sunnuntai 12. syyskuuta 2021

The Beach Boys: Feel Flows The Sunflower & Surf's Up Sessions 1969-1971

 Olen nyt yli kaksi viikkoa kuunnellut Feel Flowsia. Ennakko-odotukset ovat täyttyneet, tämä laatikko pitää sisällään hienoa musiikkia. Laatikosta puhuminen on harhaanjohtavaa, kyseessä on enemminkin kirja, jossa takakannen sisältä löytyvät cd-levyt. Rakenne on samanlainen kuin taannoisessa Buddy Holly-laatikossa. Tekstiosuudessa on vanhoja ja tuoreita haastatteluja asianosailta ja kuvia. Linett ja Boyd sanovat myös omat kommenttinsa tuotantopuolesta.

Aloitetaan vaikka Susie Cincinnatista ja Back Homesta. Kyseiset biisit saivat varsinaiset julkaisunsa vasta vuosia myöhemmin. Boxissa on livevetoja, studiotyöskentelyä, varhaisia versioita ja ties mitä. Jos minut nyt tuomittaisiin pahoista teoistani ja tuomari määräisi, etten saa enää ikinä kuunnella kumpaakaan noista biiseistä, olisi minun vaikea olla nauramatta helpottuneena. En nimittäin ehkä halua enää koskaan kuunnella niitä. Kumpikaan ei ole koskaan ollut minun suosikkini ja mitta tuli boxin myötä täyteen. Tappavan tylsiä veisuja, kaikkine lukemattomine versioineen. Pitäisikö mainita vielä My Solution? 

Onneksi kaikki muut biisit uppoavat edelleen. No, Miken epävireisesti tapailema It's Natural ei ehkä kohoa hittilistalleni. Dennisin hupiveto Baby Baby on useamman kuuleman jälkeen alkanut olemaan lähes ok. Dennis on saanut melkoisen määrän materiaalia boxille. Kaikki ei ole valmiiksi asti tehtyä, mutta silti hyvän kuuloista. Dennis oli tuohon aikaan hirveässä iskussa.

Osa biiseistä on tuttuja jo männä vuosien bootlegeilta. Pari suosikkiani on H.E.L.P is on the way ja etenkin I just got my pay, joka on ihan hillitön. "Last two days were good for my soul" ja "It's time to do my working thing" ovat sitaatteja, jotka tuntuvat ihan omilta. Rockstarat asettuvat työntekijän asemaan.

Awake oli minulle aiemmin tuntematon biisi. Tai sitten olen kuullut kauan sitten American Springin version ja unohtanut koko jutun, koska se on niin vaisu ja unohdettava versio. Boxilla Awakesta on Brianin laulama pianolla säestetty, koruton versio, mutta voi mahoton kun Brian tulkitsee sen tunteella ja powerilla. En voi olla pitämättä. Sääli, ettei bändin versiota ole.

Awaken jälkeen tulee Blondie Chaplinin laulama It's A New Day, joka on Dennisin sävellys. Blondie ei vielä tuolloin kuulunut Beach Boyseihin. Minä olen kyllä kuulevinani myös Dennisin äänen. Noin hyvä biisi jätettiin varastoon!

Livejä on tarjolla 11 biisin verran. Vuodelta 1993 New Yorkista on tarjolla Carlin  ja Alin laulama Take A Load Off Your Feet. Al oli tyytymätön alkuperäiseen lauluunsa ja hän kirjassa kiittelee Carlin laulua. Tuo live tulee kai tekijänoikeusjulkaisuksi vuonna 2043. Enää 20 vuotta ja risat! Eiku hetkinen, mullahan on jo tuo live! Huh, ihan säikähdin.



Surf's Upin liveversio on ihan huippu. Ainahan se on ollut, mutta nyt äänenlaatu on eri luokkaa kuin bootseilla. Carl oli kova poika laulamaan.

Acapelloja on useita, kuten myös taustalaulupätkiä. Niitä kuuntelee ilokseen, etenkin Miken bassot tulevat hyvin esille. Mikään orkesteri ei osaa laulaa niin kuin The Beach Boys, se on kiistämätön fakta!

Olen kirjoitellut boxin harvinaisuuksista, koska kaikkihan tietävät jo valmiiksi miten hyviä nuo boxin pohjana olevat levyt ovat. Vuonna -79, kun kuulin Sunflowerin ekan kerran, en pitänyt kuin This Whole Worldista. Kummallista. TWW on edelleen yksi lempparibiiseistäni, kuten myös Forever. Surf's Upin nimibiisi ja Til I Die ovat myös suosikkilistallani. Onneksi Boys esitti Dien Albert Hallissa taannoin. Livenä se oli semmoinen, että ihokarvat nousivat pystyyn. A Day In The Life Of A Tree on joskus ollut aika vaikeasti sulava vaan nyt sekin menee ihan hyvin. Sanomaakin siinä on, niin kuin koko SU:lla. Ympäristöteema on nykyisin melko ajankohtainen, vai mitä?

Seuraava boxi on jo valmisteilla. Carl and The Passions ja Carnegie Hallin live ovat ilmeisesti työn alla. Livejä voisi kai olla enemmänkin koska In Concertia varten nauhoitettin paljon keikkoja. Moista herkkua odotellessa kelpaa kuunnella Feel Flowsia.




2 kommenttia:

  1. Kovasti tohkeissani olen Feel Flows lootasta, ja että se julkaistiin hypisteltävänä cd/vinyyli pläjäyksenä, eikä vain tunnelman kattavasti latistavana digikakkuna. Mutta miksi vasta nyt? Olisihan tämän voinut laittaa jakoon vaikka vuonna 2001. Pienen miinuksen kyllä lootan/kirjan toteutus jätti ilmoille. Tekstit ovat isolla kuin lasten satukirjassa ja muutenkin toteutus tavanomainen, etten sanois peräti aneeminen. Tietysti musiikki on pääasia ja se on hyvää.

    SC ja BH tappavan tylsiä veisuja?! Olen järkyttynyt, voiko kukaan maailmassa ajatella noin? Ilmeisesti tämän sortin harhaoppisuutta esiintyy kuitenkin jossakin päin maailmaa. Jos olisin blogialustan Lukašenka, niin napsauttaisin saksilla 89konden piuhan poikki muutamaksi päiväksi – puhun siis nettipiuhasta, en elämänlangasta. Se on kyllä myönnettävä, että olen hiukan pettynyt Back Home versioihin. Missä luuraa Alin laulama hieno vuoden 1970 studioversio? 1976 live-esitykset SC ja BH ovat hienoja, jään odottamaan vuotta 2026, jos vaikka silloin julkaistaisiin kokonaisena ja virallisena kyseinen keikka tai keikat. Harmittavasti FF info sivuilta ei selviä miltä vuoden 1976 keikoilta teokset on napattu.

    ”Carl on kova poika laulamaan.” No niin on! Äänestä ei olisi voinut arvata, että Carl pössytteli tupakkia urakalla aina 1980-luvun alkuun asti. Sielu ja korvat lepäävät Carlin tulkintoja kuunnellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa Luka!
      Okei, myönnetään, että SC-liveversio ei ole kaikista pahin.
      En tiennytkään, että Carl lopetti tupakoinnin noin aikaisin. Silti keuhkosyöpä iski. On se niin väärin!

      Poista