The Beach Boys Baywatchissa

 Varmaan Miken synttäreiden kunniaksi Suomen televisiosta tuli Baywatchin jakso (1995), jossa Beach Boys vierailee. Olen ollut tietoinen tästä episodista, mutta viikko sitten pääsin vihdoin näkemään tuon... jep, sanat eivät riitä kertomaan siitä, mitä näin ja koin. Onneksi olen jo rauhoittunut hieman, joten nyt tulee objektiivista ja rakentavaa arviota.

Baywatch tunnarin jälkeen ruutuun ilmestyy The Beach Boys vetämään legendaarisen kauheaa Summer of Lovea. Jos pitäisi äänestää kaikkien aikojen BB-pökäle, niin SoL saattaisi nousta korkeimmalle korokkeelle. Luulin, että BB:t itsekin tajusivat tehneensä Summer in Paradiselle vähemmän onnistuneen biisin kun kerran julkaisivat levystä parannellun version, jossa käsiteltävänä olevaa pökalettä yritettiin kiillottaa. Mutta kun ei! Jos joku ei ole kuullut SoL:a, niin kyse on siitä, että Mike "räppää" säkeistöt rennosti kuin tönkkösuolattu muikku. On sähkörumpua ja äänenmuokkausta niin perusteellisesti. Ihan hirveää jöötiä kuunneltuna, mutta kun joutuu sitä patsastelua ja tekopirteyttä vielä katsomaankin! Sama pätkä on youtubessa, mutta siellä sen katsominen loppui minulta alta minuutin joskus taannoisina vuosina. Video näyttäisi olevan leikattu kahdesta palasta, jossa toisessa on mukana myös Brian ja Carl. Molemmat kai älysivät myöhemmin, että parempi jättää menemättä Baywatchiin. Jaksossa on mukana vain Al, Mike ja Bruce. 

Juonenkehittelyssä BB saadaan mukaan soittamaan hyväntekeväisyyskeikka merensuojelun hyväksi. Ritari Ässä tulee Miken ovelle ja Mike kutsuu hänet sisään. Puutarhasta löytyvät Al ja Bruce. Seuraa muutaman sekunnin pätkä, jolloin mieleeni palautui se, miksi minä olen BB-fani. Hyvä, kun joskus sen muistaa. Hemmot vetäisevät kolmiäänisesti hieman Summer in Paradisea ja näyttävät, että tämä osataan. Ja eikun mainoskatkolle. Olisin kuunnellut enemmän ihan mielelläni.

Hyväntekeväisyykeikalla kuullaan Fun*3, SiP ja Dont't Worry Baby. Kiintoisa settilista! Bruce on bassossa, Mike Kowalski rummuissa, Matt Jardine laulussa ja congissa, mutta kitaristia en tunnista. Kuka tietää? Fonisti on Ritchie Cannata, vai onko?

Kaikki kolme biisiä kuulostavat tuon ajan tuotteilta. Studiossa purkkiin versiot ja lavalle suuta aukomaan. Hyvä kuitenkin, ettei alkuperäisiä playbackattu, se olisi ollut jo aivan naurettavaa. Jotain siis yritettiin tehdä oikein. 

En ole ennen Baywatchia katsonut, enkä itseasiassa katsonut nytkään kokonaan, pakko oli kelata sopiviin kohtiin. Kaikenlaista...

Muita asioita. Mike on tuoreessa haastattelussa vahvistanut mahdollisen tribuuttikonsertin tai ainakin suunnitelman. Muita artisteja mukana. Ennustan, että konsertista tulee Baywatchiin verrattavissa oleva mestarillinen taide-elämys. Mike on saanut purkkiin lisää biisejä kotistudiollaan, joten jotain varmaan vielä häneltä ilmestyy. Mike vahvistaa myös Feel Flowsin ilmestyvän piakkoin eli siis kesäkuussa.

Jotta ei menisi ihan negatiivisen puolelle, niin kuuntelin juuri saamani livetallenteen 50-vuotiskiertueelta. Kyse on kiertueen viimeinen keikka 27.9 Lontoossa Royal Albert Hallissa. Setissä on 60 biisiä! Näkemäni Berliinin keikka jää armotta toiseksi, englantilaisia hemmotellaan sellaisella määrällä ja laadulla, että ei voi kuin olla kateellinen. Onneksi edes on tarjolla näinkin laadukas buutsi kuin ko. äänite on. Pojat ovat kauheassa iskussa! Tuohon aikaan he olivat jo taas riidoissa keskenään kun eivät saaneet päätettyä kiertueen jatkosta ajoissa ja sovussa. Miken syyksi se tuoreeltaan tietysti meni ja Mike sai melkoisen asiatonta ja asiantuntematonta ripitystä somessa. Ja saa vieläkin esim. youtube-videoiden kommenteissa. Keikalla ei kuule epäsopua, pelkkää BB-juhlaa. Vihonviimeisenä biisinä Brian käy laulamassa Summer's Gonen. Voipi olla, että se oli eka ja vika kerta.