sen katsominen loppui minulta alta minuutin joskus taannoisina vuosina. Video näyttäisi olevan leikattu kahdesta palasta, jossa toisessa on mukana myös Brian ja Carl. Molemmat kai älysivät myöhemmin, että parempi jättää menemättä Baywatchiin. Jaksossa on mukana vain Al, Mike ja Bruce. 

Juonenkehittelyssä BB saadaan mukaan soittamaan hyväntekeväisyyskeikka merensuojelun hyväksi. Ritari Ässä tulee Miken ovelle ja Mike kutsuu hänet sisään. Puutarhasta löytyvät Al ja Bruce. Seuraa muutaman sekunnin pätkä, jolloin mieleeni palautui se, miksi minä olen BB-fani. Hyvä, kun joskus sen muistaa. Hemmot vetäisevät kolmiäänisesti hieman Summer in Paradisea ja näyttävät, että tämä osataan. Ja eikun mainoskatkolle. Olisin kuunnellut enemmän ihan mielelläni.

Hyväntekeväisyykeikalla kuullaan Fun*3, SiP ja Dont't Worry Baby. Kiintoisa settilista! Bruce on bassossa, Mike Kowalski rummuissa, Matt Jardine laulussa ja congissa, mutta kitaristia en tunnista. Kuka tietää? Fonisti on Ritchie Cannata, vai onko?

Kaikki kolme biisiä kuulostavat tuon ajan tuotteilta. Studiossa purkkiin versiot ja lavalle suuta aukomaan. Hyvä kuitenkin, ettei alkuperäisiä playbackattu, se olisi ollut jo aivan naurettavaa. Jotain siis yritettiin tehdä oikein. 

En ole ennen Baywatchia katsonut, enkä itseasiassa katsonut nytkään kokonaan, pakko oli kelata sopiviin kohtiin. Kaikenlaista...

Muita asioita. Mike on tuoreessa haastattelussa vahvistanut mahdollisen tribuuttikonsertin tai ainakin suunnitelman. Muita artisteja mukana. Ennustan, että konsertista tulee Baywatchiin verrattavissa oleva mestarillinen taide-elämys. Mike on saanut purkkiin lisää biisejä kotistudiollaan, joten jotain varmaan vielä häneltä ilmestyy. Mike vahvistaa myös Feel Flowsin ilmestyvän piakkoin eli siis kesäkuussa.

Jotta ei menisi ihan negatiivisen puolelle, niin kuuntelin juuri saamani livetallenteen 50-vuotiskiertueelta. Kyse on kiertueen viimeinen keikka 27.9 Lontoossa Royal Albert Hallissa. Setissä on 60 biisiä! Näkemäni Berliinin keikka jää armotta toiseksi, englantilaisia hemmotellaan sellaisella määrällä ja laadulla, että ei voi kuin olla kateellinen. Onneksi edes on tarjolla näinkin laadukas buutsi kuin ko. äänite on. Pojat ovat kauheassa iskussa! Tuohon aikaan he olivat jo taas riidoissa keskenään kun eivät saaneet päätettyä kiertueen jatkosta ajoissa ja sovussa. Miken syyksi se tuoreeltaan tietysti meni ja Mike sai melkoisen asiatonta ja asiantuntematonta ripitystä somessa. Ja saa vieläkin esim. youtube-videoiden kommenteissa. Keikalla ei kuule epäsopua, pelkkää BB-juhlaa. Vihonviimeisenä biisinä Brian käy laulamassa Summer's Gonen. Voipi olla, että se oli eka ja vika kerta.

Mike Love 80v.

 Aika rientää. Tuo äsken parikymppinen bändinperustaja on saavuttanut kunnioitettavan 80 vuoden lukeman. Paljon onnea Mike ja terveitä tulevia vuosia!

Terveyttä voisi tarvita ensi vuonna kun bändin kuusikymppisiä pitäisi juhlia. Mike, Al ja Bruce näyttävät olevan esiintymiskunnossa, Brian oli ennen koronaa aika heikossa hapessa ja David on kadonnut jonnekin, ei edes nettisivujaan päivitä.

Al kertoo tulevista suunnitelmista haastattelussa. Tarkoitus olisi pitää yksi tai kaksi, ehkäpä kolme jonkinsortin tribuutti tms. konserttia. Esiintymässä olisi siis muitakin bändejä tai artisteja. Al ei selvennä mikä olisi Beach Boysin osa tuossa kokonaisuudessa. Mieleen väkisinkin pulpahtaa Hawaii vuonna -86. Ai tsiizus, säästä meidän sellaiselta! Hawaii-keikka tuli jopa Suomen televisiosta aikoinaan. En olekaan sitä sen jälkeen katsonut, vaikka dvd löytyy myös hyllystä. Minä katsoisin mieluummin vaikka Mike & Brucen version esiintyvän, kuin jotain puolivillaista tribuuttijöötiä. Alin mukaan BB voisi lähteä ehkä sitten muillekin keikoille kun ensin on tributoitu esim. L.A:ssa, New Yorkissa ja Lontoossa. Aika epämääräistä. Ihan kiva olisi jos jotain virallista julkilausumaa pukattaisiin julkisuuteen, eikä vain Alin pohdintoja. Jos Alin jutut pitävät paikkansa, niin aika paha pettymys se olisi. Vetäisivät mieluummin vaikka akustisen setin, kuten 2012 Rolling Stonelle tai niin kuin syksyllä 1993 New Yorkissa keikallaan esittivät akustisen välisetin. Siihen tyyliin, kiitos! Ja siis, jos tulee kiertue, en ole pettynyt.

https://jambands.com/features/2021/03/16/al-jardine-and-larry-dvoskin-good-feelings/

Feel Flows saattaa ilmestyä kesäkuussa eli monenlaista saattaa tapahtua tai olla tapahtumatta. Eipä olisi ensimmäinen kerta.

California Music: Add Some Music To Your Day

 Olikos se viime kesänä kun ESQ hehkutti, että jotain jännää on tulossa. Sittemmin tuli ilmi se, mitä on tulossa, vaikka se ei tullut. Vaan nyt se on tullut!

Add some music on ilmestynyt you tubeen sukuvetoisena uusintana. Kokonainen levykin on tulossa keväämmällä (tilasin jo). Osa tuotoista menee ruoka-apuun. Näin minä pääsen tukemaan omalla pienellä osuudellani Amerikan nälkäisiä. Joskus hyväntekeväisyys tulee oheistuotteena, en ehkä olisi sinne rahaa ilman tätä vastinetta lähettänyt.

Sukuvetoisuus siis tarkoittaa, että mukana on Miken, Brucen, Alin ja Davidin(!) lisäksi liuta lapsia ja yksi lapsenlapsi. Tuosta listasta heti huomaa yhden puutteen? Missä on Brian? Uudessa ESQ:ssa on näemmä juttu tekoprosessista, olisiko myös Brianin poissaolo selvitetty? Täytynee uusia ESQ:n tilaus.

Kitaroita soittavat Rob Bonfiglio, Jeff Foskett ja David Marks. Videolla on mukava nähdä, että kaksi jälkimmäistä näyttävät olevan suht hyvävoimaisia, vaikka Jeff on aika tavalla laihtunut. En ole hänen terveydentilastaan vähään aikaan mitään kuullut. David on pitänyt todella matalaa profiilia jo ennen koronaakin. 

Edellisten herrojen lisäksi mukana on viulisti ja sellisti, jotka eivät liene sukua, ainakaan nimistä päätellen. Rob B hoitaa kaikki loput instrumentit.  Kokonaisuus on hyvin akustinen ja korvaa miellyttävä. Tempo on ripeä, Boysit laulavat hyvin. Ainut lapsista, joka pääsee laulamaan muutakin kuin taustoja on Matt Jardine. Hän hoitaa osuutensa tyylikkäästi. Vanhoilla filmeillä vilahtavat Carl ja Dennis. Vilahtaa siellä se yksi näyttelijäkin, joka vähän väliä saa itsensä esille BB yhteyksissä. En tajua. Jotain ameriikan meininkiä, kai.

Mike laulaa Lake Tahoen kotinsa terassilla, takana mieletön maisema, Bruce laulaa biitsillä, Al ja David esiintyvät sisällä kotioloissa, muut kuka missäkin. Tämmöisiä erilliskoronavideoita on tullut sattuneesta syystä vuoden sisällä aika paljon, eikä Add mullista mitään, mutta mielellään sen katsoo ja varsinkin kuuntelee. Odotan kiinnostuneena tulevan levyn ilmestymistä. Sekin on mukavaa, että postilaatikkoon kolahtaa cd, eikä vain linkki sähköpostiin tms.

https://www.youtube.com/watch?v=Q74tAbxFtn4

The Beach Boys on myyty

 Irving Azoffin Iconic Artist Group on ostanut The Beach Boysin. Kauppaan sisältyy brändi, masternauhat, osa kustannusoikeuksista (ei Sea of Tunes, se on nykyisin Universalilla), oheistuotteet eli vaate- yms. sälä. Kauppahintaa ei kerrota. Dylan sai omista vastaavanlaisista kaupoistaan 400 miljoonaa dollaria, Neil Young 150 miljoonaa.

IAG tekee päätökset kaupallisista asioista, taiteellinen vapaus kai jää yhtyeelle itselleen, mikäli vielä päättäisivät musiikkia yhdessä tehdä. Kaikki BRI:n osakkaat (Mike, Al, Brian, Carlin pojat) ovat hyvin tyytyväisiä kauppaan.

Azoffin mielestä The Beach Boys on aliarvostettu brändi, jota ei ole kaupallisesti hyödynnetty niin paljon kuin siinä on potentiaalia. Nyt varmaan alkaa hienoja arkistojulkaisuja ilmestyä pilvin pimein ja me 200 innokkainta fania ostamme ne kaikki. Raha alkaa vihdoin liikkua! S-marketin lippalakkiosaltolta voi käydä ruokaostosten ohessa ostamassa aidon ja alkuperäisen BB-lippiksen!

No niin, taas lipsasti sarkasmin puolelle... En pystynyt hillitsemään itseäni, voi voi. Jos nyt saisivat Feel Flowsin kauppoihin, niin olisin vähemmän epäileväinen.

Mike hehkuttaa Jersey Boyseja ja arvelee, että moinen musikaalitempaisu voisi olla mahdollinen myös BB:n osalta. Al haluaa BB-ravintolan. (Hampurilaiset tarjoillaan pienen surffilaudan päältä... äh, taas lähtee laukalle). 

IAG:n toimari ottaa esimerkiksi uuden teknologian mahdollisuudet, vr-lasien kanssa studioon katsomaan kun Good V levytetään. Näin voisi omalta sohvaltaan seurata paikan päällä kun musiikin historiaa tehdään.

Mike enteilee päivää, jolloin kukaan alkuperäinen jäsen ei enää keikkaile. Bändi voisi silti olla olemassa ja keikkailla, kunhan vain homma hoidetaan perinteitä kunnioittaen ja hyvin. Menisinkö Lontooseen katsomaan tuolla periaatteella toimivaa virallista cover BB:a?  Jaa, jos olisi asiaa muutenkin Lontooseen, niin kai sitä voisi ajatella. Menisitkö sinä?

BB kolmikko suhtautuu myötämielisesti mahdollisiin vuoden 2022 60v. -juhlallisuuksiin. Al sanoo pitävänsä Mikeen säännöllistä yhteyttä, kuten myös soittelevansa Brianille. Al ja Mike puhelimessa? Mistä he oikein keskustelevat?

Jotain juhlavaa BB voisi ensi vuoteen järjestää, varsinkin jos koronasta päästään eroon. 

Waves of Love 2.0

 Vuonna 1980 Levyraadissa Klaus Järvinen moitti Hurriganesin Bourbon Streetin sointukulkua liian paljon käytetyksi tai jotain sinne päin. Al Jardine ei kai ole katsonut Levyraatia,  koska vähän väliä julkaisee Waves of Loven eri versioita lähes tuolla samalla sointukululla. Al on tietysti vanha doo wop-fani, joten hänelle moinen käytös sallittakoon. Minusta Bourbon Streetin ja miljardin muun samoin kulkevan biisin soinnuissa ei ole mitään vikaa. Ne soinnut kun laittaa eri järjestykseen niin voi soittaa toisenkin miljardin verran nykypoppisbiisejä. Minä pidän enemmän alkuperäisestä sointukulusta, siis tästä I VI IV V. Al käyttää sitä tosin niin, että kertaa kaksi ensimmäistä sointua neljän ekan tahdin aikana ja samalla periaateella myös nelosen ja vitosen. B-osassa Al tuo mukaan myös III-soinnun ja V/V-soinnun. Tuo jälkimmäinen on tietysti se tutumpi B-osan soinnutuksessa.

Waves of Love 2.0 ei nimestään huolimatta ole kakkosversio vaan kolmas. En ihan ymmärrä miten Al numeroita käyttää, korkeampaa matematiikkaa varmaan. Muistelen, että ensiversio oli se fonivetoinen. En kyllä muista minkä levyn bonusbiisi se oli vai oliko minkään. Kitaravetoinen slide-soolollinen versio oli Postcardin bonusbiisi, tai siis ainakin jonkun Postcardin -painoksen bonus. Kyllä se minullakin on cd:llä, Lp:llä taas ei.

Tämä 2.0 kulkee As-duurissa eli Al on pudottanut reippaasti sävelllajia. Ei biisi kuitenkaan kuulosta kulkevan kovin matalalla, ehkä siinä b-osan lopussa, jossa Al laulaa "on the waves of love", huomaa, että aika alhaalla ollaan. 

Rokkikitaraversiossa c-osassa laulaa vain Carl ja toisella kerralla sovituskin korostaa, että nyt on C.Wilson äänessä. 2.0:ssa Carlin ääni peittyy Alin (tai jonkun muun) stemman alle. Kai Carl siellä kuitenkin vielä on? Johtuukohan tuosta sävellajin muutoksesta? Slidekitarasoolo on jäänyt pois, itseasiassa mitään sooloa ei ole, joten biisi on lyhentynyt n. puolella minuutilla. Tausta-ditdittejä on tullut alkuun ja loppuun ja akustinen kitara on voimakkaasti esillä. 2.0 on popein versio näistä kolmesta.

Toinen Alin ilmiintynyt biisi on Jenny Clover, joka on hempeä rakkaudentunnustusbiisi. Jenny Coverista minulla ei ole mitään ennakkotietoa, en tiedä on se uusi vai vanha. Piano ja jouset kuljettavat Jennyä.

Al olisi halunnut Waves of Loven TWGMR:lle, mutta Brian ei suostunut. No, näin ainakin viisaammat ovat julkisuuteen kertoneet. Minusta WL olisi sopinut tuolle nimihirviölevylle oikein hyvin, äkkiseltään nousee mieleen parikin biisiä, jotka olisi voinut Wavesin tieltä poistaa.

Onko 2.0 se paras ja definitiivisin versio? Hyvä se on, mutta minä olen aina pitänyt edellisestäkin versiosta. Postcardista tulee kymmenvuotisjuhlapainos ulos joskus tänä vuonna ja kai nämä uutuudet ovat siellä bonuksena. En tiedä, jaksanko ostaa vielä yhden Postcardin uuden Wavesin tai Jenny Cloverin vuoksi. Parempi vaihtoehto olisi se, että Al olisi tekaissut kokonaan uuden levyn, jossa nämä julkaisut olisivat.

https://www.youtube.com/watch?v=ktfK-lb0cgs

 https://www.youtube.com/watch?v=mwK_GXG03-M

1970

Youtubeen viralliselle Beach Boys tilille ilmestyi otsikon mukainen kokoelma live-esityksiä kyseiseltä vuodelta. Yhteensä raitoja introineen on 74. Osa esityksistä on aika kelvollista äänenlaadultaan, osa aivan kelvotonta kuraa. Minusta kaikkein kiinnostavin on medley, johon on ympätty Warmth, D W Baby, Wonder, S Girl ja Room. En ole moista aiemmin kuullut. Äänitykset ovat peräisin Montereyn festarilta, kaikenmaailman tv-esiintymisistä ja keikoilta sieltä täältä. Osa tuntuu tutuilta, luultavasti niitä löytyy jostain arkistojeni kätköistä. 

Vähän on tuskaista kuunnella kun mainosta pukkaa joka väliin. Pitäis olla premium. Sekään ei auttaisi siihen, että mainoksia on myös biisien perässä, siis ihan upotettuna, eikä vain youtuben omia. Jos joku nyt innostuu, niin Qobuz myy koko paketin edulliseen 192 euron hintaan. Smile -boxin sai pienemmällä rahalla. Joku siis yrittää rahastaa ja rankasti. Kyse on kuitenkin ladattavasta tiedostosta, jossa on mainoksia biisien seassa! Kannatuksen vuoksi olisin valmis maksamaan n. 30 euroa, on tässä paketissa kuitenkin hyviä biisejä. Live In London on settilistansa puolesta lähinnä tätä.

Niin, että mikä ihme tämä äänitekasa oikein on? EH foorumilla spekuloidaan aiheesta ja tämänhetkinen lopputulema on, että kyseessä on mahdollisesti jonkun keräilijän kokoelma, joka on nyt pukattu ulos, koska tekijänoikeuksien 50 vuotta meni umpeen viikkoa aiemmin. Näistä esityksistä tuli siis vapaata riistaa. Eivät ole virallisia, mutta jotensakin laillisia kuitenkin. Se, että nämä ilmestyivät virallisella kanavalla, epäillään jonkun automatiikan aikaansaannokseksi. En tajua näitä juttuja. Amazonilta ja Spotifysta löytyy vastaavanlaisia eri artisteilta. Saakohan artisti mitään korvausta?

Koronatilanne voi vielä aiheuttaa sen, ettei kesän Albert Hall-keikat toteudu. Jos ne siirtyvät vuodella, niin mitenköhän 80-kymppiset jaksavat esiintyä? Vai haittaa vuosi sinne tänne mitään. Mike ainakin tuntuu vielä hyvävoimaiselta. Juhlakiertueesta (60v.) ei ole kuulunut mitään. Miten olisi yksi keikka Hawaii 25:n tyyliin?