California Music: Add Some Music To Your Day

 Olikos se viime kesänä kun ESQ hehkutti, että jotain jännää on tulossa. Sittemmin tuli ilmi se, mitä on tulossa, vaikka se ei tullut. Vaan nyt se on tullut!

Add some music on ilmestynyt you tubeen sukuvetoisena uusintana. Kokonainen levykin on tulossa keväämmällä (tilasin jo). Osa tuotoista menee ruoka-apuun. Näin minä pääsen tukemaan omalla pienellä osuudellani Amerikan nälkäisiä. Joskus hyväntekeväisyys tulee oheistuotteena, en ehkä olisi sinne rahaa ilman tätä vastinetta lähettänyt.

Sukuvetoisuus siis tarkoittaa, että mukana on Miken, Brucen, Alin ja Davidin(!) lisäksi liuta lapsia ja yksi lapsenlapsi. Tuosta listasta heti huomaa yhden puutteen? Missä on Brian? Uudessa ESQ:ssa on näemmä juttu tekoprosessista, olisiko myös Brianin poissaolo selvitetty? Täytynee uusia ESQ:n tilaus.

Kitaroita soittavat Rob Bonfiglio, Jeff Foskett ja David Marks. Videolla on mukava nähdä, että kaksi jälkimmäistä näyttävät olevan suht hyvävoimaisia, vaikka Jeff on aika tavalla laihtunut. En ole hänen terveydentilastaan vähään aikaan mitään kuullut. David on pitänyt todella matalaa profiilia jo ennen koronaakin. 

Edellisten herrojen lisäksi mukana on viulisti ja sellisti, jotka eivät liene sukua, ainakaan nimistä päätellen. Rob B hoitaa kaikki loput instrumentit.  Kokonaisuus on hyvin akustinen ja korvaa miellyttävä. Tempo on ripeä, Boysit laulavat hyvin. Ainut lapsista, joka pääsee laulamaan muutakin kuin taustoja on Matt Jardine. Hän hoitaa osuutensa tyylikkäästi. Vanhoilla filmeillä vilahtavat Carl ja Dennis. Vilahtaa siellä se yksi näyttelijäkin, joka vähän väliä saa itsensä esille BB yhteyksissä. En tajua. Jotain ameriikan meininkiä, kai.

Mike laulaa Lake Tahoen kotinsa terassilla, takana mieletön maisema, Bruce laulaa biitsillä, Al ja David esiintyvät sisällä kotioloissa, muut kuka missäkin. Tämmöisiä erilliskoronavideoita on tullut sattuneesta syystä vuoden sisällä aika paljon, eikä Add mullista mitään, mutta mielellään sen katsoo ja varsinkin kuuntelee. Odotan kiinnostuneena tulevan levyn ilmestymistä. Sekin on mukavaa, että postilaatikkoon kolahtaa cd, eikä vain linkki sähköpostiin tms.

https://www.youtube.com/watch?v=Q74tAbxFtn4

The Beach Boys on myyty

 Irving Azoffin Iconic Artist Group on ostanut The Beach Boysin. Kauppaan sisältyy brändi, masternauhat, osa kustannusoikeuksista (ei Sea of Tunes, se on nykyisin Universalilla), oheistuotteet eli vaate- yms. sälä. Kauppahintaa ei kerrota. Dylan sai omista vastaavanlaisista kaupoistaan 400 miljoonaa dollaria, Neil Young 150 miljoonaa.

IAG tekee päätökset kaupallisista asioista, taiteellinen vapaus kai jää yhtyeelle itselleen, mikäli vielä päättäisivät musiikkia yhdessä tehdä. Kaikki BRI:n osakkaat (Mike, Al, Brian, Carlin pojat) ovat hyvin tyytyväisiä kauppaan.

Azoffin mielestä The Beach Boys on aliarvostettu brändi, jota ei ole kaupallisesti hyödynnetty niin paljon kuin siinä on potentiaalia. Nyt varmaan alkaa hienoja arkistojulkaisuja ilmestyä pilvin pimein ja me 200 innokkainta fania ostamme ne kaikki. Raha alkaa vihdoin liikkua! S-marketin lippalakkiosaltolta voi käydä ruokaostosten ohessa ostamassa aidon ja alkuperäisen BB-lippiksen!

No niin, taas lipsasti sarkasmin puolelle... En pystynyt hillitsemään itseäni, voi voi. Jos nyt saisivat Feel Flowsin kauppoihin, niin olisin vähemmän epäileväinen.

Mike hehkuttaa Jersey Boyseja ja arvelee, että moinen musikaalitempaisu voisi olla mahdollinen myös BB:n osalta. Al haluaa BB-ravintolan. (Hampurilaiset tarjoillaan pienen surffilaudan päältä... äh, taas lähtee laukalle). 

IAG:n toimari ottaa esimerkiksi uuden teknologian mahdollisuudet, vr-lasien kanssa studioon katsomaan kun Good V levytetään. Näin voisi omalta sohvaltaan seurata paikan päällä kun musiikin historiaa tehdään.

Mike enteilee päivää, jolloin kukaan alkuperäinen jäsen ei enää keikkaile. Bändi voisi silti olla olemassa ja keikkailla, kunhan vain homma hoidetaan perinteitä kunnioittaen ja hyvin. Menisinkö Lontooseen katsomaan tuolla periaatteella toimivaa virallista cover BB:a?  Jaa, jos olisi asiaa muutenkin Lontooseen, niin kai sitä voisi ajatella. Menisitkö sinä?

BB kolmikko suhtautuu myötämielisesti mahdollisiin vuoden 2022 60v. -juhlallisuuksiin. Al sanoo pitävänsä Mikeen säännöllistä yhteyttä, kuten myös soittelevansa Brianille. Al ja Mike puhelimessa? Mistä he oikein keskustelevat?

Jotain juhlavaa BB voisi ensi vuoteen järjestää, varsinkin jos koronasta päästään eroon. 

Waves of Love 2.0

 Vuonna 1980 Levyraadissa Klaus Järvinen moitti Hurriganesin Bourbon Streetin sointukulkua liian paljon käytetyksi tai jotain sinne päin. Al Jardine ei kai ole katsonut Levyraatia,  koska vähän väliä julkaisee Waves of Loven eri versioita lähes tuolla samalla sointukululla. Al on tietysti vanha doo wop-fani, joten hänelle moinen käytös sallittakoon. Minusta Bourbon Streetin ja miljardin muun samoin kulkevan biisin soinnuissa ei ole mitään vikaa. Ne soinnut kun laittaa eri järjestykseen niin voi soittaa toisenkin miljardin verran nykypoppisbiisejä. Minä pidän enemmän alkuperäisestä sointukulusta, siis tästä I VI IV V. Al käyttää sitä tosin niin, että kertaa kaksi ensimmäistä sointua neljän ekan tahdin aikana ja samalla periaateella myös nelosen ja vitosen. B-osassa Al tuo mukaan myös III-soinnun ja V/V-soinnun. Tuo jälkimmäinen on tietysti se tutumpi B-osan soinnutuksessa.

Waves of Love 2.0 ei nimestään huolimatta ole kakkosversio vaan kolmas. En ihan ymmärrä miten Al numeroita käyttää, korkeampaa matematiikkaa varmaan. Muistelen, että ensiversio oli se fonivetoinen. En kyllä muista minkä levyn bonusbiisi se oli vai oliko minkään. Kitaravetoinen slide-soolollinen versio oli Postcardin bonusbiisi, tai siis ainakin jonkun Postcardin -painoksen bonus. Kyllä se minullakin on cd:llä, Lp:llä taas ei.

Tämä 2.0 kulkee As-duurissa eli Al on pudottanut reippaasti sävelllajia. Ei biisi kuitenkaan kuulosta kulkevan kovin matalalla, ehkä siinä b-osan lopussa, jossa Al laulaa "on the waves of love", huomaa, että aika alhaalla ollaan. 

Rokkikitaraversiossa c-osassa laulaa vain Carl ja toisella kerralla sovituskin korostaa, että nyt on C.Wilson äänessä. 2.0:ssa Carlin ääni peittyy Alin (tai jonkun muun) stemman alle. Kai Carl siellä kuitenkin vielä on? Johtuukohan tuosta sävellajin muutoksesta? Slidekitarasoolo on jäänyt pois, itseasiassa mitään sooloa ei ole, joten biisi on lyhentynyt n. puolella minuutilla. Tausta-ditdittejä on tullut alkuun ja loppuun ja akustinen kitara on voimakkaasti esillä. 2.0 on popein versio näistä kolmesta.

Toinen Alin ilmiintynyt biisi on Jenny Clover, joka on hempeä rakkaudentunnustusbiisi. Jenny Coverista minulla ei ole mitään ennakkotietoa, en tiedä on se uusi vai vanha. Piano ja jouset kuljettavat Jennyä.

Al olisi halunnut Waves of Loven TWGMR:lle, mutta Brian ei suostunut. No, näin ainakin viisaammat ovat julkisuuteen kertoneet. Minusta WL olisi sopinut tuolle nimihirviölevylle oikein hyvin, äkkiseltään nousee mieleen parikin biisiä, jotka olisi voinut Wavesin tieltä poistaa.

Onko 2.0 se paras ja definitiivisin versio? Hyvä se on, mutta minä olen aina pitänyt edellisestäkin versiosta. Postcardista tulee kymmenvuotisjuhlapainos ulos joskus tänä vuonna ja kai nämä uutuudet ovat siellä bonuksena. En tiedä, jaksanko ostaa vielä yhden Postcardin uuden Wavesin tai Jenny Cloverin vuoksi. Parempi vaihtoehto olisi se, että Al olisi tekaissut kokonaan uuden levyn, jossa nämä julkaisut olisivat.

https://www.youtube.com/watch?v=ktfK-lb0cgs

 https://www.youtube.com/watch?v=mwK_GXG03-M