Leonard Cohen on The Beach Boysien vastakohta, totesi kaunis ja älykäs vaimoni taannoin. Kun kysyin perusteluja moiseen, niin vastaus oli, ettei moisia heittoja tarvitse perustella. Joka tapauksessa kyseinen heitto tarjoaa oivallisen aasinsillan aiheiseen, joka periaatteessa vaikuttaisi olevan offtopicia parhaimmillaan (olenhan tätä harrastanut ennenkin L.C:n kyseessä ollen).
En aio kuitenkaan olla ottamatta haastetta vastaan, vaan perustelen enemmän tai vähemmän nerokkaasti, miksi BB-blogissa voi kirjoittaa myös L.C:ta. Kaikki johtuu siitä, että vaimon myötä olen ajautunut Cohen-maailmaan mukaan pikkuhiljaa ja asiat ovat seuranneet toistaan. Cohenin keikkoja tuli nähtyä viisi, mikä ei tietysti ole paljon, kun jotkut ovat niitä nähneet useita kymmeniä.
No, keikalle mentiin nytkin. Koska Cohen ei ole enää joukossamme, tyytyminen oli tribuuttikeikkaan. Paikkana oli Centre Bell Montrealissa, esiintyjinä mm. Sting, Elvis Costello, Adam Cohen (joka oli myös koko jutun toimeenpaneva voima), Lana Del Ray, k.d. Lang jne.
Ensimmäinen BB-pointti on siis samalla mantereella oleskelu. Montrealista on matkaa Kaliforniaan aika pitkästi, mutta vähemmän kuin Suomesta. Montrealista voisi ajaa vaikka autolla perille! Come on, let’s cruise! Ehkäpä ensi kerralla.
Autoista kun nut tuli puhe, niin Montralin autot näyttivät olevan enimmäkseen eurooppalaisia tai japanilaisia. Poliisilla oli Dodget ja remonttimiehillä Fordin pickupit. Ei olisi Montrealin autokannasta laulunaiheiksi. Cohen ei pahemmin autoista laulanut. ”Drove you to the station” My Oh My biisissä voisi viitata autoiluun tai hevoskärryyn.
Tribuuttikeikka ei yksinään riitä viikon matkan aiheeksi, niinpä paikallisien fanivoimien voimakaksikko oli järjestänyt heti alkuun kiertoajelun, jossa käytiin katsomassa merkittäviä Cohen-kohteita. Kaksi bussillista faneja kiersi koko päivän ympäri Montrealia. Synnyinkoti, synagooga, nykyinen talo, Lady of the Harbor jne.
Synagoogan meille esitteli kantor Gideon Zelemeyer, joka oli mukana You Want It Darkerilla. Hän kertoi mukaansatempaavasti yhteistyöstä Cohenin kanssa. Pyynnöstä hän myös lauloi meille varsinaiseen toimenkuvaansa kuuluvan veisun:https://youtu.be/TMArfeRUUD4
Päivän päätteeksi istuimme katolisen kirkon penkissä katsomassa Li’l Alin ja Sylvia Simmonsin yhteiskonsertin. Cohenia lauloivat. Ostin Sylvian kirjoittaman Cohen elämäkerran ja sain nimmarin.
Jetlag vaikutti tässä vaiheessa vielä aika pahasti. Hotelliin nopsasti ja taas liikkeelle, sillä illallinen Moishesissa odotti. Toistasataa cohenistia söi, joi ja piti infernaalista mökää. Taustamusiikkia ei juuri kuullut. Pihviravintolan kasvisannos oli kohtuullisen ok, varsinkin se järjettömän kokoinen suklaakakkupala jälkiruoksi.
Hyvät ystävät! Nyt käyn joulun viettohon ja palaan Montrealiin Jouluspessun kakkososassa, ihan pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti