Heti iski armoton lopun aikojen fiilis. Bändistä lähtee kaksi parasta ja tärkeintä muusikkoa. Olen tyrmistynyt! Scott ilmoitti ensin ja John perässä. Scott kiittää muita orkan jäseniä, roudareita, valomiehiä yms. ja Mikea ja Miken rouvaa. Kuka puuttuu joukosta? Mike myös kiittelee facessaan ja hyviä jatkoja toivottelee. Toinen BB ei ole kommentoinut. Heti sitä tulee ajateltua kaikenlaista.
Brian E siirtyy md:ksi. Hän on pätevä varmasti, mutta kuka tulee soolokitaraan? Rumpuihin on kait värvätty Jon Bolton. Kuka? Pikaisesti tsekattuna hän on coverbändirumpali, jolla on showmiehen/pellen elkeet. Hän näemmä soittaa niin korkealla jakkaralla, että näyttää kuin hän soittaisi seisaallaan. Miten hän aikoo soittaa Don’t Worry Babyn? Hassusti kapuloita heilutellen ja raivokkaasti fillaten? No, annetaan miehelle mahdollisuus, ehkä Ike laittaa hänet järjestykseen.
Näin Scottin ja Johnin ekan kerran 2006 Helsingin jäähallissa. Farmer oli vielä tuolloin md ja Kowalski rummuissa. John oli pianisti, paitsi välillä hän ja Kowalski vaihtoivat paikkoja. Toisella kerralla näin heidät Vihtavuorella, jolloin Farmer ja Kowalski olivat jo lähteneet. Seuraavana vuonna Berliinissä juhlakiertuella he olivat ainoat muusikot Miken bändistä. Scott lauloi Betsyn ja oli md. Kova äijä kun ottaa huomioon Brianin muusikoiden tason. Ja vielä Lontoo ja Tukholma.
Scottin ansiota on, ettei BB vajonnut surkeiden nostalgiabändien joukkoon. Ei nostalgia mihinkään siis poistunut, mutta surkeus pysyi poissa. Settilistaan päätyi Scottin kaudella harvoin, jos koskaan livenä vedettyjä biisejä. Iso menetys.
Luin kommentteja EHF:sta asiaan liittyen. Andrew Hickey on tehnyt paluun parin kommentoimaan parin vuoden jälkeen. Ilahduttava paluu, siinä on mies, joka osaa puhua asiaa mielenkiintoisesti, teräviä havaintoja tehden. Minulla on kaikki hänen BB-kirjansa, niitä on hyvä kaydä silmäilemässä kun haluaa muistella jonkun biisin olemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti