sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Wake the World, I Can Hear The Music


Olen vajaan kuukauden kuunnellut näitä tämänvuotisia copyright-julkaisuja. Täytyy sanoa, että kyllä on taas hienoja levyjä! Satunnaiselle kuuntelijalle on sanottava varoituksen sana: Aloita BB-harrastus jostain muusta kokoelmasta! Maailman parhaan musiikin kuuntelijoille nämä  sen sijaan ovat pakollista kuunneltavaa.

Molemmat levyt ovat sessiopohjaisia eli kokonaista Frendsiä tai 20/20:ta ei ole tarjolla. Tilalla on trackejä, acapelloja, demoja jne. Laulupuoli on korvia hivelevää, ai jee, että on hienoa ja kaunista!
Trackejä kun kuuntelee tarkalla korvalla, niin huomaa kaikenlaista uutta, johon ei ole tullut kiinnittäneeksi huomiota alunperin.

Dennis on vahvasti esillä molemmilla levyillä. Hän oli Brianin jälkeen Beach Boysien paras säveltäjä. No, 20/20 sisältää kappaleen nimeltä Gong... Joku kirjoitti netissä siitä, että se kerran kuunneltavissa ja sitten sen voi unohtaa. Minä kuuntelin sen puolihuolimattomasti parikin kertaa, ennenkuin päätin kuunnella sen oikein huolella. Pääsin puoleen väliin, ennen kuin oli pakko lopettaa. Ei pysty! Huono vitsi tai jotain. En ole edes jaksanut perehtyä koko asiaan, vaikka onhan tuota PSF:ssä puitu. Siitä tulikin mieleen, että PSF ajettiin jouluna alas yllättäen. Omistajaa ei kuulemma huvittanut enää. Tilalle perustettiin heti Endless Harmony Forum, jossa on samat keskustelijat, sikäli kun löytävät paikalle. Vanhatkin keskustelut saadaan ilmeisesti siirrettyä uuteen foorumiin.

I Can Hear The Musicista on vaihtoehtomelodialla varioitu versio. Carl laulaa niin upeasti, että selkäpiissä värähtelee. Ehkäpä minun suosikkini koko pläjäyksessä!

Joitakuita  ennen julkaisemattomia biisejä on mukana, mutta ei niistä mikään ole niin hyvä, että pitäisi ihmetellä, miksi ei ole aikoinaan julkaistu. Ei ne huonojakaan ole, kiinnostavavia kuunneltavia ainakin. Ainahan tosifani on valmis kuuntelemaan arkistojen pohjalta kaivettuja erikoisharvinaisuuksia. Jos joku biisi on pakko mainita, niin sanotaan vaikka Away. Siinä on a-osassa kaunis melodia. Miksi lie jatkokehittely jäänyt?

Sanotaan vielä, että äänenlaatu on huippuluokkaa.

Ja sanotaan sekin, että kolmas julkaisu eli On Tour on valmiina kuunteluun ja raportoin aiheesta perehtymisen jälkeen. Live on niin tuhti paketti, että ajattelin kuunnella sitä rauhassa työmatkoilla loman jälkeen.






























tiistai 4. joulukuuta 2018

Pojat joulukeikoilla

Molemmat keikkailevat osapuolet ovat jouluisissa tunnelmissa liikkeellä ympäri Amerikkaa. Brian on  kiertueella taas Alin ja Blondien kanssa ja Mike ja Bruce tietty virallisissa merkeissä.

Brianin keikoista on tullut aika karua lehtiarviota, en edes ole pystynyt niihin syventymään, niin tekee pahaa. Keikkavideoistakin näkee miten Brian on pihalla ja veisaa mitä sattuu, eikä aina muista laulaa. Bändi on hirmu vedossa, kuten aina, mutta silminnäkijä kertomusten mukaan pientä turhautumista tilanteeseen on havaittavissa bändinkin joukoissa. Al ja Blondie hoitavat omat tonttinsa, Blondie laulaa esim. Merry Christmas Babyn hyvin persoonallisesti blondiemaisella tyylillään kun taas bändi tukee perinteisin menoin. Hienoa!

Youtubessa löytyy jos kiinnostaa. Brianin esiintymistä on kauhea katsoa. Ei kannata, paha mieli vain tulee. Miksi pitää keikkailla jos se on niin sitä itteään?!

Mike on esiintynyt telkussa mainostamassa joululevyään. Hansonin kanssa homma toimii mainiosti. Kyllä Mikestäkin kuulee, että ikää on, mutta ei hän herätä mitään säälinsekaista kauhistelua.

Puoli vuotta ja Royal Albert Hall! Siniraitapaita on jo hankittu.