sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Playback: The Brian Wilson Anthology

Ensin ajattelin käydä albumin läpi biisi kerrallaan, mutta tarkemmin ajateltuna en jaksakaan. Olisin ottanut mukaan lauluja, jos olisin päässyt päättämään, esim. Cryn tilalle Your Imaginationin. Ehkä joku päivä laitan spotifyhin soittolista, joka on mieleisempi.

Run James Runin a-osa menee Buddy Holly-henkisesti A A D E, esikertsissä samat soinnut eri järjestyksessä ja kertsissä doowop-sointukulku siten että kolmantena tulee kakkossointu (Hm) eikä nelosta. Don’t Hurt My Little Sister myös kummittelee juoksevan jampan taustalla. Sanat tässä laulussa ovat kai siksi, että Brianilla olisi jotain laulettavaa. Joe Thomasko lie sanoittaja kun tekijätiedoissa hänet mainitaan. Siis ei mitään kovin filosofista. Ei tuo minua haittaa, Run James Run on suosikkibiisini tämän levyn teoksista. Voi kun olisi tullut tätä tavaraa koko uutuus täyteen, ihan olisi siitä kauan kaivatusta  rock’n’roll- levystä mennyt.

Some Sweet Day on Andy Paleyn kanssa yli 20 vuotta sitten tehty viisu. Torvet raikaa kuin jossain Motownin tyttöbändissä. Paley muistaakseni sanoi jossain haastattelussa, että tämä oli menossa naisen laulettavaksi. Olikohan SSD:n tarkoitus olla jonkun elokuvan soundtrackilla? En muista minkä. Tässä on minun toinen suosikkibiisi ehdottomasti.

H&V ja Surf’s Up ovat luonnollisesti niin hienoja biisejä kuin olla voi, mutta ne tuntuvat olevan väärässä paikassa DX7:n siivittämien kasaribiisien välissä. Mieluummin kuuntelen nämä biisit Smilella.

Let It Shine ei muuten kuulosta kovin kasarilta, siinä on se Lynnen kitara-riffi niin mukava. ELO kyllä tulee soundeista mieleen.

Minulta loppuu järkevä sanottava tästä levystä. Ei Playback huono ole, olisi vain niin lystiä, jos se olisi ollut täynnä uusia hyviä biisejä. No, eihän semmoinen ole mikään antologia.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Unleash the love & covereista lll

Mike Love julkaisee kauan odotetun (?) soololevynsä. Kyseessä on peräti tuplalevy, ensimmäinen osa on soolompi ja sisältää myös ennenkuulematonta materiaalia ja toinen taas uusia versioita BB-hiteistä. Jälkimmäisistä tuli jo näyte jokunen aika sitten, kun Love julkaisi John Stamosin ja jonkun nobodyn kanssa uuden Do It Againin. Ei mitenkään hyvä esitys, 50-vuotisbiisi oli parempi ja riittävästi siitä aiheesta.

En ole mitenkään vakuuttunut, että uudelleen levytetyt hitit olisivat tarpeellisia. En usko, että tuovat mitään uutta aiheeseen. Lupaan perua puheeni, jos olen väärässä. Levy ilmestyy marraskuun lopulla, joten sinne asti on odotettava.

Ensimmäisen levyn materiaalista jokunen on jo aiemmin julkaistu, esim. Daybreak Over The Ocean, Pisces Brothers ja Cool Head Warm Heart. Näistä eka oli siis TWGMTR:llä. Olisiko sama pohja Beach Boysit vain poistettuna? Brothers on ollut viime aikoina keikkasetissä ja Cool Head oli kymmenkunta vuotta sitten, Helsingin jäähallissa esim. 2006. Nyt en muista oliko Sieravuorella vielä, enkä viitsi arkistoja tähän hätään kaivella.

Nimibiisi on Soundcloudissa kuultavana. Sanoisin, että sellainen River Song~henkinen gospelbiisi on kyseessä. Sanoitus on tätä Loven harrastamaa maailmanparantamista, joka ilmeisesti aika monilla tökkii. https://soundcloud.com/theendrecords/mike-love-unleash-the-love/s-t7WXN Ei muuta kuin kuuntelemaan!

Loven ääni on kunnossa. Voi johtua siitä, että näitä lauluja on nauhoitettu jo ainakin yli kymmenen vuotta sitten.

Rileyn podcastissa oli pari viikkoa sitten BB-covereita useampiakin. Osa oli tylsiä, mutta tarpeettomia. Joukosta erottui myönteisesti Dave Alvinin Surfer Girl. Hyvin hempeästi laulettu countryn ja doowopin sekoitus. Viimeisen säkeistön sävellajin vaihto oli jätetty pois, mutta ei se pahalta tuntunut. Paul Simon lauloi vähän samaan tyylin sillä 90-luvun Brian tribuutti-konsertti dvd:llä.

Toinen kiinnostava biisi oli Red Hot Chili Peppersin I Get Around. Olen joskus ihan asiakseni yrittänyt kuunnella Peppereitä, kun Kaliforniasta ovat, mutta ei ole onnistunut. Ei osu eikä uppoa. IGA sen sijaan kulkee ihan komeasti. Ei ole helppo biisi laulettavaksi, varsinkin kun falsettia pitää löytyä. Semmoinen garage-tyylinen veto, ei niin siloinen kuin originaali, mutta oikein kelvollinen. Modulaatiokin oli tallella. Mike Lovekin on muuten tuohon levynsä nimikappaleeseen sisällyttänyt perinteisen euroviisunoston.