Smuckerin kirja ei ole bändin elämäkerta, vaikka jonkinlaista kronologiaa on havaittavissa. Smucker on toimittaja ja fani 60-luvun puolesta välistä lähtien. Beach Boyseista ei selviä uusia yllättäviä asioita, mutta kiinnostavia mielipiteitä ja näkökulmia on tarjolla.
Kirja on pari vuotta vanha ja minä pohdin sen ostamista jo viime kesänä. Hyvä, että nyt sain aikaiseksi, erittäin lukemisen arvoinen kirja on kyseessä. Smuckerin mukaan Beach Boys oli (ainakin alkuaikoinaan) oli miehistä koostuva tyttöbändi. Tätä hän perustelee sanoituksien esille tuomista epävarmuuksista ja epäilyistä esim. tyyliin Dont't Worry Baby, jossa miestä kaduttaa oma uho ja tyttöystävä lohduttaa ja toimii aktiivisesti. Enpä ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. Smucker on myös sitä mieltä, että Surf Cityn meneminen Jan & Deanille ei ollut paha juttu, koska ko. biisin miehinen brassailu ei olisi sopinut BB:n imagoon.
Smucker pohtii myös paljon esillä ollutta Brianin studioneroutta ja sitä, miten vaikkapa Love and Mercy-elokuva asian toi esille. Smuckerin mukaan vähemmälle on jäänyt se ihme, miten Boysit pystyivät toteuttamaan Brianin biisit livenä. Vaikeat biisithän otettiin keikkaohjelmistoon tuoreeltaan, eikä niiden esittäminen ollut silloiselle ilman lisäsoittajia esiintyneelle Boyseille mikään läpihuutojuttu.
Wilsonin veljekset ja Mike saavat kukin oman lukunsa, mutta Al, Bruce ja David joutuvat tyytymään samassa luvussa esiintymiseen. Smucker ihmettelee Davidin mukaanottamista 50-vuotiskiertueelle. Hänen mielestään David on lähinnä hyvä haastateltava alkuaikojen muisteloihin. Tästä olen eri mieltä. Laulupuolen suhteen David ei ollut juhlakiertueella olennainen, mutta hän on erinomainen kitaristi, joka sai peliin autenttisen meiningin. Ihan eri juttu kuin joku sinänsä pätevä taustabändin kitaristi.
Smucker pitää Brianin Smilen loppuunsaattamista hyvänä asiana (muitakin mielipiteitä olen lukenut).
Smuckerin mukaan Smile kertoo vuoden 1967 Amerikasta vuoden 2004 lasien läpien uusiksi katsottuna. Kun kuuntelen Brianin versiota ja boxilla julkaistua ekaa Smile cd:tä, niin en pysty sanomaan kumpi on parempi. Brianin versiossa on kaikki sanat paikallaan, mutta alkuperäisessä veisaavat Beach Boysit. Kuuntelen mielelläni molempia.
Jätän loput juonispoilerit tekemättä ja tälläkin kertaa kehoitan hankkimaan edellä käsitellyn kirjan oman kirjahyllyn Beach Boys osion vahvistamiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti