Viime syksynä tuottajana tunnettu Emile Haynie julkaisi ensimmäisen soololevynsä We Fall. Laulajan virkaa toimittaa eri ihmiset kullakin biisillä. Falling Apartilla päälaulajana on Andrew Wyatt ja mukana on myös Brian Wilson.
Biisin rakenne tuntuu olevan peruskamaa, A E F#m D -pohjalta. Minua hieman haittaa raskaanpuoleinen rumpukomppi, rummut kun hellittävät, biisi elää paremmin. Jos Brian Wilson laulaa taustoja, niin aika ambientisti mennään, ei oikein saa selvää, onko siellä joku ihminen vai kone. Kappaleen loppupuolella Brian kajauttaa pari riviä ja laulaa myös lopussa kertsiä vähän. Liekö tullut kiire, kun Brianin osuus on niin pieni.
Jos minä saisin Brian Wilsonin taustalaulajaksi, haluaisin sen kuuluvan. Neil Diamondin soololla yli kymmenen takaa oli Delirious Love, johon B.W hoiteli taustat ja ne kyllä huomasi huonokuuloisempikin. Hyvä biisi, hienot taustat.
Haynie sanoo haastattelussa, että hän sai kaveriltaan Brianin vaimon yhteystiedot ja laittoi sähköpostia sillä meiningillä, että onpahan yritetty. Puolen tunnin päästä oli puhelin soinut. Brian tykkäsi biisistä ja halusi osallistua.
Falling Apartista on youtubessa kaksi versiota. Mukavampaa katsottavaa on se ns. liveversio. Virallinen video on varmaan huonoin musavideo, jonka olen nähnyt. Katsokaa itse!
https://m.youtube.com/watch?v=OQLcyiCwMHw
https://m.youtube.com/watch?v=_MR5KpBYhA0
lauantai 20. helmikuuta 2016
lauantai 6. helmikuuta 2016
Mike Love tammikuun Record Collectorissa
Mike Love saa Record Collectorissa melkoisen puolustuspuheen Iain Leeltä. Lee kehuu Loven sanoituksia, bassostemmoja, Kokomoa. Leen mukaan on täysin ymmärrettävää, että Love ei ensin ollut innostunut Pet Soundsista ja Smilestä, jotka eivät kuulostaneet riittävän kaupallisilta. Heroes and Villainskin sai vain vaatimattoman listasijoituksen eli 12. Siitä Lee ei sano mitään, että H&V on nykyisin BB-klassikko. Lauluhommat tuli Lovella kuitenkin tehtyä, joten kärpäsestä on tehty härkänen.
Pet Sounds oli kaupallinen floppi ja Lee kysyy, että kuinkas monta kertaa on tullut Smile kuunneltua kun se nyt vihdoin on julkaistu. No, minäpä vastaan: aika monta kertaa. Smile boxin eka cd siis, vaikka olenkin Purple Chickin bootleginkin aika monta kertaa kuunnellut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Lee nostaa Lovea vähättelemällä Brian ja Dennis Wilsonia, mistä en oikein pidä. Kai kehua voi ilman toisten mollaamista. Lee kuvaa Brian Wilsonin 1988 soololevyä " pettymykseksi", mutta ei perustele mitenkään väitettään. Dennis Wilson taas oli rasittava juoppoketku, johon Love suhtautui hyvin pitkämielisesti.
Lee ei mainitse mitään vuoden 2012 comeback-kiertueen loppukahinoista. Niissähän Mike Love sai kauhean kasan paskaa niskaan ihan syyttä suotta. Love muka erotti Brian Wilsonin, David Marksin ja Al Jardinen. Joo, niin varmaan. Selitän hieman..
Kun Carl Wilson kuoli 6.21998, alkoi Beach Boyseissa valtataistelu. Love ja Jardine eivät olleet tulleet enää vuosiin kunnolla toimeen ja Love halusi Jardinen ulos. Asia hoitui Brother Recordsin (The Beach Boysien bisnesyhtiö) hallituksen pöydässä. Love sai lisenssin Beach Boysin nimeen äänin 3-1, Jardine vastusti, Brian Wilson, Carl Wilsonin perikunta ja Love kannattivat. Jardine sai kenkää, Love jatkoi Bruce Johnsonin ja David Marksin kanssa (Bruce ja David eivät ole osakkaita firmassa).
Vuoden -12 kiertueelle oltiin sovittu tietty määrä keikkoja ja niitä lisättiin kun kysyntää ilmeni. Brianin managementistä ilmoitettiin Lovelle sitten jossain vaiheessa, ettei Brian tee enempää keikkoja, jolloin Love alkoi buukkaamaan omalle BB-versiolleen keikkoja syksyksi. Sitten Brian muutti mieltään, mutta perinnekokoonpano ei voinutkaan jatkaa Loven diilien vuoksi.
Kyse ei siis ollut Loven ilkeydestä vaan ihan sovitusta busineksesta. The Beach Boys teki viime vuonna 175 keikkaa. Mike Love on työn sankari, jos ei muuta. Lisenssisopimus määrittelee tarkasti millainen The Beach Boys-Show on oltava, Love ei voi tehdä mitä lystää. Nykyinen musiikillinen johtaja Scott Totten on hionut keikkailevan Beach Boysin varsin kovaan iskuun. Vaikka virallisia Boyseja on mukana siis vain Mike ja Bruce, niin kyllä orkesteri itseltään kuulostaa.
Pet Sounds oli kaupallinen floppi ja Lee kysyy, että kuinkas monta kertaa on tullut Smile kuunneltua kun se nyt vihdoin on julkaistu. No, minäpä vastaan: aika monta kertaa. Smile boxin eka cd siis, vaikka olenkin Purple Chickin bootleginkin aika monta kertaa kuunnellut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Lee nostaa Lovea vähättelemällä Brian ja Dennis Wilsonia, mistä en oikein pidä. Kai kehua voi ilman toisten mollaamista. Lee kuvaa Brian Wilsonin 1988 soololevyä " pettymykseksi", mutta ei perustele mitenkään väitettään. Dennis Wilson taas oli rasittava juoppoketku, johon Love suhtautui hyvin pitkämielisesti.
Lee ei mainitse mitään vuoden 2012 comeback-kiertueen loppukahinoista. Niissähän Mike Love sai kauhean kasan paskaa niskaan ihan syyttä suotta. Love muka erotti Brian Wilsonin, David Marksin ja Al Jardinen. Joo, niin varmaan. Selitän hieman..
Kun Carl Wilson kuoli 6.21998, alkoi Beach Boyseissa valtataistelu. Love ja Jardine eivät olleet tulleet enää vuosiin kunnolla toimeen ja Love halusi Jardinen ulos. Asia hoitui Brother Recordsin (The Beach Boysien bisnesyhtiö) hallituksen pöydässä. Love sai lisenssin Beach Boysin nimeen äänin 3-1, Jardine vastusti, Brian Wilson, Carl Wilsonin perikunta ja Love kannattivat. Jardine sai kenkää, Love jatkoi Bruce Johnsonin ja David Marksin kanssa (Bruce ja David eivät ole osakkaita firmassa).
Vuoden -12 kiertueelle oltiin sovittu tietty määrä keikkoja ja niitä lisättiin kun kysyntää ilmeni. Brianin managementistä ilmoitettiin Lovelle sitten jossain vaiheessa, ettei Brian tee enempää keikkoja, jolloin Love alkoi buukkaamaan omalle BB-versiolleen keikkoja syksyksi. Sitten Brian muutti mieltään, mutta perinnekokoonpano ei voinutkaan jatkaa Loven diilien vuoksi.
Kyse ei siis ollut Loven ilkeydestä vaan ihan sovitusta busineksesta. The Beach Boys teki viime vuonna 175 keikkaa. Mike Love on työn sankari, jos ei muuta. Lisenssisopimus määrittelee tarkasti millainen The Beach Boys-Show on oltava, Love ei voi tehdä mitä lystää. Nykyinen musiikillinen johtaja Scott Totten on hionut keikkailevan Beach Boysin varsin kovaan iskuun. Vaikka virallisia Boyseja on mukana siis vain Mike ja Bruce, niin kyllä orkesteri itseltään kuulostaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)