Beach Boys kirja suomeksi! Tätä piti odottaa aika kauan. Tuntui ihan oudolta lukea tutuista jutuista niin, ettei kertaakaan tarvinnut miettiä, että mitäs se tämä sana tarkoittaakaan jne.
Joskus kauan sitten harkitsin itsekin moiseen projektiin ryhtymistä, mutta realismi voitti. Ei minusta olisi ollut moiseen. Immosesta sen sijaan oli. Vaan omakustanteella! Miten ihmeessä tämä ei kelvannut millekään kustantajalle? Kyseessä on kuitenkin Usan merkittävin 60-luvulla aloittanut bändi. Suomi on tietty maa, jossa Beach Boys-keikka on peruuntunut ainakin kolmesti. Ehkä täällä ei ole potentiaalisia kirjanostajia riittävästi.
Kalifornian bändi on kirjoitettu kirjallisen lähdemateriaalin perusteella eli ei uusia haastatteluja. Lähteinä on alan perusteoksia, Leafin kirja yms. Myös Gainesin tekele on lähteenä. Gaines kirjoittaa melkoista paskaa välillä, mutta viisaammat ovat sanoneet, että Gainesin kuvaus BB-bisneksistä on aika paikkansapitävä. Sitä paitsi minä luin Gainesini joskus 30 vuotta sitten, joten paha on tässä junassa istuessa lähteä minnekään Gainesia muistelemaan.. Enkä jaksaisi muutenkaan.
Ainoa pahempi puute lähteissä on James B. Murphyn Becoming The Beach Boys 1961-1963 puuttuminen. Kyseinen teos selvittää varsin perusteellisesti alkutaivalta. Esim. Al ja David olivat bändissä yhtäaikaa monta kuukautta, Al epävirallisemmin, vaikka soittikin levyillä ja keikoilla bassoa. Friikeille löytyy Stephen McParlandin Inception and conception, joku on ennättänyt jo neljänteen painokseen kaivellen kaikkia mahdollisia yksityiskohtia. Nuo kaksi kirjaan kun lukee, tietää enemmän kuin tarpeeksi.
Pidin erityisesti kirjan loppupuoliskosta, kun Immonen kertoo bändin myöhemmistä ajoista. Luonnollisesti huippuvuodet painottuvat, mutta muistakin ajoista on mukava lukea.
Tähän väliin hieman niuhotan. Ensimmäinen huomio ei koske edes Boyseja vaan Beatlesia. Kun Lennon kehotti kalisuttamaan koruja, yleisössä olivat kuningataräiti ja prinsessa Margaret, ei Elisabeth.
Vahvasti muistelen, että Fun Fun Funin soolon soitti Carl, ei Glen Cambell. Ulkopuolisia muusikoita oli pari torvensoitttajaa.
Uutta minulle oli, että Mike olisi suhtautunut nihkeästi Todayhin. Ehkä, mutta kenen mukaan?
Dean osallistui Party-sessioihin kun kyllästyi notkumaan tyhjänpanttina omassaan. Jan puuhasteli ja Deanilla ei ollut tekemistä. Näin ainakin Dean sanoi omassa muistelmateoksessaan.
Sloop John B. oli mukana Brianin Capitolille toimittamassa biisilistauksessa jo ennen kuin sitä oli edes singlenä julkaistu, joten tuskinpa Capitolin puolelta Briania painostettiin.
Lisämuusikoita keikoilla Boysit alkoivat käyttää vasta -67, ei -66. Ron Brown taisi olla ensimmäinen, basistina.
Ehkä olisi vielä jokunen kohta, johon voisin esittää eriävän mielipiteeni, mutta en halua ihan mulk.. no, ikävältä ihmiseltä vaikuttaa. Kirja on kuitenkin erittäin suositeltava musiikinystäville, erityisesti BB-faneille. Arvoisa lukija! Tue suomalaista kulttuuritekoa ja osta Kalifonian bändi!
