Vuoden 1965 syksyllä Capitol painosti Brian Wilsonia levyntekoon. Joulumarkkinoille piti saada myytävää. Brianilla oli kunnianhimoisia suunnitelmia uudeksi albumiksi, eikä tuo projekti valmistuisi jouluksi. Niinpä päätettiin mennä studioon akustisten kitaroiden kanssa lauleskelemaan vanhoja suosikkeja, uusia kiinnostavia biisejä ja sillai niinku.
Alkuperäisellä Partylla juhlijoiden äänet lisättiin jälkeenpäin, mutta tällä tuplalla on vain musiikkia ja keskustelunpätkiä. Jos tästä uutuudesta haluaa saada kuuntelukelvollisen kokonaisuuden, niin suosittelen tekemään soittolistan onnistuneimmista versioista. Samaa biisiä kokeillaan uudestaan ja uudestaan. En minä ainakaan pysty kuuntelemaan samalla istumalla neljää yritystä Hully Gullysta tai Alley Oopista, en edes Beatlesien biiseistä. Eli tämä levy on liian perusteellinen, fanin levyhyllyn koriste-esine.
Boysit eivät esitä muita omia biisejään kuin Little Deuce Coupe ja I Get Around. Jos omia biisejä olisi ollut koko levyllinen kunnolla esitettyinä, niin olisi saatu aikaiseksi unplugged-levy 20 vuotta ennen niiden muotiintuloa. Kuuntelisin sellaista levyä mielelläni ( ekassa blogitekstissäni lisää unplugged-asiaa).
Partylla parhaista vedoista vastaavat Dennis Wilson ja Al Jardine. Dennisin You've Got to Hide Your Love Away on hieno, parempi kuin se mökäämisellä pilattu versio, joka päätyi alkuperäiselle Partylle. Alin Dylan-coverit toimivat myös. Al Jardinehan on Beach Boysien folkmies.
Ehkä teen itsekin sen soittolistan Spotifyhin ja annan musiikille vielä mahdollisuuden. Levyä en ole vielä ostanut, mutta pakko kai se on kokoelmaan hankkia, huoh!
Eipä tuohon ole paljon lisättävää… Ostin levyn, kuuntelin kahdesti läpi ja hyllyyn se jää pölyyntymään. Minulla onnettomalla on vielä samasta aiheesta fyysisessä olomuodossa kiskurihintaan hankittu Unsurpassed Masters vol. 10.
VastaaPoistaTosin toiselta kantilta ajateltuna, jos autiolle saarelle olisi pakko valita seuraavista kolmesta levystä yksi mukaan, niin järjestys olisi tämä:
1.Beach Boys´ Party! Uncovered and Unplugged
2.The Beach Boys: Summer In Paradise
3.Mike Love: Looking Back With Love
Jos on kunnon vertailukohta, niin ei Party olekaan millään muotoa huono levy :-)
Niinpä. Olen kuunnellut Loven sooloa viimeksi 80-luvulla, SIPin joskus kymmenen vuotta sitten. Nyky-Boys soittaa Kesäparatiisia silloin tällöin keikoillaan, huomattavasti parempana versiona. Minä en muuten ole ikinä nähnyt UM-levyjä myytävänä missään, mulla ne on vaan diginä.
VastaaPoista