Jeff Foskett

 Sain juuri tietää, että Jeff Foskett on kuollut. 

Ensimmäisen kerran näin Jeffin nimen Beach Boys Stompista, vuonna -87 luulisin. Lehdessä oli arvio tuon vuoden Wembley Arena keikasta. Jeff oli tuolloin ollut bändissä jo viisi vuotta, mutta eihän kasarilla Suomessa saanut tietää juuri mitään. The Timesin toimittaja omassa keikka-arviossaan luuli Jeffiä Brian Wilsoniksi, joten ei paremmissakaan piireissä välttämättä mitään tiedetty.

Ensimmäisen kerran näin Jeffin livenä 2004 Tukholmassa Smile-kiertueella. Voi mahoton, miten hän lauloi! Karvat nousivat käsissä pystyyn ja selkäpiissä kihelmöi. Tietysti koko Brianin bändi lauloi hienosti, mutta Jeffin ääni oli ylimaallinen, Brian Wilson-kanavointia parhaimmillaan. Ennen keikkaa arvelin, ettei kameraa kannata ottaa mukaan kun ei mene sisäänpääsytarkastus sitten läpi. No, järkkäreitä ei kamerat kiinnostaneet. Keikan jälkeen olisin saanut hyviä kuvia Brianista ja Jeffistä takaovella jos olisi kamera ollut. Kännykameraa en omistanut ja huonoja ne silloin olivatkin.

Toinen kerta oli Berliinissä 2012 50-vuotiskiertueella. Vaikka BB oli pääosassa, Jeffin panos kokonaisuuteen oli olennainen, niin loistavaa hänen laulunsa oli.

Kun Jeff palasi Boyseihin, en onnistunut näkemään sen ajan keikkoja. Vuoden -19 Albert Hall keikan aikaan hän oli jo sairastunut. Vaikka Ike on hyvä BB:n falsettihommissa, ei hän soundaa yhtä hyvälle kuin Jeff. 

Ei tästä ole kuin kuukauden verran kun katsoin tubesta pätkän, jossa Jeff oli mukana Anderssonin syöpäklinikan tukikonsertissa. Hän jopa lauloi pätkän Warmth of The Sunia syövän korventamalla äänellään. Ei hän näyttänyt kuitenkaan kuolevalta mieheltä.

Jeffiä ei unohdeta.