Aloitan lopusta: kun Fun Fun Fun oli soitettu ja loppukumarrukset kumarrettu lavalla, minä kiipeilin parin tuolirivin ylitse kohti miksauskoppia. Miksaaja huomasi tuloni, arvasi aikeeni ja ystävällisesti antoi minulle settilistan, ennen kuin ehdin edes pyytää. Kiittelin kovasti ja olin jo kääntymässä pois kun miksaaja vielä huuteli perääni ja ojensi kaksi Scott Totten/The Beach Boys-plektraa minulle. Nyt oli ilo ylimmillään! Kannatti matkustaa Tukholmaan! Voiko keikka ihanammin loppua? No, ei voi!
Ennen keikkaa kuuntelin BB:n soundcheckin porttien ulkopuolella. Kuulosti lupaavalta. Puolessa tunnissa oli soundit kohdillaan.
Viime postauksessa hieman jyrkin sanoin tuli moitittua UB40:tä. Tulimme keikkapaikalle UB:n encoren aikana ja bändi on ihan ok. Viimeiseksi biisiksi he soittivat Can't Help Fallin' In Loven ja sehän oli oivallinen rekkaversio tutusta biisistä.
Beach Boysien odottelumusiikki oli aika 50-lukuista. Buddy Holly, Ritchie Valens, Little Richard, Bill Haley jne. Joku veisu taisi olla 70-luvun puolelta, mutta sen uudempaa kamaa ei tullut.
Keikka alkoi tutulla videokoostella, jonka loppupuolella orkesteri saapui lavalle ja aloitti Do It Againilla.
Siinä tuo kuuluisa settilista onkin! BB on usein soittanut livenä eri sävellajissa kuin levyllä ja tässäkin huomaa noita poikkeuksia. LDC ja Honda on pudotettu puoli sävelaskelta, Surfin Usa ja Then I Kissed Her on jo ihan eri korkeuksissa. Fun vedetään alkuperäisessä sävellajissa, josta muistutus.
Rockaway Beach on pysynyt listalla, mutta paikka on vaihtunut aikaisemmaksi. Ei ole Ramo-kopio, hioutunut hyvin BBmäiseksi. Cal Sun ei minua hirveästi innostanut, vaikka ei se huono ole. Mieluummin olisin kuullut vaikka Farmer’s Daughterin. Getcha Back oli uudistettu versio. Grow Upin intro on livenä aivan sykähdyttävä, onhan se levylläkin, mutta kun sen kuulee keikalla, niin sydämessä muljahtaa silleen kivasti.
Christian Love kuulosti Godissa aika tavalla sukulaisääneltä, vaikkei mikään Carl Wilson soundalike olekaan. Hieno veto. Bruce ja Mike sekoilivat jotenkin Do You Wanna Dancessa. Yleensä Bruce laulaa sen kokonaan, nyt Mike aloitti ja Bruce jatkoi. Soolon jälkeen kumpikaan ei aloittanut, Bruce tuli sitten myöhässä mukaan. Tai kenties ajallaan, ehkä Mike unohti aloittaa.
Bruce harrasti aika paljon yleisön lietsontaa, juoksenteli lavan edessä heiluttamassa käsiään jne. Kun hän palasi synalleen, niin mitään ei kyllä kuulunut. Ei ole Brucen soitto mixissä kovin kovalla.
Ruotsalaisyleisö oli melko hyvin mukana meiningissä, Help Me Rhondaan sisältyi yleisölaulatusta, joka toimi. Cowsill sanoi lopussa yleisölle: ”You rocked!”. Jos ei ollut mielistelyä, niin kai bändikin oli tyytyväinen.
WIBN kitaraintro ei Tottenilta mennyt ihan kohdilleen. Jossain biisissä Cowsillin basarin toinen jalka petti ja hän huitoi roudarin kiristyshommiin. Basarin polkeminen kun lakkasi hetkeksi, niin siinä jo päitä kääntyi rumpukoroketta kohti. Hyvin lennosta hoidettu operaatio.
Miken ääni kuulosti alussa vähän vaisulta, mutta siitä hän piristyi ja oli ihan vakuuttava kasikymppinen. Bruce oli melko käheä joissain kohti. Cal Girlsin ja GOK:n lopussa hän lauloi oman stemmansa hyvin, ihan kuin levyllä.
Setti oli ulkoilmaversio, kesti noin vähän yli puolitoista tuntia. Ensimmäinen keikka, jossa en kuullut yhtään ennen kuulematonta biisiä. En ole silti pettynyt, keikka oli hyvä kokonaisuus. Pojilla oli rennompi meininki kuin RAHissa kolme vuotta sitten. Silloinhan Mike myönsikin pienen jännityksen poikasen.
Brian E lauloi Kokomon kertsin lopun. Muistaakseni se aiemmin on ollut Christian L:n työtä. Barbara Annessa on soolon aikana Mikellä ja Brucella aika monimutkainen tanssikoreografia. Joskus kymmenen vuotta sitten oli vain pientä jalannostoa.
Kaiken kaikkiaan laulu ja soitto oli hyvin hallussa. Jos vielä tilaisuus tulee, niin mielelläni menen katsomaan suosikkiorkesteriani keikalle. Hyvä Pojat!
Eb on muuten Surfin’ USAn alkuperäinen sävellaji, mitä lienen ajatellut kirjoittaessani…
VastaaPoistaKävipä hieno flaxi! Luonnollisesti olen iloinen, että sait hienoja lahjuksia.
VastaaPoistaJa hölynpölyä, kateellinen olen :-(.
Tuosta sävellajista pitikin kysymän. Herääkö Mike ehkä aamulla ja kurluttaa kurkkuaan yrttiplanktoni juomalla, ja jos tuntuu hiukan tukkoiselta, niin pirauttaa bändin musiikilliselle johtajalle, että tipautetaanpa sävellajia vai kuinka?
Meininki oli kyllä ihan huippua, bändin, yleisön ja sään osalta.
Seuraavaa kertaa odotellessa…
En tiedä, mutta veikkaisin, että treeneissä Scott Totten kuulostelee laulun toimivuutta ja muuttaa sävellajia tarpeen mukaan. Kun ottaa huomioon BB:n alun erittäin kitaravetoisena bändinä, niin sävellajit eivät useinkaan ole kitaristeille ne ilmeisimmät. Brian taisi säveltää järkevien stemmojen ehdoilla.
VastaaPoista