tiistai 21. tammikuuta 2020

I'm Going Your Way

Pakko myöntää, että olen kvantitatiivisesti pettynyt. Viime vuosina joulun lähestyessä Beach Boys- fani on tottunut saamaan järkyttävän kokoisen plajäyksen ennenjulkaisematonta musiikkia. Kuukausi sitten ilmestyi otsikossa mainitty EP. Kolme (3) biisiä? Mitä?! Siinäpä minun ensi ajatukseni. En pariin päivään edes viitsinyt kuunnella ostostani. Ei muuten ollut kallis ostos.

Kun olin hieman toipunut, toki kuuntelin tuotteen. Nimibiisi on taattua Dennistä, oikein kelpo biisi. Taas kerran täytyy ihmetellä, miten tälläinen biisi on lykätty arkiston takalaatikkoon ja julkaistu sitten jotain, noh, vähemmän laadukasta. IGYW:ssä en kuule mitään, miksi sitä ei olisi voitu ajallaan julkaista.

Slip on Through on alkuversio ilman vokaaleja, kantrahtavalla kitaralla höystettynä. En varmaan jaksa montaa kertaa kuunnella. Laulua, kiitos!

Carnivalin olen kuullut jollain buutsilla kauan sitten jo. Lallatusvalssi. En varmaan jaksa montaa kertaa kuunnella, en pitänyt tästä edes kasarilla. Jossain vahvemmassa kontekstissa saattaisi mennä siinä sivussa, mutta yksinään ei toimi.

Jos hieman pahoitin mieleni edellisen äänitteen parissa, niin onneksi olen ollut kiltti poika. Joululomalta kotiin palattuani löysin pukin postilaatikkoon toimittaman kovan paketin, joka sisälsi cd:n. Orkesterin nimi on Mi-Ke ja levyn nimi Taiyo no shita no Surfin' Japan. Levy on julkaistu lähes 30 vuotta sitten. Tyttöbändi laulaa, miehet soittavat ja laulavat myös.

Kaiken järjen mukaan minun ei pitäisi pitää tästä tuotoksesta, mutta jotenkin vaan pidän. Olenko siis perv... öö, siis huonovointinen tai jotain. Kysehän on BBcovereista, joihin lauletaan sekaisin japania ja englantia. Noin kun sen sanoo, niin pahaltahan se kuulostaa, mutta jollain lailla homma toimii.

Otetaan esimerkiksi Don't Worry Baby ja syväanalysoidaan. Minua on aina hieman häirinnyt originaalin soolokohta, jossa taustalaulu jää pois. Hieman ohutta muuhun biisiin verrattuna. Mi-Ken versiossa sooloon on lisätty ylimääräinen hillitty kitara ja yksinäinen taustalaulaja ylä-ääntä laulamaan. Sovittaja ei selvästikään ole paha ihminen!

Kohtapuolin siis pitäisi ilmestyä Sunflower-boksi. Liekö kallis? Jos on paljon biisejä, digikin on kallis, fyysisestä boksista puhumattakaan.

Mike Lovelta jäi muuten joku biisi yli viime soololta. Hänellä saattaa olla haluja julkaista uusi soolo pikapuolin. Ties vaikka olisi joulutauon käyttänyt studiossa luuhaamiseen. En siis tiedä mitään, kunhan vain toiveikkaasti pohdin.

Kuuntelin viime viikolla Brianin liven Royal Festival Hallista yli kymmenen vuoden takaa. Brian oli vielä aikamoisessa vedossa tuolloin. Joko mainitsin, että viime syksyn keikat oli aika kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa Brianin osalta. Kesällä hän on taas Euroopassa. Jätän väliin ja en taida edes Tukholmaan mennä Mikeä ja co:ta katsomaan. Haluan hekumoida vielä viime kesän keikassa. Se oli varmaan parempi! Toisaalta pitäisi mennä kun vielä voi.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti tekevät Sunflower lootasta jonkin sortin hybridin. Vaikka viisi cd-levyä ja itse Sunflower albumi vinyylinä + singlet vinyylinä tietty. BB:n kotisivujen myymälästä olisi kiva saada ostettua sama setti, mutta nimmareilla terästettynä, veret seisauttavaan hintaan.

    VastaaPoista
  2. Näyttää siltä, että digipuljut ovat siivonneet I'm Going Your Way EP:n valikoimista (esim. Amazon, iTunes, Musa24)
    Onko syy FF-boxi? Mielestäni biisit poikkeavat (miksaus ja kesto) Feel Flowlla julkaistuista.
    Omituisena BB-friikkinä, olen erittäin harmistunut tämän sortin toiminnasta.

    VastaaPoista