Sanotaan nyt heti alkuun, että pidän tästä levystä. Mike on hyvässä äänessä, eikä autotunea yms. prosessointia ole käytetty niin paljon kuin edellisen soolon kakkoslevyllä.
Tuottajia on useampia. Scott Tottenin tuottamat California Sun, Keepin The Summer Alive, Summertime Blues, Rockaway Beach ovat levyn rockeimmat biisit ja muutenkin paras kolmannes. Tottenin piikkiin menee myös Here Come The Sun, joka ei ole kovin rock, mutta olen alkanut siitäkin pitää pienen totuttelun jälkeen. BB Band soittaa noilla neljällä ensinmainitulla biisillä ja hyvin soittaakin. Koko levy olisi kannattanut tehdä tuolla kokoonpanolla.
California Sunissa on hyvä torvisovitus. Vähän kuin klassisilla Beach Boys biiseillä, siellä ne soi, mutta ei silti kuulosta torvensoitolta liikaa. Kitara ja torvet vuorottelevat perusriffissä.
Keepin The Summer on Miken laulamana tuoreen kuuloinen. Hän pärjää vertailussa Carlille, varsinkin kun bändi soittaa huomattavasti räväkämmin kuin originaalissa. Randy Bachman oli aikoinaan pettynyt pliisusta lopputuotoksesta demoon verrattuna. Nyt onnistuu paremmin. Ainoastaan väliosa tuntuu ottavan Mikellä koville, henkeä pitää vetää.
Summertime Blues on aika kulunut coveroitavaksi, mutta jotenkin siihen saadaan potkittua vauhtia. Ihan kelpaa kuunnella. Stemmat on komeat.
Rockaway Beach on kova. Kertsi kuulostaa ihan BB-kamalta, varsinkin viimeisen kertsin acapellapätkä. Mike laulaa tymäkästi. Tottenin kitarasoolo loppuu Do You Wanna Dance-viittaukseen.
Totten soitaa kaikki Here Comesin soittimet. Kuten sanottua, vaatii totuttelua.
California Beach aloittaa levyn kevytpoppisesti, mutta ihan ok tämä on. It's Ok on myös ok, kuten taisin joskus viime vuonna jo mainita. Surfin on hämmästyttävän hyvä, ihan kuin Beach Boysit, jotka ovat oppineet soittamaan. Yläpäähän on lisätty stemma, jota ei ole alkuperäisessä. Sama on tehty myös Surfin Safarille, joka on saanut twiskompin tilalle lievästi rekkaisen kompin. Vähän aluksi tökki, mutta kertaus auttoi tähänkin.
Minä en tiedä, miksi Mike on valinnut Looking Back With Lovelta On And Onin ja Over and Overin uudelleen levytettäväksi. Minä olen luultavasti viimeksi kuunnellut kyseisen levyn joskus 30 vuotta sitten. Minulla oli se c-kasetilla. Ei taida olla enää. En millään muista miltä nuo biisit kuulostivat aiemmin. On and Onille olisi voinut pieni Gabba-käsittely tehdä hyvää, siis ramonisointi. Gabba taisi tehdä pari levyä siihen tyyliin.
Over And Over ei herätä minussa ihmeempiä innostuksia, mutta ei sitä ole tarve hypätä ylikään. Sen sijaan moinen tarve herää minussa Girl From Ipaneman kohdalla. Ei se Miken vika ole, minä vain en pidä siitä, en ole koskaan pitänyt kenenkään muun esittämänäkään. Juuri kun luulee biisin loppuvan, Mike vielä laulaa sen portugaliksi siihen perään. Kivaa kuin toukokuinen lumisade, jatkuu ja jatkuu!
Mielipiteitä on moneksi. SS- forumilla kehotettiin arkistoimaan levy siihen Nascar-tuotoksen viereen. Kaikki muu on paskaa paitsi Ipanema. Olen siis täysin päinvastaista mieltä. 12 Sideä on huomattavasti parempi kuin Nascar, ipaneman tilalla olisi voinut olla joku muu viisu.
Bom bom dit di dit dip, bom bom dit di dit dip… voisin vaikka laittaa puhelimen soittoääneksi Surfin´ biisin bompottelun, kuulostaa hyvältä, kuten koko kappale.
VastaaPoistaNeljä ensimmäistä biisiä on hyviä ja Rockaway Beach.
Muu osa ei hirveästi säväyttänyt, jos ei suuremmin hiertänytkään. No joo, ehkä yksi inhokki on.
Ipaneman tyttö on varmasti laulun ansainnut, mutta hirveä se on – biisi siis, ei tyttö.
Mike on nuukaillut kannen suunittelijan palkkaamisessa ja antanut tehtävän vaimolleen. Hyytävä tekele, jos kesä näyttää tuollaiselta, niin toivon ikuista talvea.