sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Stephen J. Mcparland: The Wilson Project

 Tämä kirja on 30 vuotta vanha. Kuvitettu kolmas painos ilmestyi 2019. Hankin sen silloin e-kirjana ja se on odottanut nöyrästi padissa. Ryhdistäydyin viimein ja luin kirjan. Sehän perustuu Gary Usherin päiväkirjoihin, joita hän piti 1986-87 tehdessään yhteistyötä Brianin kanssa. 

Kirjaa lukiessani huomasin tuttuuden tunnetta. Love & Mercy elokuva kertoo osin samoista ajoista, tosin elokuvassa Usher unohdetaan täysin, vaikka hän oli olennainen henkilö Brianin uran elpymisessä. Usherin ja tohtori Landyn yhteenottoja kuvataan paljon. Elokuvassa Landy on raivohullu, ahne kusipää ja samanlaisen kuvan saa kyllä Usherin muistiinpanoista. 

Brian teki Usherin kanssa esim. Let's Go to Heaven In My Carin. Kuuntelin biisin pitkästä aikaa. Kovin on kasaria. Usher käytti rumpu- ja synaohjelmointiin Linn 9000-merkkistä härpätintä. Sillä on saatu aikaiseksi melkoisen muoviset soundit. Mukana olevan kitaran soittaa Usherin poika. Kauhea vinkukasarikitara. Miltähän tämä kuulostaisi oikeiden soittimien ja soittajien kanssa? Vastaan heti, että todennäköisesti paremmalta.

Muitakin Boyseja kirjassa vilahtaa: Al esitellään vittumaisena miehenä ja Brucekin saa kyytiä. Usher tuotti Brucen soololevyn -70-luvun lopulla ja ei sanojensa mukaan saanut mielipiteitään millään tavalla esille. Kun levy ei menestynyt, Bruce syytti Usheria. Usher ei moista hyvällä muistele. Carl on Usherin mukaan ok, eikä Mikeakaan pahasti moitita.

Usherin piti tuottaa siis Brianin eka soolo, mutta kulissipelin vuoksi hänet tuupattiin sivuun ja Andy Paley päätyi tuotantoavuksi. Usher kertoo paljon talousasioista ja siitä miten Landy halusi osansa royalteista, vaikkei mitään tehnytkään. Muutenkin melkoista kusetusta tuolloin harrastettiin bisnesspuolella. 

Kirjassa Brianin kyvyt kuvataan varsin puutteellisiksi, mitä uuteen studiotekniikkaan tulee. Ei Brian olisi yksin kyennyt tuottamaan mitään, jonkun muun huoleksi asiat jäivät. Brian ansiot olivat biisinteossa, mutta siinäkin jonkun muun kanssa. Usher oli aluksi se joku muu, sitten Paley, Joe Thomas, Scott Bennett jne. Tuo edellinen lause on siis minun johtopäätökseni, ei Usherin tai McParlandin, vaikka kaikkihan sen taitavat tietää jo.

Lopuksi McParland arvioi Love & Mercy elokuvan, jota hän pitää melkoisena schaibana. Esimerkiksi Brianin ja Melindan untikohtaus purjeveneeltä rantaan on Mc:n mielestä mahdoton. Kiinnostavaa on se, että Brian mainitsee muistelmissaan tämän uintikohtauksen totena. Brian kertoo myös lyhyesti Usher- yhteistyöstä, ihan parilla lauseella.

Sen verran Brianin muistelmia selasin, että päädyin vihdoin tilaamaan sen suomennoksen Sammakon kirjakaupasta. Maksoi kympin, hyvä diili. 

Tuossa äsken kuuntelin Radio Helsingin Rakkaudesta ohjelman, jossa soitettiin Cohenin eka Lp kokonaisuudessaan ja lopuksi vielä Cohenin lempibiisejä. Yksi biiseistä oli The Ronettesin Be My Baby, joka on myös Brian Wilsonin lemppari. Näin näille miehille löytyi lopultakin joku musiikillinen yhtymäkohta! 

Ronnie Spector siirtyi äskettäin tuonilmaisiin, kuten myös Mike Nesmith, jonka piti esiintyä BB-cruisella Monkees-meinigillä ensi kuussa. Nyt Mickey Dolenz joutuu yksin töihin. Näin kuolema jo liikkuu Boysien lähellä.

2 kommenttia:

  1. "Al esitellään vittumaisena miehenä..."
    Mikäs Garyä erityisti hiersi Alissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Al oli sijoittanut 800$ Brian ja Garyn tuottamaan Rachel and The Revolvers sinkkuun. Sinkku floppasi, Al menetti tahansa. 25 vuotta myöhemmin Al puhui pahaa Garysta ja nimitteli tätä alan piireissä varkaaksi. Gary selvitteli asiaa Alin kanssa ja totesi, ettei tämä ymmärtänyt bisneksen logiikkaa. Al oli sitä mieltä, että rahat oli lainattu ja vain Gary oli varas, ei Brian. Al halusi korkojen kera 1500$, mutta Gary maksoi vain 400$, lähinnä säilyttääkseen välit bändiin, kun heillä oli yhteisiä suunnitelmia tuolloin (Spirit of r’n’r -86 Hawaiin juhlakeikalle ja Fat Boys-yhteityökuviot). Al tyytyi osaansa.

      Poista