Kyseessä ei ole mikään uutuuskirja, vaan jo vuonna 2012 50-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi julkaistu teos. Satuin kirjan saamaan käsiini ja haluan sanaseni sanoa. 50 eri ihmistä kertoo 50:stä eri BB-laulusta jotain. Osa kirjaan haastatelluista on jotain indieartisteja, joiden sanomiset eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia. Ajatelkaa nyt, onko jonkun randomtyypin mielipiteet Beach Boysista mitenkään ketään kiinnostavia? Niinpä...Katkaistaanpa tämä ajatuskulku tähän .
Dillon kirjoitaa näihin ns. indieartistilukuihin aika paljon omaa selventävää tekstiään. Ei siinä mitään, Dillon on hyvä kirjoittaja, selkeä ja mielenkiintoinen.
Kirjan parasta antia on Dillonin tuoreet haastattelut viiden Beach Boysin kanssa ja kai Blondie on laskettava kuudenneksi. Samoin aikoinaan paikalla olleiden yhteistyökumppaneiden muistelmat ovat todella kiinnostavia.
Yksi parhaista luvuista on Steve Levinen haastattelu Getcha Backin tiimoilta. Teknistä tietoutta kerrotaan laajasti. Vaikka syntsia yms. käytettiin ylettömästi, laulu hoidettiin perinteisesti laulamalla hyvin, ei ollut vielä autotunea. Olen jostain aiemminkin lukenut, ettei Levine ollut tyytyväinen Brianin laulusuoritukseen, mutta tässä haastattelussa on juttu tarkemmin. Brianin laulettua jeesmiehet kehuivat, mutta Levine sanoi, että "It's shit" ja kehotti Briania menemään laulutunneille. Brian suuttui ja häipyi. Seuraavana aamuna Levine oli keräilemässä kamojansa potkuja odotellessa kun manageri soitti ja sanoi Brianin olevan laulutunneilla ja kiitti Levineä.
Dillonin kirja on oikein viihdyttävä ja vilpittömästi suosittelen sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti