lauantai 27. marraskuuta 2021

Brian Wilson: At My Piano

 Levykauppa X toimitti tavaran nopeasti postilaatikkooni. Hyvä X!

Biisilista: 

1 God Only Knows  

2 In My Room  

3 Don’t Worry Baby  

4 California Girls  

5 The Warmth of the Sun  

6 Wouldn’t it be Nice  

7 You Still Believe in Me  

8 I Just Wasn’t Made for these Times  

9 Sketches of Smile: Our Prayer/Heroes and Villains/Wonderful/Surfs Up  

10 Surf’s Up  

11 Friends  

12 Till I Die  

13 Love and Mercy  

14 Mt Vernon Farewell  

15 Good Vibrations

Mojossa Sylvie Simmons sanoi California Girlsin menevän karaoken puolelle. Minä olen testannut sillä silmällä koko levyä ja hyvin toimii kun mukana laulaa! 

Biisien tempot on sovitettu rauhallisiksi. Ainoa poikkeus on GV, jossa Brian pääsee takomaan pianoaan ihan kunnolla. Toinen suosikkini on Friends, jossa Brian kuulostaa välillä jazzpianistilta. Nyt tietysti kaikki jazzpianistit pahastuvat: "Ei tuo ole jazzia!" Voi olla niin, en minä tiedä mitään pianojatsista. Joka tapauksessa mainio sovitus. 

Laulumelodiat eivät ole ihan yksi yhteen originaalien kanssa, Brian heittelee sekaan legatoja ja korusäveliä. Minusta toimii ihan hyvin. Love ja Mercy olisi tylsempi ilman pikku tiluttelua. L&M sisältää myös väliosan, jota Brian ei livenä esitä. 

ESQ:n haastattelussa Brian sanoo Mt Vernonista jotenkin niin, että Mike asui siellä kauan sitten ja hän halusi jättää jäähyväiset. Tuon voisi tulkita pahaenteiseksi esim. 60-vuotisjuhlien kannalta.

Till I Die esiintyy edukseen myös pianolla. Näissä koko bändin yhdessä vetämissä biiseissä pianosovitukset toimivat parhaiten, paksu melodia kuulostaa paremmalta kuin vähän irrallisena kelluva yksittäinen melodiaääni. No, You Still Believe on taas onnistunut ehkäpä parhaiten siinä lajissa. Yksi suosikeistani.

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin, ei tämä hissimusaa ole. Olen oikein ilahtunut At My Pianosta, alkuun lievä varauksellinen suhtautumiseni on haihtunut. Uskon viihtyväni Pianon äärellä vielä pitkään. Aikoinaan kun Lucky Old Sun ilmestyi, minulla meni monta kuukautta kuunteluyritysten kanssa, ennen kuin oli pakko myöntää, ettei levy miellytä. Niin kehuttu kuin se onkin, niin en ole kuunnellut sitä enää ainakaan kymmeneen vuoteen kertaakaan. Pianon suhteen ei todellakaan tunnu samalta. 

Brian voisi lähteä Darianin kanssa kahdestaan kietueelle. He voisivat soittaa levyn biisejä kahdella flyygelillä klubeissa. At My Piano 2 sitten vuoden päästä. Kakkoselle This Whole World mukaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti