The Beach Boys suuntaa toiveikkaana ensi vuoteen

 Heti tunnustan, etten tiedä, ovatko Boysit toiveikkaita vai vain rahan perässä kun suunnittelevat tulevansa kesäkuussa Eurooppaan kiertelemään. Arvelen, että he olettavat koronan olevan poissa laskuista. Rokotteita on tulossa. Kaikki muuttuu hyväksi. Jee.

Sikäli ei muutu hyväksi, että minä en uskalla ostaa keikkalippua Albert Halliin, enkä lentolippua (en edes tiedä, saisiko sellaista ostettua). Jos kaikki peruuntuu, niin voi sitä lystiä. Viime viikolla olisi ollut Helsingissä Art Garfunkel, jos keikka ei olisi peruuntunut. Luotto ei ole vielä kohdillaan keikkojen toteutumisen suhteen. Kidutin kuitenkin itseäni katsomalla, että olisin saanut paikat Albert Halliin kuudennelle riville. Tieto lisää tuskaa. 😡

Brian Wilson olisi samassa hallissa jokunen viikko Boysien jälkeen, huomattavasti kalliimmilla lipunhinnoilla tosin. Sinne en viitsinyt edes katsoa lippuja, masokismillakin on rajansa.

Feel Flows jäi sitten tältä vuodelta tulematta. Tubessa oli vain 30 sekunnin pätkät biiseistä. Näin saatiin kuitenkin tekijänoikeudet vahvistettua. Nyt FF:ia luvataan ilmestyväksi joskus ensi vuoden puolella, ehkä kesällä aikaisintaan, ilmeisesti vain digimuotoisena.

Youtubessa on myös uudempaa keikkatallennetta kuin se surullisen kuuluisa Venturan markkinat. Ainakin niissä parissa pätkässä bändi kuulostaa jo enemmän ammattilaisorkesterilta. Ehkä he pitivät treenit?

Uudessa ESQ:ssa on keskitytty KTSA:iin. Tuo kryptinen lause on lisätty tuohon erottamaan tosifanit satunnaisista lukijoista. En ole vielä lukenut lehteä, ajattelin säästää joululomaksi. Joulun lomalukemiseksi olisi myös Carl Wilsonin elämäkerta. Niin se olisi kyllä ollut viime joulunakin ja kesällä myös. Tällä hetkellä taitaa toistakymmentä kirjaa odottaa sopivaa lukuhetkeä, joten saa nähdä kuinka Carlille käy.

The Beach Boys Venturan markkinoilla

 Nimimerkki Elora on viime aikoina julkaissut Youtubessa mielenkiintoisia ja monentasoisia videoita BB:n tiimoilta. Nyt viimeisimpänä tuli tuo otsikossa mainittu Venturan (23.10) keikka, joka lähetettiin myös radiossa ja tubessa julkaistu nauhoitus on kai radionauhoitus. 

Miksaus tullee suoraan äänipöydästä ja on aivan karsea. Rummut on pinnassa, Iken epävireinen falsetti on liian kovalla, Scottin kitara kuuluu, mutta Christianin ei juuri ollenkaan, koskettimet silloin tällöin vähän kolisevat, basso ei kuulu ollenkaan (kuuntelin autossa), taustalaulut ovat liian vaimeita, Mike kuulostaa vapisevalta vanhukselta, kaikki on ihan päin persettä.

Honda lopahtaa kesken kaiken, Scott sotkeutuu Rhondan introssa. Jumbe, tätähän voisi jatkaa loputtomiin. Kaiken huipentaa ysäri-ihme Mark Mcnobody, joka päästetään ääneen useassakin kappaleessa, hän saa jopa vetäistä jonkun oman biisinsä, jossa hän yrittää laulamisen sijaan innostaa yleisöä jatkuvilla come on-huudoilla. Ihan hirveää paskaa!!!

Stamos on myös mukana kuviossa, mutta yleisen sekoilun ja epäpätevyyden ilmapiirissä hän ei ole pahimmasta päästä. Hänen Foreverinsä on sentään kuuntelukelpoinen. Samoin Brucen vähäiset ääntelyt ovat lähes ok. 

Kyllä huomaa, että pojat on olleet tauolla. Yläkoulun välituntikonsertissakin homma toimii paremmin. Olisi varmaan syytä palata treeneihin. Jos edellisessä postauksessa mainitussa varainkeruutilaisuudessa bändi on kuulostanut samalta kuin Venturassa, niin hyvä! 

Politiikkaa

 Voi kun joskus miettii, että miksi en valinnut fanituksen kohteeksi jotain toista B-kirjaimella alkavaa bändiä kuten vaikkapa Bay City Rollersia. Mike kaikessa viisaudessaan vei BB:n keikalle Trumpin rahankeruukekkereihin. Onko rahasta nyt niin tiukkaa, että koronaa uhmaten on mentävä keikalle porukan luo, joka ei paljon taudista piittaa. Noin, nyt tuli sanottua terveyspuoli asiasta... 

Mutta se polittinen puoli on tietysti jokaisen oma asia, vai? BB on esiintynyt Reaganin juhlissa ja sen jälkeenkin jommankumman Bushin tai molempien tilaisuudessa. Nykynäkökulmasta ajateltuna esim. Reagan oli fiksu ja hyvin käyttäytyvä mies, ei huudellut Carterille että, "pidäpä äijä lärvi kii," tms, niin kuin Badass Biden, tästä toisesta tyypistä nyt puhumattakaan.

Toisaalta, mitä väliä. En minä boikottia pistä pystyyn, jatkan suosikkiorkesterini kuuntelua entiseen malliin. Silti, jotkut osaavat olla tyylikkäämpiä näissä asioissa. Kun Cohenin Hallelujaata soitettiin Trumpin tilaisuudessa ilman lupaa, perikunnan juristi älähti heti ja vielä jaksoi vittuilla päälle sanomalla, että jos olisivat halunneet soittaa You Want It Darkerin, niin sitten lupaa olisi voitu harkita. Ja tämä yksi bändi menee keikalle! Äh.

Feel Flows on edelleen jäissä, paljon on asiaa palstoilla vatvottu, mutta faktaa on ilmennyt vähän. Ilmestyy tai ei. Joulukuun loppu lienee dead line, kuten ennenkin näissä julkaisuissa.

Syksyn ESQ:ssa Al muistelee alkuaikoja ja Kalifornian postikortin tekemistä. Al on tolkun ihminen haastatteluissakin. Mitään mullistavaa uutta hän ei kerro, mutta hyviä juttuja hänellä on. Brian kun jäi yhdeltä 63-kietueelta pois ja värväsi Alin tilalleen, niin Brian ei "muistanut" kertoa muille. Bändi oli tyytyväinen kun Al paikkasi, mutta Murry oli vihainen, Alille! Kesti aika monta vuotta ennen kuin Al oli myös firman osakas, palkkatöissä meni siihen saakka.

Toivotaan seuraavaa postaukseen oikein hyviä uutisia!

Summer's Gone eli kesää ei ole enää jäljellä

Okei, helteitä vielä viikonloppuna, mutta maanantaina töihin ja edessä yhdeksän viikkoa loputonta raatamista ennen syyslomaa. Ja tähän kohtaan pitäisi kai lisätä kivoja hymiöitä, jotta kukaan ei ottaisi ensimmäistä lausetta liian tosissaan.

Feel Flows-boxin julkaisu on siirtynyt hämärän peittoon. Joku asianosaisista ei kuulemma ole tyytyväinen boxiin ja valmista teosta pantataan holvissa vielä toistaiseksi tai pahimman skenaarion mukaan se jää holviin. Voi kun on taas vaikeaa! Armottomana optimistina minä luotan siihen, että boxi saadaan julkaistua. 

Beach Boys teki kuunvaihteessa yhden ulkoilmakeikan paikassa, jonka nimen jo unohdin, vaikka juuri äsken sen tsekkasin. Yleisö näytti istuvan harvassa. John Cowsill rumpaloi maski kasvoillaan. Olikohan laulaminen vaikeaa? Vai eikö laulattanut? Siis, se paikka oli Pinewood Bowl, tsekkasin uudestaan. Ensimmäinen kesä sitten vuoden 1961 kun BB tekee vain yhden keikan. Selvennän vielä, ettei BB keikkaillut -61 kesällä.

Youtubessa joku kommentoija kommentoi Miken videota kertomalla, miten hän on rukoillut, että Mike olisi kuollut ja Carl eläisi. Kaikenlaista sitä rukoillaan. Kommentoija ei kertonut on hän kristitty vai joku muu, mutta kai moinen rukoilu on vastoin useammankin uskonopin syvimpiä teemoja. Miken vihaajilta olen kyllä lukenut kaikenlaista, mutta tämä oli uutta. Jos kuvitellaan, että olisi käynyt niin kuin em. henkilö rukoili, niin luulen, että BB olisi lopahtanut siihen. Carl, Al ja Bruce olisivat olleet kusessa, ei heistä kenestäkään olisi ollut etumieheksi. Kaikki olivat päteviä omissa rooleissaan, mutta ei heistä olisi ollut Mikeksi Miken paikalle. BB:n nykyversiossa Christian Love tuo carlmaista soundia mukaan, mutta kuka olisi pystynyt Mike-soundiin?

ESQ Summer 2020

ESQ:n kesänumero saapui heti kun olin sen perään haikaillut! Jee!

Aiheena on Sunlowerin 50-vuotisjuhlat. Mike, Brian, Al ja Bruce ovat vastanneet kysymyksiin (sähköpostilla, kai?) parhaansa mukaan. Joka jätkä myöntää välillä, ettei osaa vastata kun on niin kauan aikaa mennyt. Brian on kaikkein lyhytsanaisin (mikä yllätys!), muut muistavat huomattavasti enemmän ja vastaavat useammalla kuin yhdellä lauseella.

Brianilta kun kysytään kaksiosainen kysymys Deidrestä, niin hän jättää vastaamatta jälkimmäiseen osaan, joka olisi käsitellyt hänen osuuttaan lyriikan tuottamiseen. Muistan lukeneeni joskus aiemmin Brucen haastattelun, jossa hän kertoo Brianin tarjoukset Deidren sanoihin olleen tasoa "My friend Bob, he had a job". Bruce kuitenkin antoi Brianille krediitin.

En laskenut, kuinka monta miestä soittaa Sunflowerilla, mutta paljon heitä on. On studiomuusikkoa, taustabändin miestä, kamariorkesteria ja tietysti Boysit itse. Kuitenkin levystä tuli hyvin yhtenäinen soundimaailmaltaan. Laulu ja äänimies Desper kai ratkaisivat. At My Window'ssa akustista kitaraa soittaa James Burton. Onko hän The James Burton? Miksi vain akustista, jos on?

Viimeksi kun mainitsin Smuckerin pitävän David Marksia vain hyvänä muistelijana, niin sanoisin, että kaikkein paras muistelija on Bruce. Näissäkin haastatteluissa hän on kaikkein yksityiskohtaisin ja kertoon mielenkiintoisia juttuja, eikä vain jotain epämääräistä yleiskehua kaikesta. Bruce toimi puhemiehenä jo heti bändiin liittymisen aikoihin ja hän jaksoi kommentoida asioita BB Britain- palstallakin vielä viime aikoina (BBB meni kiinni puolisen vuotta sitten).

Kuten kaikki tietysti tietävät, niin Stamos on coveroinut Foreverin. Hänkin on päässyt pariin kysymykseen vastaamaan. No okei, hänen muistelonsa Carlista studiossa Foreveria nauhoitettaessa ovat ihan kiinnostavia.

Ja sitten muuta asiaa. Orange Crate Artin 25-vuotisjulkaisu, tupla cd kolmella bonusbiisillä, on ilmestynyt. Levykauppa Äksällä oli vielä eilen yksi kappale myynnissä. Olisi ihan kiva, jos vielä nykyäänkin voisi mennä levykauppaan ostamaan levyn ja se olisi siellä myytävänä. Ei ole pahemmin levykauppoja ja valikoima voi olla mitä on. Spotifyssä ei ainakaan vielä ole kuin vanha versio. Ehkä on laitettava tilaus vetämään.

Tom Smucker: Why The Beach Boys Matter

Smuckerin kirja ei ole bändin elämäkerta, vaikka jonkinlaista kronologiaa on havaittavissa. Smucker on toimittaja ja fani 60-luvun puolesta välistä lähtien. Beach Boyseista ei selviä uusia yllättäviä asioita, mutta kiinnostavia mielipiteitä ja näkökulmia on tarjolla.

Kirja on pari vuotta vanha ja minä pohdin sen ostamista jo viime kesänä. Hyvä, että nyt sain aikaiseksi, erittäin lukemisen arvoinen kirja on kyseessä. Smuckerin mukaan Beach Boys oli (ainakin alkuaikoinaan) oli miehistä koostuva tyttöbändi. Tätä hän perustelee sanoituksien esille tuomista epävarmuuksista ja epäilyistä esim. tyyliin Dont't Worry Baby, jossa miestä kaduttaa oma uho ja tyttöystävä lohduttaa ja toimii aktiivisesti. Enpä ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. Smucker on myös sitä mieltä, että Surf Cityn meneminen Jan & Deanille ei ollut paha juttu, koska ko. biisin miehinen brassailu ei olisi sopinut BB:n imagoon.

Smucker pohtii myös paljon esillä ollutta Brianin studioneroutta ja sitä, miten vaikkapa Love and Mercy-elokuva asian toi esille. Smuckerin mukaan vähemmälle on jäänyt se ihme, miten Boysit pystyivät toteuttamaan Brianin biisit livenä. Vaikeat biisithän otettiin keikkaohjelmistoon tuoreeltaan, eikä niiden esittäminen ollut silloiselle ilman lisäsoittajia esiintyneelle Boyseille mikään läpihuutojuttu.

Wilsonin veljekset ja Mike saavat kukin oman lukunsa, mutta Al, Bruce ja David joutuvat tyytymään samassa luvussa esiintymiseen. Smucker ihmettelee Davidin mukaanottamista 50-vuotiskiertueelle. Hänen mielestään David on lähinnä hyvä haastateltava alkuaikojen muisteloihin. Tästä olen eri mieltä. Laulupuolen suhteen David ei ollut juhlakiertueella olennainen, mutta hän on erinomainen kitaristi, joka sai peliin autenttisen meiningin. Ihan eri juttu kuin joku sinänsä pätevä taustabändin kitaristi.

Smucker pitää Brianin Smilen loppuunsaattamista hyvänä asiana (muitakin mielipiteitä olen lukenut).
Smuckerin mukaan Smile kertoo vuoden 1967 Amerikasta vuoden 2004 lasien läpien uusiksi katsottuna. Kun kuuntelen Brianin versiota ja boxilla julkaistua ekaa Smile cd:tä, niin en pysty sanomaan kumpi on parempi. Brianin versiossa on kaikki sanat paikallaan, mutta alkuperäisessä veisaavat Beach Boysit. Kuuntelen mielelläni molempia.

Jätän loput juonispoilerit tekemättä ja tälläkin kertaa kehoitan hankkimaan edellä käsitellyn kirjan oman kirjahyllyn Beach Boys osion vahvistamiseksi!

Kevyt kesäraportti

Raportti on kevyt, koska painavaa sanottavaa ei ole. Painavinta on Endless Summer Quarterlyn facesivulla ollut lause, jossa luvataan isoja uutisia pian. Forumilla on veikkailtu 60v-kiertueilmoitusta tai boxin julkaisua. Jos olisin vetoa lyömässä, veikkaisin edellistä, koska jälkimmäinen ei ole iso uutinen, vaikka ihan kiva onkin. Mitenkähän mahdollinen juhlakiertue vaikuttaa ensi vuoden jo sovittuihin keikkoihin? Turha on tietysti moisia pohtia, koska mitään varmaa ei ole vielä julki tuotu.

Mike on puhunut haastattelussa halustaan tehdä acapella-levy. Nyt olisi ainakin aikaa, kun ei tarvitse keikoilla juosta. Hyvin jos käy, niin Mike tekaisee laululevyn lisäksi toisenkin, johon tuo keväällä julkaistu koronasingle lykätään. 

Ja nyt hienosti yhdistän edellisten kappaleiden aiheet ja kerron vaikeuksistani ESQ:n ja koronan parissa. Muutama päivä sitten huomasin, että ESQ:n kesänumero on ilmestynyt. Järkytyin välittömästi ja pahoitin mieleni, koska kevätnumerokaan ei ole vielä postilaatikkoon kolahtanut. Otin siis reippaasti yhteyttä ESQ:iin ja peräsin lehteäni. Muutaman ystävällishenkisen sähköpostinvaihdon jälkeen selvisi, että koneet eivät koronan takia lennä eli posti on laitettu laivaan. Minun kevätnumeroni siis seilaa jossain Atlantin aavoilla. Ranskalaiset ovat kuulemma saaneet kesänumeron, mutta eivät kevätnumeroa. Tavaran tilaaminen isojen vesien toiselta puolelta ei siis kannata, jos on kiire. Joskus talvella tilasin Ebaystä BB-paidan ja se tuli toukokuun viimeisellä viikolla. Siitäkin myyjä välillä ilmoitteli, että tullin kanssa on vaikeuksia. 

Luen juuri kirjaa "Miksi BB:lla on välii?" noin niinku rennosti suomennettuna. Siinä ei niinkään puhuta musiikista vaan BB:n kulttuurisyhteiskunnalllisesta merkityksestä tai jotain. Mutta malttakaa mielenne, luen kirjan ensin loppuun ja kerron sitten.

Siirtyvät keikat

Brian on julkistanut uudet keikat kesälle -21. Kaikki on tältä vuodelta peruttu. Ympäri Eurooppaa yhteensä 17 keikkaa, ei nyt sentään Suomessa. Heinäkuussa olisi Royal Albert Hallissa. Paikkoja on vielä runsaasti myytävänä, kalleimmat liput taisi olla jotain 160 puntaa. Paitsi jos haluaa vieläkin kalliimmat, niin sitten 210 tällä hetkellä. Osa lipuista on siis varattu hinnoiteltavaksi kysynnän mukaan, voivat nousta tai laskea.

Ihmistä, joka varaa lennot, hotellin ja sikakalliit liput ensi kesäksi, voi kutsua optimistiksi. Mitenkään ei ole varmaa, että korona ei haittaa elämää vielä vuodenkin päästä. Lisäksi Brianin keikkakunto voi olla ihan mitä sattuu. Tietysti se kotivideo antoi toivoa jostain paremmasta, mutta kyllä olisi iso riski lähteä tuolle keikalle, vaikka se toteutuisikin. Minulta säästyy tämän kesän matkarahat johonkin toiseen ajankohtaan vaan taidan silti jättää RAH:in ja muutkin keikat välistä.

The Beach Boysin keikkakalenteri on siivottu heinäkuun alkuun saakka. Eurooppa jää siis väliin. Skansen mainostaa kesäkuun keikkaa edelleen, mutta uskon enemmän Boysien keikkalistaa.

Yksi heinäkuun keikoista on loppuunmyydyssä Surf Ballroomissa Clear Lakessa. Toivottavasti eivät lähde sieltä lentokoneella!

Vaikuttaakohan tämä koronatauko Miken maksamiin lisenssimaksuihin? Muistaakseni kyseessä on prosenttimaksu keikkatuloista, ei mikään kiinteä hinta. Voin olla väärässäkin.

Saako bändin pojat palkkaa tauon aikana? Ainakin pienet videoesiintymiset on tehty ja Scott Totten on ollut ahkerana uuden biisin kanssa. En tiedä maksaako Mike soittajilleen kuukausipalkkaa vai jotain muuta. Ulkomaan päivärahatkin jää saamatta (jos sellaisia edes on). Olisi kiinnostavaa tietää ko. muusikoiden palkan muodostuksesta. Amerikkalaisethan ovat kovia puhumaan rahasta, mutta tähän asiaan en ole törmännyt missään haastattelussa tai foorumikeskusteluissa.

Mike Love: This Too Shall Pass

Mike järjesti meille pienen vappuyllärin ja julkaisi digisinglen parantamaan koronan kalvamaa maailmaa. Biisi on ihan tuore, Miken oma sävellys/sanoitus. Biisi on nauhoitettu siellä sun täällä, soittajat erikseen ja Scott Totten on tuottanut ja hionut biisin valmiiksi. Tuotot menevät jonkun amerikkalaisen ruoanjakelusäätiön hyväksi.

TTSP on aika perusrokettirolli, kolmella soinnulla mennään paitsi säkeistön lopussa kun kööri tulee mukaan laulamaan fun fun fun in the sun. Siinä on joku muukin sointu, joka minun pitäisi kyllä tietää vaan en saanut kiinni. As-duurissa kuitenkin mennään. Kuten tuosta lyriikkalainauksesta voi päätellä, Mike (taas) lainaa itseään. Muuten sanat käsittelevät sitä, että kyllä tästä vielä noustaan.

Biisin rakenne taitaa olla AABA, kertsi on siinä A:n lopussa, eikä varsinaisesti erikseen tai miten lie?
No, eipä juututa musiikinteoriaan. Scott laulaa Miken kanssa toisessa säkeistössä stemmaa, Christian B-osassa. Scott soittaa slide-soolon. Niitä ei hirveästi BB-tapaisissa biiseissä olekaan.

Tulee mieleen Alin bonusbiisi vuosien takaa, jossa Al lauleskeli Kalifornian sähkökatkoista. Mike vetää pidemmän korren laadussa ja kiinnostavuudessa. Jos Mikelta irtoaa biisi näin nopsasti, kannattaisi nyt jatkaa tätä. Keikkatauon aikana voisi tehdä kokonaisen levyn uusista lauluista. Miken julkaisutahti on viime vuodet ollut hyvällä tolalla, ei tunnu ikä painavan. Nytkin laulusuoritus on täysin kelvollinen.

Videolla rummuissa on muuten... Stamos, kyllä, taas. Nyt hän enimmäkseen keskittyy soittamiseen, eikä itsetehostukseen. Ilmeisesti oikeasti rummut on soittanut Scott. Missähän Cowsill on?

Ensi vuonna 60 v. kiertue?

Tempaisin tuohon kunnon klikkiotsikon ihan vaan huomion herättämiseksi. Paitsi jos Al Jardinelta kysytään ja häneltähän on jo kysytty. Al hövelisti paljastaa haastattelussa, että ensi vuonna keräännytään yhteen ja heitetään 20-30 keikkaa. Jokohan muutkin boysit tietävät asiasta? Al taisi olla viimeksikin ensimmäisenä asialla kun viiskymppiskiertueesta huhuttiin. Luottamukseni Alia kohtaan ei ole täydellinen tässä asiassa, voi olla vielä melko mutkikas taloudellis-henkilösuhdeprojekti. Taiteestahan ei ole kysymys. Tai mistäs minä sen tiedän, viimeksi tuli levykin.

Lauantaina tuli jatkoa näihin koronahyväntekeväisyyksiin, kun Kalifornian starat keräsivät rahaa kotioloesiintymisillään. Beach Boys vetäisi Good V:n John Stamos rumpalinaan. Cowsill olisi ollut parempi rumpaloija, mutta kun tämä oli sitä hyväntekeväisyyttä. Stamos ei taida Euroopassa olla kummainenkaan stara ja hänen elehdintänsä rumpupallilla vie huomiota koko biisiltä. Ärsyttävä jätkä.

The Honeys (ilman Diane Rovellia) laulaa California Feelingin. Todella hienosti ja tyylillä laulettu. Tädeillä on vielä taito hallussa. Mieluummin minä Honeysia kuuntelen uudelleen kuin altistan itse sille rumpupellen venkoilulle. Ehkä vain kuuntelen Gv:n, ilman kuvaa, en oikein pystynyt keskittymään itse musiikkiin.

Dave Marks lauloi yhden biisin myös, uusilla sanoilla, joita hän ei meinannut muistaa. Minäkään en edes muista biisin nimeä, olikohan se hänen viimeisimmällä levyllään? Ei mikään unohtumaton esitys.

Mahtaako Beach Boys tulla Tukholmaan kesäkuussa? Ruotsissahan ei ole ongelmia koronan suhteen. Jos Mike ja Bruce saisivat taudin, niin mitä väliä, nehän on vaan äldre äldre porukkaa!

Rolling Stone: In My Room

Rolling Stone on nettisivullaan aloittaut koronaviruksen henkiseen taltuttamiseen liittyvän videosarjan, jossa artistit esittävät biisejään kotioloissaan.

Ensimmäisessä videossa on itseoikeutetusti Brian Wilson, joka esittää Do It Againin ja Love & Mercyn. Olen hyvällä tavalla yllättynyt Brianin esityksestä, hän laulaa ihan hyvin, pysyy nuotissa ja soittaa itse. Flyygeli on kyllä epävireeessä. (Mikä minä olen siitä huomauttamaan kun omaakaan pianoa ei ole vuosiin viritetty? ) Mitään lyriikkapromtereitakaan ei tarvita, ulkomuistista ilman nuotteja lähtee! Brian ei myöskään näytä jähmettyneeltä jänikseltä auton ajovaloissa, vaan ihan rennolta kotimuusikolta. Miksi keikat eivät suju samoissa tunnelmissa? Kahdeksan vuotta sitten, 50-vuotiskiertueella Brian tuntui kaikista eniten lasnäolevalta niistä keikoista, jotka minä livenä olen nähnyt. Omilla keikoillaan hän on ollut paljon jähmeämpi, viime vuoden keikoilla varsinkin.

https://www.rollingstone.com/music/music-news/igtv-in-my-room-music-series-968908/

Beach Boys on perunut/lykännyt lähiaikojen keikkojaan, heinäkuusta marraskuulle niitä on tullut lisää. Voi olla että kesäkuun Euroopan kiertue menee myös kiville. Kun en ole niille keikoille ollut menossa, niin ei ainakaan omasta puolesta harmita. Minulla on liput Art Garfunkelin marraskuun keikalle. Mikähän lie tilanne silloin?

Vanhaan hyvään aikaan, helmikuun loppupuolella, kun vielä sai käydä keikoilla, menin huonosti valmistautuneena Set'akat orkesterin keikalle heti aamutuimaan. Tiesin toki, että se on Sari Kaasisen bändi, mutta sitä en tiennyt, että siinä on myös siskonsa Mari ja toinenkin nykyVärttinä Karo. Olinpa iloisesti yllättynyt kun Sari Kaasisen Konevitsan jälkeen sivuovesta tulivat nämä kaksi viimemainittua ja aloittivat armottoman veisuun. Ai ai sentään! Miten lähtee naisista semmoinen ääni ja voluumi! Olen muutamalla Värttinäkeikalla ollut ja kotikuuntelua myös harrastanut jo 30 vuotta, mutta aina ne äänet jaksavat ilahduttaa! Jumbe kun teki taas hyvää! Kylmät väreet, you know... Kävin keikan jälkeen kehumassa naiset. Unelmia Karjalasta! Hieno stemmalaulu on aina ilahduttavaa, oli se sitten rätväkkää kareliaanista kailotusta tai siistimpää miesharmoniaa.
https://youtu.be/8Rs33NPOUiA

Mike aiheutti talvella pahennusta viemällä Boysit suurristanmetsästäjien kekkereihin esiintymään. Facebook-adressikin ilmestyi ja jopa jotkut fanit allekirjoittivat sen. Siinä vaadittiin boikottia BB-keikoille ja -levylle. Briankin meni esittämään mielipahansa julkisesti. Mitähän pahaa BB:n pitäisi tehdä, että minä lakkaisin kuuntelemasta sitä? En mitenkään kannata uhanalaisten eläinten metsästystä, mutta ei riitä mulle boikotin aiheeksi. Sitä paitsi adressin alullepanija käytti allekirjoittajia hyväkseen muuttamalla otsikon ja ajamalla omaa julkista peliänsä.

BB esiintyi myös konservaattorisenaattori Huckapätkän tv-showssa ja päästi isännän soittamaan bassoa Bababa Barbarassa. Jotkut paheksuivat tätäkin keikkaa. Ei sentään vielä Trumpin kekkereihin ole menneet.

Helmikuussa ei ilmestynyt uutta boxia. Toivottavasti vain lykkääntyi. Levy-yhtiön pomot kun tarpeeksi pääsevät rahojaan koronan jäljiltä laskemaan, niin vielä peruvat koko julkaisun.

I'm Going Your Way

Pakko myöntää, että olen kvantitatiivisesti pettynyt. Viime vuosina joulun lähestyessä Beach Boys- fani on tottunut saamaan järkyttävän kokoisen plajäyksen ennenjulkaisematonta musiikkia. Kuukausi sitten ilmestyi otsikossa mainitty EP. Kolme (3) biisiä? Mitä?! Siinäpä minun ensi ajatukseni. En pariin päivään edes viitsinyt kuunnella ostostani. Ei muuten ollut kallis ostos.

Kun olin hieman toipunut, toki kuuntelin tuotteen. Nimibiisi on taattua Dennistä, oikein kelpo biisi. Taas kerran täytyy ihmetellä, miten tälläinen biisi on lykätty arkiston takalaatikkoon ja julkaistu sitten jotain, noh, vähemmän laadukasta. IGYW:ssä en kuule mitään, miksi sitä ei olisi voitu ajallaan julkaista.

Slip on Through on alkuversio ilman vokaaleja, kantrahtavalla kitaralla höystettynä. En varmaan jaksa montaa kertaa kuunnella. Laulua, kiitos!

Carnivalin olen kuullut jollain buutsilla kauan sitten jo. Lallatusvalssi. En varmaan jaksa montaa kertaa kuunnella, en pitänyt tästä edes kasarilla. Jossain vahvemmassa kontekstissa saattaisi mennä siinä sivussa, mutta yksinään ei toimi.

Jos hieman pahoitin mieleni edellisen äänitteen parissa, niin onneksi olen ollut kiltti poika. Joululomalta kotiin palattuani löysin pukin postilaatikkoon toimittaman kovan paketin, joka sisälsi cd:n. Orkesterin nimi on Mi-Ke ja levyn nimi Taiyo no shita no Surfin' Japan. Levy on julkaistu lähes 30 vuotta sitten. Tyttöbändi laulaa, miehet soittavat ja laulavat myös.

Kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi pitää tästä tuotoksesta, mutta jotenkin vaan pidän. Olenko siis perv... öö, siis huonovointinen tai jotain. Kysehän on BBcovereista, joihin lauletaan sekaisin japania ja englantia. Noin kun sen sanoo, niin pahaltahan se kuulostaa, mutta jollain lailla homma toimii.

Otetaan esimerkiksi Don't Worry Baby ja syväanalysoidaan. Minua on aina hieman häirinnyt originaalin soolokohta, jossa taustalaulu jää pois. Hieman ohutta muuhun biisiin verrattuna. Mi-Ken versiossa sooloon on lisätty ylimääräinen hillitty kitara ja yksinäinen taustalaulaja ylä-ääntä laulamaan. Sovittaja ei selvästikään ole paha ihminen!

Kohtapuolin siis pitäisi ilmestyä Sunflower-boksi. Liekö kallis? Jos on paljon biisejä, digikin on kallis, fyysisestä boksista puhumattakaan.

Mike Lovelta jäi muuten joku biisi yli viime soololta. Hänellä saattaa olla haluja julkaista uusi soolo pikapuolin. Ties vaikka olisi joulutauon käyttänyt studiossa luuhaamiseen. En siis tiedä mitään, kunhan vain toiveikkaasti pohdin.

Kuuntelin viime viikolla Brianin liven Royal Festival Hallista yli kymmenen vuoden takaa. Brian oli vielä aikamoisessa vedossa tuolloin. Joko mainitsin, että viime syksyn keikat oli aika kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa Brianin osalta. Kesällä hän on taas Euroopassa. Jätän väliin ja en taida edes Tukholmaan mennä Mikeä ja co:ta katsomaan. Haluan hekumoida vielä viime kesän keikassa. Se oli varmaan parempi! Toisaalta pitäisi mennä kun vielä voi.