Sail On

 Olen nyt jonkin aikaa boxia kuunnellut ja on käynyt niin, että liveistä tein soittolistan Spotifyhyn ja kuuntelen lähinnä ko. soittolistaa. Suurin osa soittolistan biiseistä on Garnegie Hallin konsertista marraskuulta 1972. Beach Boys on todella iskussa! Settilista on sekoitus uutta ja vanhaa. Vanhoja soitetaan rokimmin, Dennis laulaa Rhondan (jollain bootlegilla on myös Carlin laulama Rhonda, muistaakseni samalta ajalta), jopa Student D on uskottava. Encoren Jumpin' Jack Flashissa Mike vetää Jagger-äänellä. Tuohon aikaan vanhojen biisien sovitukset eivät olleet uskollisia levyversioille. Nykyisin ei hirveästi tule yllätyksiä sillä saralla, korkeintaa laulajan vaihtuminen voi tapahtua. 

Toinen ero -74 livejulkaisuun on Alin laulamat pätkät Don't Worry Babyssa. Aika hyvin hän suoriutuu Brianin osuuksista. Pidän myös tämän version rumpukompista enemmän kuin alkuperäisen version.

Live siis toimii. Carl and The Passions sen sijaan on minulle ollut aina vaikea levy. Olen pitänyt siihen etäisyyttä välillä vuosiakin ja sitten yrittänyt kuunnella avoimin mielin. Ei auta, en kertakaikkiaan pidä siitä. Marcella on ainoa biisi, jota pystyn kakistelematta kuuntelemaan. Blondien ja Rickyn biisit eivät kuulosta Beach Boyseilta ja ovat muutenkin kamalia virsiä. Livenä ne jotenkuten menevät, kun tietää, että kohta tulee hyviäkin biisejä. Erityisesti tuskaa tuottaa Leaving this town, joka on pitkä kuin junamatka Joensuusta Nurmekseen. Nyt menin jo Hollandin puolelle, eli tuska jatkuu osittain siinäkin. Holland on kuitenkin parempi kokonaisuus kuin Catp. No, We Got Love on ihan hyvä, ainoa B&R viisu, jota ilokseen kuuntelee.

Sail Onin ennen julkaisettomat biisit on aika vaisuja, lauluttomia demoja, keskinkertaisia viritelmiä, jotka on hyvästä syystä jätetty aikoinaan julkaisematta. Uudellen miksaukset on vähän erilaisia, mutta ei niillä voi ihmeitä tehdä. 

Siis, live on priimaa, suurin osa muusta sellaista tavaraa, että 150€:n hinta saa kakistelemaan. Oheisläpyskä on ihan kiva, mutta 150e?

Kun nyt näytän joulumielellä olevan, niin sanottakoon, että 64-joululevyn b-puolen Dick Jacobsin sovittamat biisit ovat ihan täyttä paskaa, lukuunottamatta We 3 kingsiä. Muistan olleeni vuonna -89 jouluna töissä Lastenlinnassa ja istuin vaksinkopissa kuuntelemassa jotain Hectorin jouluohjelmaa, jossa hän laittoi soimaan Santa Claus Is Comingin ja keskeytti sen heti kohta sanoen sen olevan kelvoton tms. Olin samaa mieltä jo silloin ja ihmettelin, miksi H ei soittanut a-puolelta Little St. Nickia, Santa's Beardia tai Man With All The Toysia, jotka ovat huippuloistavia.

Elviksen Blue Christmas on aiwan täydellinen, mutta Brianin laulama tekele on säälittävä, laahaava pökäle, joka pitäisi deletoida lopullisesti kaikkialta. Mitä ihmettä Brian oikein ajatteli, kun päästi pojat laulamaan moisia kelvottomia, imeliä viihdejöötejä? 

Näin olen julkituonut vuosia mieltäni painaneen joulutrauman. Tervehtymisprosessi alkakoon!

Vol ll

 https://youtu.be/rBrkXqL7GFE

Siinä linkki Star and Stripes Vol ll soittolistaan. Nimi viittaa tietysti Vol ykköseen, jossa BB oli vierailijana omalla levyllään, laulaen taustoja ladon takaa haettujen countryartistien ääntelylle. No, olihan siinä pari kohtalaista esitystä. Vol kakkonen pesee ykkösen mennen tullen. Näissä biiseissä ei ole BB mukana, jossain joku vilahtaa (pari biisiä on jouduttu poistamaan listalta). Fanin kokoamaksi soittolistaksi tämä on huolella laadittu, ihan ajatuksen kanssa. Tai ehkä juuri fanin mukanaolo on se juttu. 

H&V on taas mukana, nyt outona instrumentaalina. Käytän outoa positiivisessa mielessä. Jos Vol ll olisi virallinen tribuuttilevy, ostaisin varmasti. 

Keväällä kun BB teki sen yht.työ sinkun Locashin kanssa, en oikein osannut olla teoksesta mitään mieltä. Nyttemmin kuuntelin lisää Locashia. Minun mielestäni heidän tyylilajinsa on autotunecountry. Countryksi Locashin tuntuu tekevän sanoitusten maalaisromantiikka (tai pikkukaupunkimeininki) ja laulajien aksentti.  Kitarasoundi on ihan jotain muuta kuin countrya, joskus banjo tai dobro vilahtaa kuulokuvassa. Ja se autotune! Ehkä he tarvitsevat sen kun päälaulajaa vaivaa livenä pieni alavire. Tai ehkä sattui vain huono päivä just niihin pätkiin, jotka satuin katsomaan. 

Beach Boys-singlellä Mike on tunetettu robotiksi, Brian E taas ei. Muita BB-soittajia ei myöskään tunnista äänestä, videolta näkyy kyllä, että suu liikkuu, mutta kuka siellä oikeasti laulaa? Biisi sinänsä ei ole täysin huono, l lV V IV-kaavalla mennään säkeet ja kertsit. Tiettyä tarttuvuutta on. Soundit on vaan aika tavalla liian modernit minun makuuni. Jonkilaista radiosoittomenestystä tuli, mutta countrylistalle ei tainnut nousta. The Beach Boys pääsi kuitenkin keikalle Opryyn.

Se muutaman vuoden takainen Do It Again, jonka Mike teki Stamoksen ja sen Mark McNobodyn on ehdottomasti kauheampi viritys, täysin kuuntelukelvoton. Mikähän tulee olemaan seuraava yhteistyöprojekti?

Muisti pätkii, joten en ole varma oliko se HBO:lla, jossa voisi katsoa uuden Stamoksen pääosittaman sarjan. Kenties jotain urheiluaihetta oli kyseessä. Tarkistan, hetkinen…

Disneylla se onkin, Big Shot. Koripallosta on kyse. Huudattaako valmentaja Stamos Beach Boysia pukuhuoneessa tsemppimusana? Kuka viitsisi katsoa ja kertoa?

Do It Again!

 Otsikon mukaisella nimellä kulkee Ace Recordsin uusi tribuuttikokoelma. Levyllä on 24:n eri esiintyjän covereita Brianin sävellyksistä. Mukana oleva Deidre ei kyllä ole Brianin sävellys vaan Bruce Johnstonin. Bruce antoi krediittiä myös Brianille kun Brian vähän yritti jotain.

Silloin kun Wall Of Voodoon DIT ilmestyi, en pitänyt siitä yhtään. Nyt se on ok.

H&V on acapella, hyvä sellainen. Ei ole pelkästään Brianin säveliä käytetty, vaan on lisätty jotain omiakin ääniä.

Koko cd on hyvä, paitsi Brucen ja Terryn Hawaii. Siitä puuttuu kertsistä Brianin laulama osuus, pelkkä taustakööri jäljellä. Ei hyvä.

Frank Black on toinen, josta en aikoinaan tykännyt. Miksi? Ei mitään havaintoa enää.

Sean Mcreavyn Let's Go Away on sanoitettu versio. Jos en väärin muista, niin Sean M osallistui kahdeksankymmentä luvulla BB Stompin kilpailuun, jossa em. biisi piti sanoittaa. En valitettavasti voi Stompeistani tarkistaa kun ne jotenkin jossain siivouksessa katosivat kauan sitten. Voi voi. 

Ei minulla kaikki ESQ:tkaan ole tallessa, mutta kuinkas sattuikaan, sain tänään luotettavalta toimittajaltani pläjäyksen digitaalisia ESQ:ta. Ihan randomisti avasin yhden ja siinä Bruce kiroilee bändiään kun Virgin tarjosi levydiiliä, mutta Brian ei halunnut siihen tarttua. En kai ole tästä aiemmin kuullut, en ainakaan muista. Näinköhän Carl olisi puoltanut levydiiliä. Hänellä taisi tuolloin pitää kiirettä keuhkosyövän parissa, ei ehkä diilit olleet päällimmäisenä mielessä. Tämä ESQ oli siis vuodelta -97.

She and Him julkaisi myös Brian-tribuutin tässä alkusyksystä, ehkä? Kuuntelin Youtubesta parin pökäleen verran. Aivan kelvotonta paskaa. En viitsi edes linkata, omalla vastuulla voi etsiä.

Eikös uusi BB-boxi ilmestynyt perjantaina? Sail On. Ei ole vielä Spotifyssa. En ole tilannut sitä, vielä. Haluaisin ensin perehtyä asiaan. Carl and The Passions ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, ei vaikka olen yrittänyt antaa sille mahdollisuuden. Toisaalta olen Hollandista pitänyt heti ensi kuulemalta. Ja onhan siinä livejä aikamoinen määrä. Tosin olen ne kuullut bootseilta. Äänenlaatu, joo joo, tiedän. Kuitenkin päädyin odottelemaan ostoinspraatiota. Ensi vuoden alesta sitten, jos bensa- ja sähkölaskuilta jää jotain tilin pohjalle.

Deanilta tuli se kokoelma julki. Aika epätasainen tuote. Ei ole suunnattu satunnaisille hittikokoelmien ystäville vaan tosiharrastajille. Minä en taida olla ihan niin tosi. 

Lisää sinfoniaa

 

Keväällä ilmestyi Antwerp Philharmonic Orchestran The Seven Symphonies, a classical tribute to Beach Boys music. Yritin heti tuoreeltaan kirjoittaa siitä jotain, mutta ei onnistunut. Nyt kun olen kuunnellut sitä kohtuullisen usein, niin ehkä uskallan kommentoida.

CD:n ostaminen on tehty hankalaksi. Pari kauppaa Hollannissa ja Belgiassa myy sitä paikallisille, mutta ulkomaille ei postiteta. Harkitsin vaivaavani Hollannin tuttua, mutta en ilennyt, joten tyydyin lataamaan levyn saksalaisena flacina, joka on nyt hienosti cd:lle poltettu.

Levyn sovitukset on tehnyt Roeland Jacobs ja siinä meillä on kova äijä. Hän on sovittanut biisit seitsemäksi sinfoniaksi. Biisejä on käytetty kaikkiaan 34, mutta ei kokonaisina vaan sopivasti paloiteltuna ja toisiinsa liitettynä. Nämä ovat siis orkesterisovituksia, eikä laulettuja osuuksia ole.

Esimerkiksi Heroes and Villains alkaa do do do-osuudella ja seuraavaksi tulee My Children & Back in the city ja kertsi loppuun. Siitä siirrytäänkin Do It Againin b-osaan ja takaisin My Children osaan. Suurin piirtein näin on koostettu kaikki seitsemän sinfoniaa.

Sovitukset toimivat erinomaisesti, tämä on parasta, mitä BB:n ja klassisen yhteenliittymällä on koskaan tehty. Lontoon orkesteri jää pahasti jalkoihin. Välillä tuntuu kuin levy olisi BB-elokuvan soundtrack.

Ilahduttavasti mukaan on otettu viimeiseltäkin levyltä peräti kolme biisiä, mm. GV on jätetty tyystin pois, kuten muutkin ykköshitit.

Muita aiheita: BB:n uudet omistajat ovat julkaisseet neljään BB-biisiin videokertomuksen. Ihan sama mitä ne biisit ovat, videoiden tapahtumat eivät liity niihin. Oletan, etten kuulu kohderyhmään kun en jaksanut katsoa loppuun niitä kahta, joita yritin. Ehkä teinit nyt innostuvat Boyseista? Vai mitä tässä on tavoiteltu?

Viralliselta Beach Boys kanavalta Youtubesta voi käydä katsomassa.

Kun en tänä vuonna mennyt Royal Albert Halliin, niin katsastin konserttivideon (tai en ihan kokonaan). Stamos heiluu lavalla ympäriinsä aiheuttaen kevyttä vit...no, taas minä aloitan. Jos olisin ollut paikalla, olisin mieluummin keskittynyt boyseihin. Onneksi nykyisin omistamallani keikan cd-tallenteella Stamosta ei näy. Jaksanko vielä? Jaksan. Jos on kahdeksankymppinen rokkikukko, niin on ihan ok, jos ei aina nuotti osu kohdilleen. Sen sijaan jos on rokkikukon tytär ja pääsee isin siivellä RAH:in lavalle laulamaan, niin voisi opetella laulamaan! Onneksi ei tarvinnut kolme vuotta sitten kärsiä moisesta.

Sähkön hinta pitää huolen siitä, etten tänäkään vuonna lähde keväällä Karibialle cruisailemaan BB:n kanssa. Voipi olla, että joku muukin asia voisi olla esteenä. Ensi kesän keikkoja ei ole vielä julkaistu. Voihan jotain sopivaa ilmaantua. Lentolippujen hinnat ovat aika kovia jo nyt, tuskin hirveästi ovat halpenemassa.

Vaan surraaan myöhemmin.

Dean Torrencelta tulee lokakuussa kokoelma harvinaisempaa tavaraa,

Miken kanssa tehtyjä sinkkuja yms. yhteistyövirityksiä. Olen lukenut kesästä lähtien Janin elämäkertaa, mutta se alkoi hyydyttämään kun se on niin samanlainen kuin edellinen J&D-kirja. Ehkä saan sen loppuun, ehkä en.

The Beach Boys Tukholmassa Skanssenilla 19.6.2022

 Aloitan lopusta: kun Fun Fun Fun oli soitettu ja loppukumarrukset kumarrettu lavalla, minä kiipeilin parin tuolirivin ylitse kohti miksauskoppia. Miksaaja huomasi tuloni, arvasi aikeeni ja ystävällisesti antoi minulle settilistan, ennen kuin ehdin edes pyytää. Kiittelin kovasti ja olin jo kääntymässä pois kun miksaaja vielä huuteli perääni ja ojensi kaksi Scott Totten/The Beach Boys-plektraa minulle. Nyt oli ilo ylimmillään! Kannatti matkustaa Tukholmaan! Voiko keikka ihanammin loppua? No, ei voi!

Ennen keikkaa kuuntelin BB:n soundcheckin porttien ulkopuolella. Kuulosti lupaavalta. Puolessa tunnissa oli soundit kohdillaan.

Viime postauksessa hieman jyrkin sanoin tuli moitittua UB40:tä. Tulimme keikkapaikalle UB:n encoren aikana ja bändi on ihan ok. Viimeiseksi biisiksi he soittivat Can't Help Fallin' In Loven ja sehän oli oivallinen rekkaversio tutusta biisistä.

Beach Boysien odottelumusiikki oli aika 50-lukuista. Buddy Holly, Ritchie Valens, Little Richard, Bill Haley jne. Joku veisu taisi olla 70-luvun puolelta, mutta sen uudempaa kamaa ei tullut.

Keikka alkoi tutulla videokoostella, jonka loppupuolella orkesteri saapui lavalle ja aloitti Do It Againilla.

Siinä tuo kuuluisa settilista onkin! BB on usein soittanut livenä eri sävellajissa kuin levyllä ja tässäkin huomaa noita poikkeuksia. LDC ja Honda on pudotettu puoli sävelaskelta, Surfin Usa ja Then I Kissed Her on jo ihan eri korkeuksissa. Fun vedetään alkuperäisessä sävellajissa, josta muistutus.

Rockaway Beach on pysynyt listalla, mutta paikka on vaihtunut aikaisemmaksi. Ei ole Ramo-kopio, hioutunut hyvin BBmäiseksi. Cal Sun ei minua hirveästi innostanut, vaikka ei se huono ole. Mieluummin olisin kuullut vaikka Farmer’s Daughterin.  Getcha Back oli uudistettu versio. Grow Upin intro on livenä aivan sykähdyttävä, onhan se levylläkin, mutta kun sen kuulee keikalla, niin sydämessä muljahtaa silleen kivasti. 

Christian Love kuulosti Godissa aika tavalla sukulaisääneltä, vaikkei mikään Carl Wilson soundalike olekaan. Hieno veto. Bruce ja Mike sekoilivat jotenkin Do You Wanna Dancessa. Yleensä Bruce laulaa sen kokonaan, nyt Mike aloitti ja Bruce jatkoi. Soolon jälkeen kumpikaan ei aloittanut, Bruce tuli sitten myöhässä mukaan. Tai kenties ajallaan, ehkä Mike unohti aloittaa.

Bruce harrasti aika paljon yleisön lietsontaa, juoksenteli lavan edessä heiluttamassa käsiään jne. Kun hän palasi synalleen, niin mitään ei kyllä kuulunut. Ei ole Brucen soitto mixissä kovin kovalla. 

Ruotsalaisyleisö oli melko hyvin mukana meiningissä, Help Me Rhondaan sisältyi yleisölaulatusta, joka toimi. Cowsill sanoi lopussa yleisölle: ”You rocked!”. Jos ei ollut mielistelyä, niin kai bändikin oli tyytyväinen.

WIBN kitaraintro ei Tottenilta mennyt ihan kohdilleen. Jossain biisissä Cowsillin basarin toinen jalka petti ja hän huitoi roudarin kiristyshommiin. Basarin polkeminen kun lakkasi hetkeksi, niin siinä jo päitä kääntyi rumpukoroketta kohti. Hyvin lennosta hoidettu operaatio.

Miken ääni kuulosti alussa vähän vaisulta, mutta siitä hän piristyi ja oli ihan vakuuttava kasikymppinen. Bruce oli melko käheä joissain kohti. Cal Girlsin ja GOK:n lopussa hän lauloi oman stemmansa hyvin, ihan kuin levyllä.

Setti oli ulkoilmaversio, kesti noin vähän yli puolitoista tuntia. Ensimmäinen keikka, jossa en kuullut yhtään ennen kuulematonta biisiä. En ole silti pettynyt, keikka oli hyvä kokonaisuus. Pojilla oli rennompi meininki kuin RAHissa kolme vuotta sitten. Silloinhan Mike myönsikin pienen jännityksen poikasen.

Brian E lauloi Kokomon kertsin lopun. Muistaakseni se aiemmin on ollut Christian L:n työtä. Barbara Annessa on soolon aikana Mikellä ja Brucella aika monimutkainen tanssikoreografia. Joskus kymmenen vuotta sitten oli vain pientä jalannostoa.

Kaiken kaikkiaan laulu ja soitto oli hyvin hallussa. Jos vielä tilaisuus tulee, niin mielelläni menen katsomaan suosikkiorkesteriani keikalle. Hyvä Pojat!

https://youtu.be/eudL9XLCMjs

https://youtu.be/sf7pZtgvJVM

Tuossa olisi pari kuvaamaani videota. Arvelin, että kuvaan kaksi, mutta tuo toinen sattui olemaan car medley eli siinä on neljä biisiä.

Kolme viikkoa Tukholmaan

 Onko tässä tullut oltua niin odottavan jännityksen vallassa, ettei tekstiä ole syntynyt? Voi olla tai sitten on muita syitä. Vielä kolme viikkoa olisi kärvisteltävä ja onnen päivä koittaa. Jos BB:n näkeminen on kivaa, niin huoliakin on. Lämppäriksi on palkattu UB40. Voi jee... Hyvissä ajoin hyvälle paikalle saapuminen aiheuttaa kitumisen paskaa kuunnellessa. Vai lähtevätkö eturivin kuuntelijat UB:n jälkeen vessaan ja tilaa vapautuu? Pori Jazzissa ainakin Wilcon kuuntelijat poistuivat ystävällisesti muualle, jättäen mukavasti sijoittumisaikaa ja-paikkoja meille Brian Wilsonin ystäville. 

BB vaikutttaa saaneen keikkakuntonsa takaisin. Risteilyltä Youtubeen päätyneet videot todistavat, että homma toimii. Lievästi harmittaa, ettei tullut ostetuksi lippuja RAH:iin Lontooseen. Siellä vetävät kuitenkin mielenkiintoisemman keikan kuin ulkona Tukholmassa. 

Sounds of Summer julkaistaan uudelleen miksattuna ja pidennettynä versiona kesäkuussa. Esimakua on tullut GV:n ja nyt muutama päivä sitten Shut Downin muodossa. Kyseessä on uudet stereomiksaukset. Tuosta jälkimmäisetä en tiedä, mutta ainakin GV on stereoraita yhdistettynä mono lauluraitaan kun laulua ei ole stereona olemassa. Shut Down vaikuttaa saaneet lisäpotkua, mutta GV kuulostaa siltä miltä aina ennenkin. Tai minä en erota mitään olennaista muutosta.

Nyt testataan hurahtamisen astetta: hankkiiko tosifani jälleen kerran samat biisit, jotka jo löytyvät levyhyllystä? Uudelleenmiksatut, joo, mutta silti? Eihän levy maksa kuin 30€! Aina sen verran voi investoida! Argh!

Syksyllä ilmestyy uusi tekijäoikeuspidennyspaketti eli Carl And The Passions/Holland. En muuten tiedä, tuleeko se cd:nä vai diginä vain. Seuraavana syksynä vuorossa on liveä. Endless Harmonyssä molemmista on jo sivutolkulla mielipiteitä ja ties mitä spekulointia. Välillä tuntuu, että pilkkua viilataan aika tavalla. Pois se minusta! Minähän aina kirjoitan yleispätevän (köh) asiallisesti.

Viilataanpa vähän pilkkua. Miksi Joe Thomas päästettiin turmelemaan vuoden -12 live karsealla autotunetuksella? Ihan kuin BB ei osaisi laulaa! Japanissa nauhoitettu keikka tuolta kiertueelta löytyy Youtubesta ja pojat laulavat niin hyvin kuin vain voi. Bändi on hirmu vedossa, aivan täydellistä. Miksaus on kaikin puoli parempi kuin Thomasin, eikä autotunesta ole tietoakaan. Liekö studiossa jälkikäsitelty mitenkään? 

https://youtu.be/cy-VRzebLqo

Tuossa on näytettä muutamasta biisistä. Tälle tai ensi vuodelle ei loppujen lopuksi taida tulla kovin kummaisia 60-vuotis juhlia. Al puhuu kaikenlaista edelleen, mutta muuttuuko puheet joksikin konkreettiseksi? Eipä ole suuria odotuksia.

The Beach Boys Live In Japan '66

Pitkästä aikaa kävin levykaupassa ostoksilla. Black and White oli muuttanut jokusen metrin vasempaan ja tilanne oli tarkastettava. Mukaan tarttui edullinen BB live cd. Kun Brian teki kotona Pet Soundsia, lensi muu porukka Japaniin esittämään Papa-Oom-Mow-Mown, Monster Mashin ja jokusen muun vähäisemmän biisin. Levy on tehty radionauhoituksesta ja on varsin hyvä äänenlaatuinen. Bändikin on ihan tiukka, ei sähläystä. Eka biisi on 3x Fun, joka alkaa vasta loppupuolelta. Liekö ollut setin aloitusbiisi vai oliko sitä ennen joku muu? Sanoisin, että Hawaiissa Al laulaa Brianin osuuden, kuten myös B Annissa. I Get Aroundissa falsetti kuulosta Brucelta, en ole varma. Dennis versioi Beatlesta You've Got to Hidellä. Kukaan ei soita rumpuja kun Dennis laulaa. Help Me Rhonda soitetaan soolon kanssa kokonaan, eikä pätkäistynä niin kuin heillä ainakin USAn kiertueilla oli tuohon aikaan tapana. 

Lopussa on haastattelu. Mike ei kerro, että olisi soitellut Brianille ja sanoittanut PS:n biisejä. 

Nykyisyyteen liittyvää asiaakin on. Syksyllä Locash niminen counrtyduo pyysi Miken ja Brucen mukaan biisilleen, jonka nimi on muuten Beach Boys. Countryksi biisin kai tekee se, että taustalta kuuluu vienosti banjon ääntelyä. Muuten on niin sliipattua poprockia että! Hienot ylä-äänet laulaa taustabändin Brian E. ja hänet minä tunnistan. Brucea en kuule lainkaan ja aluksi en kuullut Mikeakaan. Vasta kun Youtubeen tuli tämmöinen taustoitusvidea äänityssessioita, tajusin minkä pätkän Mike laulaa. Joka jätkä on autotunetettu ihan robocopiksi! Ihan sama kuka laulaa kun kaikki kuulostaa samalta. Mikä ihme siinä on, että pitää tällä tavalla ihmisääni turmella?!

No, en minä tuota biisiä vihaa, mukavaa kun poikia vielä halutaan yhteistyöhön, mutta ei ole kovin muisteltava kokonaisuus.

https://youtu.be/rGUPAaojCcQ

https://youtu.be/KxQpuycNeLk

Katsoin Long Promised Roadin heti kun se ilmestyi saataville. Hyvä dokumentti, ei siinä mitään. Jotenkin se vain sai minut surulliseksi. Brian on melko puhelias ja eloisa suorastaan, ainakin kun vertaa viimeisinpään haastatteluun, jonka olen nähnyt. Ei ole silti mikään onnellinen tarina.

Loppuun ajankohtaista "huumoria".

Putin on tutustumassa esikouluun. Oppilaat saavat esittää hänelle kysymyksiä. Sasha viittaa.

Putin: Niin?

Sasha: Minulla on kaksi kysymystä. Miksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja mitä mieltä olette Venäjän talouden romahduksesta?

Ennen kuin Putin ehtii vastata, kello soi ja kaikki siirtyvät lounaalle. Lounaan jälkeen jatketaan. Boris viittaa.

Putin: Niin?

Boris: Minulla on neljä kysymystä. Miksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mitä mieltä olette Venäjän talouden romahduksesta, miksi kello soi 20 minuuttia etuajassa ja missä on Sasha?

Stephen J. Mcparland: The Wilson Project

 Tämä kirja on 30 vuotta vanha. Kuvitettu kolmas painos ilmestyi 2019. Hankin sen silloin e-kirjana ja se on odottanut nöyrästi padissa. Ryhdistäydyin viimein ja luin kirjan. Sehän perustuu Gary Usherin päiväkirjoihin, joita hän piti 1986-87 tehdessään yhteistyötä Brianin kanssa. 

Kirjaa lukiessani huomasin tuttuuden tunnetta. Love & Mercy elokuva kertoo osin samoista ajoista, tosin elokuvassa Usher unohdetaan täysin, vaikka hän oli olennainen henkilö Brianin uran elpymisessä. Usherin ja tohtori Landyn yhteenottoja kuvataan paljon. Elokuvassa Landy on raivohullu, ahne kusipää ja samanlaisen kuvan saa kyllä Usherin muistiinpanoista. 

Brian teki Usherin kanssa esim. Let's Go to Heaven In My Carin. Kuuntelin biisin pitkästä aikaa. Kovin on kasaria. Usher käytti rumpu- ja synaohjelmointiin Linn 9000-merkkistä härpätintä. Sillä on saatu aikaiseksi melkoisen muoviset soundit. Mukana olevan kitaran soittaa Usherin poika. Kauhea vinkukasarikitara. Miltähän tämä kuulostaisi oikeiden soittimien ja soittajien kanssa? Vastaan heti, että todennäköisesti paremmalta.

Muitakin Boyseja kirjassa vilahtaa: Al esitellään vittumaisena miehenä ja Brucekin saa kyytiä. Usher tuotti Brucen soololevyn -70-luvun lopulla ja ei sanojensa mukaan saanut mielipiteitään millään tavalla esille. Kun levy ei menestynyt, Bruce syytti Usheria. Usher ei moista hyvällä muistele. Carl on Usherin mukaan ok, eikä Mikeakaan pahasti moitita.

Usherin piti tuottaa siis Brianin eka soolo, mutta kulissipelin vuoksi hänet tuupattiin sivuun ja Andy Paley päätyi tuotantoavuksi. Usher kertoo paljon talousasioista ja siitä miten Landy halusi osansa royalteista, vaikkei mitään tehnytkään. Muutenkin melkoista kusetusta tuolloin harrastettiin bisnesspuolella. 

Kirjassa Brianin kyvyt kuvataan varsin puutteellisiksi, mitä uuteen studiotekniikkaan tulee. Ei Brian olisi yksin kyennyt tuottamaan mitään, jonkun muun huoleksi asiat jäivät. Brian ansiot olivat biisinteossa, mutta siinäkin jonkun muun kanssa. Usher oli aluksi se joku muu, sitten Paley, Joe Thomas, Scott Bennett jne. Tuo edellinen lause on siis minun johtopäätökseni, ei Usherin tai McParlandin, vaikka kaikkihan sen taitavat tietää jo.

Lopuksi McParland arvioi Love & Mercy elokuvan, jota hän pitää melkoisena schaibana. Esimerkiksi Brianin ja Melindan untikohtaus purjeveneeltä rantaan on Mc:n mielestä mahdoton. Kiinnostavaa on se, että Brian mainitsee muistelmissaan tämän uintikohtauksen totena. Brian kertoo myös lyhyesti Usher- yhteistyöstä, ihan parilla lauseella.

Sen verran Brianin muistelmia selasin, että päädyin vihdoin tilaamaan sen suomennoksen Sammakon kirjakaupasta. Maksoi kympin, hyvä diili. 

Tuossa äsken kuuntelin Radio Helsingin Rakkaudesta ohjelman, jossa soitettiin Cohenin eka Lp kokonaisuudessaan ja lopuksi vielä Cohenin lempibiisejä. Yksi biiseistä oli The Ronettesin Be My Baby, joka on myös Brian Wilsonin lemppari. Näin näille miehille löytyi lopultakin joku musiikillinen yhtymäkohta! 

Ronnie Spector siirtyi äskettäin tuonilmaisiin, kuten myös Mike Nesmith, jonka piti esiintyä BB-cruisella Monkees-meinigillä ensi kuussa. Nyt Mickey Dolenz joutuu yksin töihin. Näin kuolema jo liikkuu Boysien lähellä.

Kesän kiertueet

 Tässä taannoin en uskaltanut ostaa Brianin RAH-keikalle lippua kun epäilin vahvasti sen peruuntuvan. Korona-aikaan ei näemmä tarvita kovin suuria ennustajan lahjoja, keikka ja koko Euroopan kiertue peruttiin. Brian kiertää ensi kesänä ympäri Usaa.

Mielenkiintoisesti Brianin peruuntuneelle keikkapäivälle saatiin tilalle The Beach Boys! Pohdin aikana mahdollista keikkamatkaa Lontooseen, mutta taas tuntuu epävarmuustekijöitä olevan ilmassa. Voisi tulla kalliiksi. Sen sijaan uskaltauduin hankkimaan liput Skansenin keikalle Tukholmaan. Se on ulkoilmakeikka, eikä Boyseja varmasti ole vahvistettu torvisektiolla, eikä tarvitse odottaa kuulevansa muuta kuin ilmeisimmät biisit. Mutta peruutuksen sattuessa selviän vähän halvemmalla. Boyseilla on yhteensä kaksi keikkaa Ruotsissa, muutama siellä täällä Euroopassa ja tuo em. RAH. Keikkojen välipäiviä on sen verran, että niitä tullee lisää. Jos kesällä kaikki menee hyvin, kyseessä on seitsemäs BB-keikkani. Tosifani käyttäisi lomansa matkustelemalla bändin perässä, minä en kykene niin hillittömään menoon. 

Bruce Johnston ja Christian Love ovat olleet mukana tekemässä Weeknd:n uutta levyä. On sävellystä, sovitusta, ohjelmointia ja taustalaulua. Kuuntelin yhden biisin youtubesta. Mitähän tuo ohjelmointi siinäkin biisissä on? On painettu jonkun sekvensseriohjelman nappia, vai? Ihan kiinnostava olisi tietää. Kun minä teen jotain aputaustaa musantunnille Garagebandilla, niin ohjelmoinko minä? Sitä paitsi minä valehtelin kun sanoin, että kuuntelin yhden biisin. En pystynyt kuuntelemaan sitä loppuun asti. Ihan hirveää paskaa.

Siitä tulikin mieleeni, että kuuntelin tänään Beckley-Lamm-Wilsonin albumin, joka on Carlin viimeiseksi jäänyt tuotos. Viimeksi olen kuunnellut sen yli kymmenen vuotta sitten ja ei se kyllä yhtään paremmaksi ole muuttunut. Carl laulaa hyvin, mutta jos biisit on kaameita ysäripökäleitä, niin ei ne kiillottamalla parane. 

Uusin ESQ tuli eilen. Kyseessä on Carl-numero. Carl olisi täyttänyt joulukuussa 75. Mikähän olisi nykyinen BB-livesoundi, jos Carl olisi vielä liideri, eikä Scott Totten olisi bändissä? Veikkaan, että erilainen. En usko, että olisi palattu niin uskollisiin alkuperäissovituksiin kuin nyt. Ja olisiko Al bändissä mukana? No, nyt menee vaihtoehtoiseksi todellisuudeksi.

En tiedä, onko Mike ja Bruce ottaneet rokotukset. Tai bändin pojat. Toivon, että kaikki on ok siinä suhteessa. Ikävää olisi jos rokotusten puute tyssäisi kiertueen. Ruotsissa on tietysti ollut vähän rennompi meininki ja enemmän kuolleita, miten tarkasti siellä sitten kesällä syynätään maahantulijat. Minulla on passit sun muut, jos ei muita vaatimuksia enää tulisi.

Tämä kirjoitus oli muuten blogiteksti nro 80. Lisää on tulossa.