Jotain ihan muuta etsiskelin Spotifysta kun törmäsin Kahuna Surfersiin. Olen levyä sen verran jo kuunnellut, että se ansaitsee tulla arvioiduksi. Voi olla, että ruotsalaisen surfpunk-orkesterin arvio ihan ole tämän blogin ydinaluetta, mutta läheltä liippaa.
Levyllä on kymmenen biisiä, joissa lauletaan surffaamisesta, kesästä ja Havajista eli ihan tutulta vaikuttaa aihepiirin valinta. Ainoa ns. hidas biisi on The Non Surfer, jossa on hieman The Warmth of The Sun lainausta, ainakin plussasoinnun osalta. Muuten mennään aika reipasta tempoa. Pääasiallinen solisti on Andy Corona, kaksi biisiä laulaa kosketinsoittaja Chincilla Vanilla. Muilla heeboilla on myös artistinimet. Basisti Johnny Weekend hoitaa myös falsetit ja hyvin hoitaakin. Hänen taustalaulunsa erottuu selvästi, mutta muiden jää vähän liikaa taustalle. Viimeisessä viisussa, Goodbye Hawaiissa, on pieni acapellabreikki, jossa huomaa selvimmin, että onhan siellä taustalla muitakin laulajia. Ko. biisi on muuten levyn paras, vaikka hyviä on muutkin. Yhtään biisiä ei tee mieli jättää välistä, puoli tuntia vierähtää rattoisasti jalka vipattaen.
https://www.kahunasurfers.com/
John Bolton on nyt rummuttanut Miken bändissä pari kuukautta. Laulamaankin hän on päässyt. Ei hän laulajana ole Cowsillin veroinen, mutta ei ihan huonokaan. Oudolta vaan näyttää videot kun on eri mies rummuissa. Boysit esiintyi Hollywood Bowlissa ison orkesterin kanssa jokunen päivä sitten. Ihan olivat iskussa. Stamos oli taas heilumassa lavalla ja kun hän rumpaloi, niin Bolton heilutteli shakeria. Oliko Cowsillin kanssa erimielisyyttä rumpuhommista? Silminnäkijähavaintojen mukaan pientä ärsyyntymistä näkyi viime kesänä Hollannissa (EH-foorumilta luin). Bolton on jollain lailla Stamoksen löytö. Cowsill sanoi Facessa, että lähtö tuli kun suuntaa haluttiin uudistaa. En ole kyllä mitään muutosta huomannut biisilistassa, sovituksissa tms.
Uusimmassa ESQ:ssa keskitytään The Beach Boys-levyyn. Haastateltavana on mm. tuottaja Steve Levine, jonka aiemmistakin haastatteluista olen kovasti tykännyt. Muisti pelaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia paljastuu. Minäkin innostuin pitkästä aikaa ko. levyn kuuntelemaan. On kyllä niin kasaria edelleen, mutta ei täysin paha.Hyviä biisejäkin on seassa, jos vain soundeista pääsee ylitse.
Seuraavassa ESQ:n numerossa jatketaan aiheesta ja haastateltavana on mm. Jeff Foskett.
