Sunshine Tomorrow II ja Sunshine Live

Olen jo tänä vuonna maininnut asiasta, mutta toistan itseäni ja totean, että nykyisin on mahtavaa olla The Beach Boys fani. Uusien julkaisujen virta jatkuu vuolaana. Nyt uusimpana tämä jatko-osapaketti Sunshine Tomorrowille.

Ajattelin kolmekymmentä vuotta sitten, etten koskaan näe Beach Boysia livenä. BB kävi 1987 pitkästä aikaa Englannissa. Hankin keikan livebootlegin aika tuoreeltaan ja kuuntelin sitä aika paljon.
Nauhoituksen laatu oli kohtuullinen. Minulla on myös paljon livejä, joiden laatu on lähinnä kuuntelukelvoton.

Tämänvuotinen tekijänoikeuspidennysjulkaisu (oho, pitkä sana) sisältää kaksi Lei’d In Hawaii-keikkaa, em. keikkojen harjoituksia ja marraskuun kiertueen keikkoja useita, kokonaan. 109 biisiä!
Toistan: 109! Siis live-levy. Sunshine II sisältää 29 biisiä. Alaotsikko ”Studio Sessions” kertoo olennaisen.

Jos olisin nuorena fanina saanut nämä levyn hyppysiini, olisin varmaan hyppinyt seinille, itkenyt ja nauranut jne. Nyt vanhana keskiäkäisenä miehenä suhtaudun hivenen rauhallisemmin, ainakin ulkoisesti. Sisäisesti... hymy nousee huulille, talviahdistus helpottaa, unelmat Kaliforniasta täyttävät pään! Voi mahoton, mikä BB-pläjäys! Oivallinen valinta viiden tunnin automatkalle tai lentomatkalle (vastamelukuulokkeilla).

Virallinen bootleg on hyvä kuvaus näistä(kin) äänitteistä. Capitolilla on varmaankin meille lisää tavaraa tarjolla pariksi vuodeksi, Warnerista en tiedä (Til’ I Die- sessiot!). Ja kiitos näistä tekijänoikeuspidennyksistä menee EU:lle. Kyllä ne Brysselissä tietävät, mitä BB-fanit tarvitsevat!

Studio Sessionsilla on acapelloja, track and backing vocals versioita. Jälkimmäiset sopivat hyvin BB-karaokeen, lisää vain oma äänesi boysien päälle. Hyvältä kuulostaa, etenkin kun laulaa yksin autossa työmatkalla. Vaikka oma ääni ei olisi ihan samaa luokkaa kuin taustabändillä, niin BB kannattelee. Miten voi miehistä irrota moiset suloäänet?

Lei'd In Hawaiin julkaisemattajättämisen syyksi on useinmiten sanottu Brianin heikko esitys lavalla. En kuule sellaista. Korkeintaan syyn voi laittaa kaikkien nimiin. BB kuulostaa siltä kuin takahuoneessa olisi poltettu muutakin kuin tupakkia. Meininki on semmoista rennon rauhallista psykedelis-minimalismia hienosti laulettuna. Minä pidän.

Marraskuun kiertueella Brian ei ollut mukana ja soundi on erilainen. Settilista ei kovin paljon vaihdu. Soundboard-nauhoituksen äänenlaatu on erinomainen. Jos nämä kuuntelisi huolellisesti läpi ja valitsisi joka keikalta parhaan version, saisi varmaan yhden todella hyvän liven. Taas olisi edessä soittolistan laadintaa, entisetkin on tekemättä.

 Fyysisessä olomuodossa näitä levyjä ei taida saada. Amazonilla mp-3-lataus maksaa 50€, joka on aika kova hinta . Kolmen cd:n paketti tuohon hintaan olisi kiikun kaakun ehkä aika kallis. Pakattuna latauksena hinta on törkeä. Flac maksaa vielä enemmän, ja sitten se pitäisi muuttaa audioksi ja polttaa, että toimisi autossa ja stereoissa. Tyydyn Spotify-kuunteluun.

Capitol ei mainosta, eikä laita cd:tä myyntiin, koska kaupallisesti nämä äänitteet ovat laarin pohjalta kaivettua tosifanin päiväunikamaa eli eivät myisi rittävästi. Lataaminen on halvempaa.

Jos olet aloittamassa BB-uraasi, älä aloita kuuntelua tästä tuotteesta. Fanille kuuntelokokemus on luonnollisesti helpompaa, varsinkin kun biisit sentään vaihtuvat, toisin kuin vaikkapa Sea Of Tunesin tuotannossa, jossa saattaa tulla peräkkäin 25 kertaa saman biisin eri ottoja. Niitä ei ilokseen kuuntele meikäläinenkään, menee jo vakavan harrastamisen piikkiin ja sellaista ei jaksa kovin usein.

Lisää Sunshinea Suomen talveen!