Keväällä ilmestyi Antwerp Philharmonic Orchestran The Seven Symphonies, a classical tribute to Beach Boys music. Yritin heti tuoreeltaan kirjoittaa siitä jotain, mutta ei onnistunut. Nyt kun olen kuunnellut sitä kohtuullisen usein, niin ehkä uskallan kommentoida.
CD:n ostaminen on tehty hankalaksi. Pari kauppaa Hollannissa ja Belgiassa myy sitä paikallisille, mutta ulkomaille ei postiteta. Harkitsin vaivaavani Hollannin tuttua, mutta en ilennyt, joten tyydyin lataamaan levyn saksalaisena flacina, joka on nyt hienosti cd:lle poltettu.
Levyn sovitukset on tehnyt Roeland Jacobs ja siinä meillä on kova äijä. Hän on sovittanut biisit seitsemäksi sinfoniaksi. Biisejä on käytetty kaikkiaan 34, mutta ei kokonaisina vaan sopivasti paloiteltuna ja toisiinsa liitettynä. Nämä ovat siis orkesterisovituksia, eikä laulettuja osuuksia ole.
Esimerkiksi Heroes and Villains alkaa do do do-osuudella ja seuraavaksi tulee My Children & Back in the city ja kertsi loppuun. Siitä siirrytäänkin Do It Againin b-osaan ja takaisin My Children osaan. Suurin piirtein näin on koostettu kaikki seitsemän sinfoniaa.
Sovitukset toimivat erinomaisesti, tämä on parasta, mitä BB:n ja klassisen yhteenliittymällä on koskaan tehty. Lontoon orkesteri jää pahasti jalkoihin. Välillä tuntuu kuin levy olisi BB-elokuvan soundtrack.
Ilahduttavasti mukaan on otettu viimeiseltäkin levyltä peräti kolme biisiä, mm. GV on jätetty tyystin pois, kuten muutkin ykköshitit.
Muita aiheita: BB:n uudet omistajat ovat julkaisseet neljään BB-biisiin videokertomuksen. Ihan sama mitä ne biisit ovat, videoiden tapahtumat eivät liity niihin. Oletan, etten kuulu kohderyhmään kun en jaksanut katsoa loppuun niitä kahta, joita yritin. Ehkä teinit nyt innostuvat Boyseista? Vai mitä tässä on tavoiteltu?
Viralliselta Beach Boys kanavalta Youtubesta voi käydä katsomassa.
Kun en tänä vuonna mennyt Royal Albert Halliin, niin katsastin konserttivideon (tai en ihan kokonaan). Stamos heiluu lavalla ympäriinsä aiheuttaen kevyttä vit...no, taas minä aloitan. Jos olisin ollut paikalla, olisin mieluummin keskittynyt boyseihin. Onneksi nykyisin omistamallani keikan cd-tallenteella Stamosta ei näy. Jaksanko vielä? Jaksan. Jos on kahdeksankymppinen rokkikukko, niin on ihan ok, jos ei aina nuotti osu kohdilleen. Sen sijaan jos on rokkikukon tytär ja pääsee isin siivellä RAH:in lavalle laulamaan, niin voisi opetella laulamaan! Onneksi ei tarvinnut kolme vuotta sitten kärsiä moisesta.
Sähkön hinta pitää huolen siitä, etten tänäkään vuonna lähde keväällä Karibialle cruisailemaan BB:n kanssa. Voipi olla, että joku muukin asia voisi olla esteenä. Ensi kesän keikkoja ei ole vielä julkaistu. Voihan jotain sopivaa ilmaantua. Lentolippujen hinnat ovat aika kovia jo nyt, tuskin hirveästi ovat halpenemassa.
Vaan surraaan myöhemmin.
Dean Torrencelta tulee lokakuussa kokoelma harvinaisempaa tavaraa,
Miken kanssa tehtyjä sinkkuja yms. yhteistyövirityksiä. Olen lukenut kesästä lähtien Janin elämäkertaa, mutta se alkoi hyydyttämään kun se on niin samanlainen kuin edellinen J&D-kirja. Ehkä saan sen loppuun, ehkä en.
