Kansanpainos tuosta järkäleestä on ilmestynyt. Painoa on jotain kaksi ja puoli kiloa. Tämän kirjan leppoisa lueskelu sängyssä aiheuttanee vatsalihasvaurion. Minä ainakin olen lukenut kirjaa niin, että se on pöydällä tai sohvalla. Adlibris myi ko. kirjan edulliseen 45€ hintaan ilmaisella toimituksella. Deluxe-versioon verrattuna noin 95% alennus.
Teos on hieno kuin mikä. Joku valitti EH:ssa kuvien resoluutioista ja harvinaisten otosten vähäisyydestä. Minulla on ihan eri näkemys. Resoluutiot eivät merkkaa minulle niin paljon, saan kuvista ihan hyvin selvää ja ainakin minulle ennen näkemättömiä kuvia on riittävästi. En minä sitä paitsi välttämättä muista, olenko jonkun kuvan nähnyt vai en. Hyviä kuvia siis.
Kannessa ei ole kuvaa eikä mainintaa David Marksista, eikä Blondie Chaplinista ja Ricky Fataarista. Edellä mainitulla keskustelupalstalla joku vertasi Davidia Pete Bestiin. Pete Best ei soittanut Beatlesin viidellä ekalla albumilla. No, David & kumppanit saa kirjaan muutaman kommentin, muuten äänessä on loput pojista, Bruce ihan runsaasti.
Kirja loppuu vuoteen 1980. Ketäpä loput 44 vuotta kiinnostaisikaan. Howie Edelson selitti lopetusvuotta jossain haastattelussa ja kaipa hän tiesi mistä puhuu.
Kirjan tarina järjestyy kronologisesti levytysten ympärille, pojat kertovat mitä nyt sattuvat muistamaan. Carl ja Dennis luonnollisesti osallistuvat vanhojen haastattelujen muodossa. Kuvia on studiosta, keikoilta, protilaisuuksista jne. Mitään kovin mullistavaa uutta tietoa ei taida olla, tosi ikävät asiat jätetään vähemmälle ja keskitytään hyviin juttuihin.
Kaikenlaiset popparit yms. tyypit pääsevät joissain väleissä muistelemaan omaa valaistumistaan ja kehumaan Boyseja. Minulta ei jostain syystä kysytty kommenttia, mikä lie vahinko päässyt käymään.
Kun nyt kirjoista on puhe, niin mainitaan David Leafin kirjan uudelleen tuleminen päivitetyssä muodossa. God Only Knows: The Story of Brian Wilson, the Beach Boys & the California Myth. Jos nimi on pitkä, niin sivujakin on lähes 500. Minulla on teoksen kasariversio hyllyssä ja arvelin, etten uutta painosta osta. Lomalla Lontoossa uusi versio kuitenkin kutsui Warerstonen hyllystä sen verran tehokkaasti, että lankesin. En ole vielä lukenut, mutta asialliselta päivitykseltä vaikuttaa, otan kesälomalukemistoon. Leafilta tulee muuten syksyllä Smile-kirja, siis sekä alkuperäinen, että 2004 versio ovat sisältönä.
Vähän jos asian viereen mennään, niin huomasin, että Genesis on julkaissut Buddy Hollysta samanlaisen tiiliskiven kuin BB:sta. Peruskirja maksaa euroissa n. tonnin, Ron Woodin BH-taiteella ryyditetty lähemmäs neljä donaa ja luthier-versio 11 tuhatta. Tuo viimeinen paketti sisältää reproduction Buddyn akustisesta Gibsonista. Jos nyt jonkun tekee mieli ostoksille, niin kaksi viimeisintä pakettia on loppuunmyytyjä. Kaikilla ei ole kovin niukka budjetti musaharrastuksen parissa. Se ihan tavallisin kirja on Roger Daltreyn ja Pete Townsendin signeeraama. Daltrey on tämän idean isä, siksi. Osa tuotoista käytetään syöpäsairaiden nuorten hyväksi.
Minulla on cd:n kannessa Joe B:n, J.I:n ja Sonny Curtisin nimmarit. Arvostan ne korkeammalle kuin The Whon herrojen.
Jos Buddy kirjasta tulee kansanpainos ja samassa hintaluokassa kuin BB-kirja, niin ehkä... Mallisivujen perusteella vaan näyttää siltä, että fanipoikain kuvia ja mielipiteitä on aika paljon.
Vielä enemmän asia viereen: suomalaiset alan miehet ja nainen ovat julkaisseet cd:n Buddy Hollyn 65-vuotiskuolinpäivän muistoksi. On muuten kova julkaisu! Luulen, että paras Buddy Holly tribuutti ikinä! Koska tässä pitäisi olla BB:sta kyse, niin en ala ruotia sen enempää, mutta sen vielä sanon, että levyllä oleva versio Girl on My Mindista on parempi kuin originaali. Hyvä Suomi!
